Muuttopuuhissa

Kello on päälle yksi yöllä ja mun piti saada tästä muuttorumbasta hetken hengähdystauko, joten tulin kirjoittelemaan.

Ensinnäkin: miksen ikinä osaa tehdä mitään ajoissa? Olen tiennyt jo useamman viikon, että nykyinen asumisyksikkö joutuu lopettamaan ja muutto on edessä. Sain onneksi hankittua itselleni uuden asunnon, mutta vasta tänään tiistaina olen alkanut edes miettiä tavaroiden keräämistä kasaan. Mun pitäisi saada pakattua huomiseen (ööh, eli aamuun) mennessä, jotta saadaan ohjaajan kanssa vietyä kamat uuteen asuntoon. Jotain pientä, kuten aamupalatarvikkeet ja lakanat saa vielä jäädä, sillä päätin että vietän vielä keskiviikon ja torstain välisen yön yksikössä.

kaapista pöydälle, pöydältä banaanilaatikkoon

Olen myös tiennyt parin päivän päästä koittavasta Italian-matkasta jo ties kuinka kauan, mutta sinnekin aloin pakata vasta tänään. Lähden perjantaiaamuna nuoremman pikkusiskoni kanssa neljäksi päiväksi Milanoon, missä toinen pikkusiskoni on ollut syksyn vaihdossa. Vanhempanikin ovat olleet Italiassa jo useamman viikon, joten kiva nähdä pitkästä aikaa taas heitäkin (ja viettää isänpäivä ulkomailla). Soittelin illalla äidin kanssa, ja hän sanoi, että kannattaa ottaa talvitakki mukaan. Viikonlopulle Milanoon on ennustettu ~10°C, joten Suomen pakkasten jälkeen talvivaatteet tuntuvat hieman liioittelulta.

Jotenkin mun on vaikea hahmottaa aikaa paria päivää pidemmälle. En ole uskaltanut ajatella tulevaisuutta tai edes asiaa, että asumisyksikön päivittäinen tuki loppuu ja kohta olen yksin uudessa yksiössäni ilman, että masennuksen iskiessä kukaan pakottaa tiskaamaan, siivoamaan, tai edes nousemaan sängystä. Puhumattakaan siitä, että joudun luopumaan ihmisestä, jota olen nähnyt melkein päivittäin ja johon olen uskaltanut luottaa.

Ja takaisin pakkaamiseen: sain äsken useamman tunnin vaatekriiseilyn jälkeen vihdoin päätettyä mitä otan Italiaan mukaan, joten kohta taidan mennä tunkemaan vaatekaapin loppua sisältöä jätesäkkeihin. Toisaalta alkaa väsyttää niin paljon, että vois ehkä nukkua pari tuntia ennen sitä...