Tukholman saaristossa

Huh, kuinka vaikeaa olikin valita kuvia tähän tekstiin! Olisi tehnyt mieli esitellä purjehdusmaisemia enemmänkin, sillä Itämeren saaristo on vain niin kaunis. Jotta vältyttäisiin kilometripostaukselta, karsin kuvat allaoleviin ja päätin tehdä vielä erikseen postaukset matkan luontokuvista ja siitä, miten syömiset sujuivat veneellä.

Saavuin siis Maarianhaminaan laivalla aamuyöstä. Pienestä väsymyksestä huolimatta, seuraava päivä meni Maarianhaminaa kierrellessä. Kävimme pienessä keskustassa ja itäsatamassa kävelemässä. Lempikahvilamme Svarta Katten oli kiinni, joten ahvenanmaanpannukakut jäivät tällä kertaa sömättä. Sen sijaan kävimme lounaalla ÅSS Paviljongenissä ja söin jälleen kerran terassilistan ainoan vegetaarisen vaihtoehdon, kasvislankun. Illalla kävin pitkästä aikaa saunassa, sillä ei ollut tiedossa milloin suihkuun pääsee seuraavan kerran.

perunamuusia, sienikastiketta, vuohenjuustoa, parsaa...

Maanantaina lähdimme aamupalan jälkeen ylittämään Ahvenanmerta. Vaatetus ei ole ihan helppo juttu, sillä kesästä huolimatta saa välillä kerrospukeutua kuin talvella. Nukuin osan matkasta, luin ja katselin maisemia. Lainaan joka kesä kirjastosta aivan liikaa kirjoja mukaan matkalle, tälläkin kertaa jäi kolmasosa lukematta. Pitkän päivän jälkeen rantauduimme Idskärin luonnonsatamaan. Meri oli illalla peilityyni ja auringonlasku kaunis värjätessään taivaan.

perillä

Tiistaina tehtiin vain lyhyt purjehdus Paradisetiin. Käveltiin hiekkatietä peltojen ja metsän viertä pienelle kaupalle ostamaan maitoa ja palattiin takaisin veneelle tekemään ruokaa. Jälkkäriksi kyykin yli puoli tuntia metsässä syömässä mustikoita suoraan pensaista. Alkoi sataa, joten suuri osa illasta meni sisällä ristikoiden ja sudokujen parissa. Netti ei tietenkään toiminut, mutta kännykästä löytyi myös pari peliä, jotka toimivat ilman verkkoyhteyttä.

Keskiviikkona olikin taas pidempi matka, kun jatkoimme Tukholmaan asti. Jouduimme kryssimään vastatuuleen ja puuskittaisessa tuulessa oltiin niin kallellaan, että itsekin koin helpoimmaksi siirtyä ulos, missä ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa paikkaa sen mukaan kummalla halssilla purjehditaan.

Saavuimme Tukholmaan melko myöhään ja kaikilla alkoi olla jo nälkä, koska päivä oli pärjätty vain välipaloilla. Kävelimme Djurgårdenilla sijaitsevasta Navishamnetista Östermalmille etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Tures brasserie & barin terassille, jossa söin aivan taivaallisen halloumisalaatin.

Tuttavaperheemme oli kutsunut minut mukaan Gröna Lundiin kieppumaan, mutta olimme takaisin veneellä sen verran myöhään, ettei enää kannattanut lähteä. Viimeksi olen käynyt kyseisessä huvipuistossa lapsena ja olisi kiva kokeilla joskus myös hurjemmat laitteet läpi. Iltapalaksi ostettiin vielä jätskiä.

Päätettiin, että ollaan koko seuraava päivä vielä Tukholmassa. Kiertelin siis vanhempien kanssa kauppoja löytämättä itse mitään. Olisin halunnut käydä Gamla stanissa kuvaamassa, mutta koska vanhakaupungissa on vierailtu niin usein, en edes ehdottanut sinne menemistä.

Söimme myöhäisen lounaan ravintolassa Strandvägenillä. Vaihtoehdot olivat vähissä ja lopulta valitsimme Ångbåtsbrygganin, joka kellui laiturilla ja oli tyylikkään vanhanaikaisesti sisustettu. Ruokalistalta löytyi taas vain yksi lihaton ruoka, joten söin punajuuri-vuohenjuustosalaatin saksanpähkinöillä.

Illalla istuimme iltaa venellämme, jonka jälkeen aikuiset lähtivät vielä lasilliselle. Minulla oli seuraavana aamuna aikainen herätys, joten kävin sillä aikaa vain suihkussa ja kuvaamassa viereisessä puistossa.


Aamulla oli tosiaan herätys ennen puoli kuutta. Minun oli ehdittävä ensimmäiseen Slussenin lauttaan, sillä Turun päivälaiva lähti kohti Suomea jo varttia vaille kahdeksan.

Aamuauringon hauraassa valossa sanoin hyvästit Djurgårdenille. Jäi vähän haikea mieli, koska minulla olisi ollut aikaa purjehtia vielä takaisin Ahvenanmaalle ja nousta vasta sieltä laivaan. Veneelle on kuitenkin mahdollisuus lähteä vielä viikonloppuisin, joten tämän kesän purjehdukset eivät kuitenkaan jääneet tähän.

Toivotteko huomiselle ruoka- vai valokuvapostausta? Ajattelin julkaista purjehdukseen liittyvät jutut nyt tiiviiseen tahtiin, jotta pääsen höpöttämään myös muista asioista.

Laivalla Maarianhaminaan

Olin tänä vuonna mukana purjehtimassa säälittävän lyhyen ajan. Reissussa olin noin viikon, mutta ehdin käydä vain muutamassa satamassa. Kuvia tuli otettua kuitenkin niin paljon, että ajattelin jakaa purjehdusreissun useampaan postaukseen.

Lähdin reilu viikko sitten lauantaina Viking Linella Helsingistä kohti Maarianhaminaa. Alun perin mun piti mennä jo perjantaina bussilla veneelle Korpoströmiin, mutta nukuin niin pitkään etten ehtinyt aamubussiin. Laivamatka tuli kuitenkin linja-autoa halvemmaksi, vaikka hytittömänä aamuyöhön kukkuminen ei oikeen miellyttänyt.

Varasin ja maksoin matkan netissä. M/S Gabriella lähti Katajanokalta kuudelta ja oli perillä Maarianhaminassa puoli viideltä aamulla. Matkan ajaksi suljin ylimääräiset tavarat lukolliseen säilytyslokeroon ja kiertelin katsomassa risteilyllä järjestettyä ohjelmaa. Hymyilin Ville Viikingin ja lasten tanssiesitykselle, Tax-freessä kuolasin Håll Sverige Rent -muumimukin perään, kirosin huonoa Wi-Fi-yhteyttä, en tunnistanut puoliakaan ruotsalaisista kappaleista karaokessa ja yökerhon pikkutunneilla koin vain myötähäpeää kun katselin tanssilattialla horjuvia juhlijoita.

Jossain välissä yritin nukkuakin muiden "Mariksessa" jäävien kanssa käytävän penkeillä, mutta ei siitä tullut mitään kun ruotsalaiset melusivat ja yökerhon jumputus kantautui pitkin käytäviä. Puoli neljältä soi viimeisenä kappaleena Titanicin tunnuskappale ja väsyneenä mietin ehtiikö seuraavan tunnin aikana vielä törmätä jäävuoreen. Mussutin tylsyyteen Oreoita, vaikka aiemmin olin jo syönyt jonkun juustosämpylän tapaisen ja sen kanssa proteiinijuoman.

Maarianhaminaan saavuin vähän ennen auringonnousua. Kävelin terminaalilta lyhyen matkan vierasvenesatamaan hiljaisuudessa. Öinen laituririvistö oli rauhallinen ja meri tyyni, olisin voinut jäädä ihailemaan maisemaa, mutta oli kiire veneeseen omaan punkkaan nukkumaan.

Maarianhamina näkyy!

Time to say hello again!

Kuinka monta kertaa mun on tehnytkään kirjoittaa tänne. Kuinka monta kertaa olen avannut tekstieditorin ja tuijottanut valkoista kenttää edessäni. Sulkenut sen miettien että "minähän lopetin". Ja tämän blogin mukana lopetin oikeastaan kaiken kirjoittamisen.

Jatkoin uuden blogini kanssa, mutten saanut siitä itseni näköistä edes kuukausien kuluessa. En myöskään uskaltanut kirjoittaa sinne juuri mitään, mikä viittaisi mielenterveyden häiriöihin. Häpesin ja kirosin omaa syömishäiriötäni yksin. Vaikka tämän blogin kautta saakin välillä kuraa niskaan, katosi lopettaessa toinen paljon tärkeämpi asia: kommenttien kautta tuleva vertaistuki. Päätin siis yrittää jatkaa kirjoittamista uudestaan tällä puolella, toivottavasti ette kamalasti häiriinny.

En ehkä juuri tällä hetkellä ole niin pahassa tilanteessa henkisesti, että tekisi mieli jakaa jokaisen ruoanmurusen tuoma läskiahdistus. Kiinnitän oman huomioni mieluummin positiivisiin juttuihin, mutta haluan myös sen mahdollisuuden, että voin kirjoittaa anoreksian rankemmasta puolesta ja pohtia syömishäiriöön liittyviä ajatuksiani.

Meripihkaa jääköön kaikkien luettavaksi, mutten tee sinne enää uusia postauksia. Samat valokuvaus- ja tyylihömpötysaiheet tulee jatkumaan täällä. Ajattelin lukea läpi Too shy to screamin vanhoja postauksia ja piilottaa osan, koska paikoitellen blogi toistaa itseään ja oon kirjottanut ahdistuksen vallassa liian avoimesti.

Mutta mitä mulle kuuluu nyt? Oon voinut ihan hyvin, mieli on alkanu näyttää positiivista puoltaan. Tulin juuri Tukholmasta purjehtimasta, joten reissusta ainakin tulossa postauksia. Syömiset sujuu tällä hetkellä jopa paremmin kuin missään vaiheessa osastolla. Mulla on motivaatiota ja tahtoa ja sillä pitäisi tässä taistelussa päästä pitkälle. Välillä ahdistaapelottaaeihalua, mutta uskon että tässä käy lopulta hyvin.