Mä en edes tiedä kuulunko riskiryhmään. Oon kuitenkin ollut jo yli vuoden ajan normaalipainossa, aivan alarajoilla, mutta silti vointi on ollut tasainen. Labroissakin kaikki on ollut ok, kun ne on viimeksi kesällä katsottu.
Pesen kyllä käsiäni tavallista enemmän, mutta ehkä vähän tyhmänrohkeana en ole välttänyt liikkumista ollenkaan. Ruokakaupassa käyn ihan normaalisti ja maksan käteisellä, kun ei tilillä ole rahaa, käytän julkisia ja eilen olin ratsastamassa. Tänäänkin käytiin vielä parin koulukaverin kanssa hyödyntämässä mahdollisuus viimeiseen ilmaiseen lounaaseen koulun ruokalassa.
Olen toki huolissani vanhuksista, etenkin omista isovanhemmistani, ja muista perussairaista, mutta omasta puolestani en osaa pelätä. Mainitsin asiasta terapiassa ja puhuttiinkin siitä, olisiko mahdollista, että koska olen niin monta vuotta elänyt jonkinlaisessa hengenvaarassa, olisin oppinut työntämään kuolemanpelon sivuun. En tiedä, mutta ehkä ajatusmallissa on jotain samaa kuin anoreksian kanssa: minä olen se uniikki yksisarvinen, johon eivät päde normaalit fysiikan säännöt. Samalla tajuan, että tämä on arpapeliä ja tartunta tulee jos on tullakseen ja pahimmillaan voin minäkin virukseen kuolla, etenkin jos sydämessäni on vielä jotain vikaa. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että osaan ottaa asian näin rauhallisesti enkä kärsi esimerkiksi pakko-oireista.
Koulussa siirryttiin etäopetukseen, mutta kun meillä Valmassa ei ole varsinaisesti kouluaineita ja kursseja, niin itsekseen kyselyihin vastaaminen ja dokumenttien katsominen tuntuu täysin turhalta. Tehtävien tekemisen aloittaminen itsenäisesti tuntuu myös todella vaikealta. Puhumattakaan siitä, että lisäksi pitäisi huolehtia itse päivä- ja syömisrytmistä ja vielä valmistaa molemmat lämpimät ruoat.
Kävin hamstraamassa kirjastosta kasan kirjoja ja aion vetäytyä niiden kanssa viltin alle sohvannurkkaan. Tekemisen keksiminen kotona ei ole itselleni mikään ongelma ja kun ulkonakin saa käydä vielä kävelyllä, niin tylsyyden suhteen mua ei ollenkaan haittaa kotiin jääminen. Katsotaan mikä on tilanne viikon tai parin päästä, kun alkaa kaivata enemmän sosiaalisia kontakteja.
Nyt voisin alkaa valmistautua saunaan.
Mitä ajatuksia tilanne teissä herättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti