2015/03/28

Back To Beginning

Niin siinä kävi, että päädyin Ulfåsaan sh-osastolle. Siirtoon oli moniakin syitä, oireilun olisi pitänyt vähentyä huomattavasti parin kuukauden kuluessa, enkä osannut pyytää hoitajilta apua kun sitä tarvitsin. Monena iltana itkeskelin hoitajille, ettei tää auta tarpeeks. Eikä hoitoa silloin kannata jatkaa, jos se ei tuota toivottua tulosta. Oon aivan ****tin pettynyt itseeni ja ensimmäinen ajatus oli, että laihdutan itseni hengiltä ja seuraava että rikon mun terottimen. Terve puoli kuitenkin voitti ja otin tarjotun osastopaikan vastaan ja siirryin jo heti samana päivänä.

Lääkäri puhui myös, että mun olisi saatava jotain muutakin kuin vain syömishäiriöhoitoa. Lähete lähtee tavalliselle psykiatrian polille, tarkotus ois kai että aloittaisin dkt-ryhmässä painoindeksistä huolimatta. Oon sen verran epävakaa.

Tänään oon vaan nukkunu yli puol päivää. On kuitenkin ollut vähän positiivisempi mieli eilisen epätoivon jälkeen. Ärsyttää ruokailuissa muiden potilaiden huono kunto, itse en halua korvata ruokiani nutreilla ja oon päässyt jo aikaa sitten yli kaikista piilotteluista ja ruoan levittelyistä lautasen reunoille. Iltapalalla otin karjalanpiirakan päälle munavoita margariinin ja juuston sijaan, koska teki mieli.

Ulkoilut on ryhmässä tuetusti hoitajan kanssa 2 x 15min. Aamupäivällä mua alko ärsyttää niin paljon, että ajattelin etten käy ulkona ollenkaan ennen kun saan mennä itsenäisesti. Lähin silti ennen päivällistä uudestaan mukaan. Joka ruokailun jälkeen istutaan puol tuntia yhteisissä tiloissa. Huoh, mutta kai se toimii kun en oo täällä ollessani oksentanut kertaakaan.

27 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin syömishäiriömaailmaan. Yritä kaikin keinoin päästä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli mun mielestä aika erikoisesti sanottu, ottaen huomioon että Noora on sairastanut anoreksiaa jo todella pitkään, ja käynyt varmaan kaikki mahdolliset osastot ja muut hoidot läpi. Tsemppiä Noora, ota tästä hoitokerrasta kaikki mahdollinen irti! Olisi niin ihanaa nähdä sut terveenä. Oon joskus kaupungilla kulkenut sun ohi, ja voi kuinka surulliseksi oon aina tullut, sairaus paistaa susta niin vahvana läpi. Sä kyllä selätät sen paskan!

      Poista
    2. Takaisin? Koko ajan mä oon kuntsarillakin eläny ja käyny läpi tätä helvettiä. Ei se ollut mikää tauko sh:sta, ei todellakaan.

      Poista
    3. Anteeksi, en tarkoittanut pahaa. Olin vain jotenkin ymmärtänyt, että tilanne on ollut jo jonkin aikaa vähän parempi.

      Poista
  2. Hirmusti voimia Noora <3 toivotaan että tuolta nyt saisit tarpeeksi apua tähän tilanteeseen. Kiva lukea että ruuan piilottelu ym ovat taakse jäänyttä ja pystyt fiksusti toimimaan vaikka muut ympärillä eivät niin tekisikään.

    Jääkö sulle k-osastolle paikka vai minkälaiselta jatkot näyttää?

    Hali<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntoutuspaikka meni... Mulla on verkostopalaveri parin viikon päästä, jossa katotaan jatkoa.

      Poista
  3. voimia sulle! kunhan et vaan missään nimessä mene niitten muitten mukaan ruuan piilotteluun ja levittelyyn, ethän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, enkä ajatellut enää alentua moiseen, no worries :)

      Poista
  4. Hyvä näin. Ja hyvä, että jatkoon on suunnitteilla monisyisempää hoitoa (Kivelä). Nyt vaan pidät kynsin hampain kiinni jo saavuttmistasi terveemmistä toimintamalleista. Ja kunnon heppatyttönä laput silmille, jos muiden meno äityy liian villiksi... Toivottavasti saat olla siellä niin kauan, että omat siivet kantaa kotioloissa. <3

    VastaaPoista
  5. Rohkea päätös ja varmaan tosi vaikea myös, mutta sun on pakko tehdä just niin kun susta oikeelta tuntuu. Ehkä sen kuntoutusosaston aika ei ollut vielä, ja ensin pitää keskittyä tilanteen vakauttamiseen. Oot päässyt hyvään alkuun. Jatka taistelua, äläkä anna muiden sairastavien toilailujen ja oireilun vaikuttaa omiin tekoihisi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntoutukseen ois varmaan pitänyt mennä osaston kautta, nyt meni asiat vähän väärin päin :<

      Poista
  6. Kauheen paljon tsemppiä Noora! Toivottavasti saat siältä tarvittavan avun, ja alat parantumaan ja pääset siihen asti, ettei paluuta takaisin osastolle tule. Tottakai on hyvä olla osastolla sillon, ko sitä tarvitsee. Mutta toivon että pääset syämishäiriöstä yli ja pystyt elämään elämää. jota muutkin parikymppiset elää.

    VastaaPoista
  7. Hienoa, että pääsit sh-osastolle suoraan, etkä joutunut jonottamaan. Oli myös todella rohkeaa ottaa puheeksi se, että kuntoutusosasto ei riitä, vaan tarvitset tiiviimpää tukea. Koita olla välittämättä muista potilaista ja jatka hienoa työtä, jonka oletjo saanut alulle. Voimia!

    VastaaPoista
  8. Varmaan hyvä ratkasu. Tsemmppiäää! <3

    VastaaPoista
  9. Paljon voimahaleja täältäkin päin! Sä olet vahva <3

    VastaaPoista
  10. Voisitko tehä sellasen postauksen (mieluiten kuvallisen) sun päivästä siellä ja ateriasuunnitelmasta? Millasia esim maitotuoteitta ym voita käytetään ja miten leivät valitaan ja hedelmät ym? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei saa kuvata, eikä mun mielestä oo muutenkaan mielekästä kirjoittaa osaston käytännöistä.

      Poista
    2. Jotenkin sairasta, kuinka paljon kärtetään ruokatietoa. Eiköhän ne kuitenkin ole ihan perus (laitos)ruokia, mitä tuolla tarjoillaan... Ja ateriasuunnitelmia saa rateilta, ihan henkilökohtaisia!

      Poista
  11. Heippa! Mä itse aloitin juuri tuon dkt-ryhmäterapian ja suosittelen sitä lämpimästi! Siellä ollaan menty mm. ahdistuksenhallintakeinoja, (paljon muitakin kuin nämä perusjutut joita aina hoetaan esim. kuminauha ranteessa tai kylmäsuihku) ja ainakin itselle niistä on ollut hyötyä! Paljon mennään myös tunteiden hallintaa/käsittelyä ym. Hirmuisesti tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psyk. polille on kuulemma lähtenyt lähete. Kiitos :))

      Poista
  12. Heippa!
    Kokemusta syömishäiriöstä? Kerro omat kokemuksesi ja liity parantumismyönteiseen keskusteluun juuri avatussa Syömishäiriö apu- blogissa/yhteisössä!

    VastaaPoista
  13. Mä olen kans aloittanut dkt:n viime syksynä, ja ryhmässä olen käynyt jo hetken aikaa. Mä olen kans epävakaa ja sairastanut anoreksiaa kymmenisen vuotta.
    Dkt oikeasti auttaa. Ryhmässä opetellaan uusia taitoja ja keinoja hallita niitä helvetin pahoja ahdinkotilanteita (juu, huomaa kyllä mun sanavalinnoistakin tuon dkt:n vaikutuksen :D). Ennen ahdistustilanteissa vetelin joko nappeja naamaan tai ranteita auki, mutta nyt olen oppinut sen, että se tilanne menee ohi, oon oppinut siirtämään huomiota muualle. Tosin dk-terapeutti on sanonut, että oon harvinaisen "taitava" tuossa asiassa kun ottaa huomioon, että dkt:ta on takana vasta tosi vähän aikaa. Jotenkin vaan niissä hirveissä ahdistustilanteissa automaattisesti saan tilanteen laukeamaan ilman että vahingoitan itteäni.
    Mutta ehkä suurin oppimani asia on itsearvostus - tai siis sen oppiminen, että mun tunteilla on oikeus olla olemassa eikä niitä pidä dissata tai mitätöidä. (ihan oikeesti tää mun teksti kuulostaa mun dk-terapeutin puheilta :D :D)

    Mitä oon sun blogia lukenut, niin sulle olis varmasti apua ja hyötyä siitä dkt:sta. Se on intensiivinen, kerran viikossa yksilöterapia ja kerran viikossa ryhmä (eli terapiaa 2 x viikko), ja siihen pitää _sitoutua_ minimissään vuodeksi, yleensä kahdeksi vuodeksi, ja kuukauden yhtämittainen poissaolo katkaisee koko kuvion. Mutta yleensä asiat on sovittavissa.
    Kannattaa ihmeessä mennä sinne, jos sulle tosiaan tarjoutuu se mahdollisuus.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oot hyötyny :) Toivon, että itsellenikin järjestyy joku toimivampi hoitomuoto, ei tarvitsis ranteita raapia...

      Poista
  14. Sun ei oo pakko vastata mutta miten sulla vaikutti se et lopetit oksentamisen...? Ittelläni paha kierre päällä, nykyään kumminki pystyn olemaan 30min ennen ku oksennan ja mietin et onkohan siitä oikeesti mitään hyötyy? En vaan uskalla kokeilla. Niin mietin et jos voisit kertoo omia kokemuksia niin se vois auttaa mua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaatko pliis vastata....? Vai onko liian vaikee? Ymmärrän kyllä :)mut laita kommenttia vastaatko vaikko et jooko?

      Poista
    2. Mun oksentelu ei ole läheskään kurissa :(( Mutta mitä pidempään vatsassa, sitä parempi, koska enemmän ravintoaineita ehtii imeytyä. Toistan kuitenkin itselleni, että oksentamisesta pitäisi päästä kokonaan: se on vaarallista.

      Poista