Tahdot irti pyörästä, joka pyörii muttei matkaas enää edistä

Miten vaikeaa voikaan olla vain olla? Olen nyt pari päivää ollut flunssassa ja rauhoittuminen ja paikallaan oleminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. En yleensä kipeänä huomaa olossa muuta, kuin että päässä tuntuu "vähän hassulta" ja nenä valuu kuin Niagaran putous.

Viereisessä rapussa alkoi tällä viikolla jo putkiremontti, eikä siinä melussa pysty enää puoli kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tai tee muutenkaan mieli kauheasti kotona olla. Mulla ois lupa mennä vanhempien luokse, mutta oon vaan vetänyt särkylääkkeen naamaan ja sen voimalla käynyt polilla ja kävelyillä lähes normaaliin tahtiin.

Olen syönyt normaalisti, joten tuntuu että pitäisi tehdä muutakin kuin vain hautautua sängyn pohjalle kirjojen kanssa. Tiedostan, että kyseinen ajatus on lähtöisin anoreksialta eikä itseltäni, mutta kampoihin laittaminen vaatii voimia, itsensä ympäripuhumista ja faktojen toistelemista ääneen. Elimistö on flunssan takia jo muutenkin rasitustilassa ja sairastaminen tonennäköisesti vain pitkittyy, jos ei lepää.

Tänään oon kuitenkin nukkunut lähes puolet päivästä, syönyt välillä ja aloittanut Netflixixtä The 100:n toisen tuotantokauden. Onneksi sää on niin surkean sateinen ja sumuinen, ettei ulos ole onneksi edes tehnyt mieli.
Kävin mä lähikaupassa hakemassa valmispinaattikeiton, mutta se on niin lähellä, ettei sitä lasketa.

Nyt käyn hakemassa gefilusmehutölkin sängyn viereen ja jatkan Netflixin parissa. Parempaa lauantaita kaikille! Ootteko onnistuneet välttämään flunssat ja influenssat?

Listen To Yourself

Viime viikko on mennyt todella hyvin, ihmettelen itsekin miten olen jaksanut olla näin aktiivinen.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa Sylin kahvihetkessä (jossa nauroin toisten kanssa välillä melkein kyynelet silmissä) ja seuraavina kolmena päivänä kulttuuripajalla. Yleisen kotona luuhaamisen sijaan olen siis jaksanut osallistua varmaan yhtä paljon kuin koko viime syksyn aikana yhteensä.

Älkää välittäkö sotkutukasta 

Tiistaina osallistuin askarteluryhmään ja maalasin ja koristelin pahvisen rasian pajalla, keskiviikkona kiersin kuvisopiskelijan johdolla taidegallerioita ja torstaina otin osaa venyttelyryhmään. Varasin myös ryhmän ohessa huomiseksi maanantaiksi ajan personal trainerille. Jäiks!

En ole elämäni aikana ikinä käynyt kuntosalilla. Sairastuin niin nuorena, ettei ikäisilläni ollut silloin tapana käydä salilla. Nyt, kun normaalipainoon on matkaa vain pari kiloa ja pajan kautta on mahdollista saada ammattilaisen näkemys treenin aloittamiseen, niin pitihän tilaisuuteen tarttua. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan laihduttaa, vaan vahvistaa lihaksia sen verran, että voin taas aloittaa vanhat harrastukseni uudelleen. Ei tenniksen pelaamisessa ole mitään järkeä, jos käsissä ei ole voimaa lyödä palloa edes verkon yli.

Perjantaina käytiin äidin kanssa lounastamassa ja eilen lauantaina oltiin koko perheen voimin vanhempien luona syömässä; Lunakin sai ydinluun tuhottavaksi. Aiemmin päivällä kävin valokuvaamassa Uunisaaressa ja fiilistelemässä pursiseuramme saaressa nauttien vielä jäätymättömän meren aalloista ja talviauringosta.

Mun on ollut iltaisin vaikea rauhoittua ja "vain olla" kotona, joten olen päättänyt pyhittää tämän sunnuntain rentoutumiselle ja Netflixille. Silloin tällöin on ihan ok olla tekemättä mitään.

Lauantai 14. - myday

Heräsin aamulla jo vähän ennen herätyskelloa. Laitan kellon soimaan myös viikonloppuisin, jotta päivän aikana ehtii syödä tarpeeksi monta ateriaa, heh. Oon myös nimennyt herätyksiä tsemppilauseilla, jotta uuteen päivään ois mukavampi nousta.

Aamupalaksi puuroa erilaisilla siemenillä ja maapähkinävoilla, päärynän, persimonin ja teetä. Samalla selasin puhelimesta edellispäivän viestejä, joita en ollut jaksanut illalla lukea läpi. Nukuin vielä puolen tunnin päikkärit (aamupäivä on paras päiväuniaika) ja siivoilin vähän kaverin saapumista odotellessa.

Tämän asunnon oli alun perinkin tarkoitus olla vain väliaikainen, sillä helmikuun jälkeen talossa alkaa putkiremontti. En ole hankkinut uusia huonekaluja, eikä mulla ole edes sohvaa tai televisiotasoa, sillä haluan mitoittaa ne mieluummin johonkin pyvyvämpään kämppään sopiviksi.

Lopulta Liisakin saapui ja otin hänestä kuvia cv:tä varten. Blogin kuvitukseksi otettiin mustakin pari ei-niin-vakavaa kuvaa, jotka näyttää ihan koulukuvilta. Juteltiin ja söin samalla välipalaa.

Liisa oli menossa kirjastoon lukemaan, joten kävelin samaa matkaa palauttamaan yhden kirjan ja jatkoin siitä vielä keskustaan lataamaan matkakorttia ja käymään kaupassa, sillä vihannesvarastot kaipasivat täydennystä.

Ajoin ostoksineni bussilla kotiin ja lähdin vielä käymään läheisessä UFF:issa. En löytänyt mitään ja puoli kolmeksi palasin kotiin syömään. Viimeksi vanhemmilla käydessäni äiti antoi mulle mukaan täytettyjä paprikoita. Näissä näytti olevan täytteenä kvinoaa, linssejä, fetaa ja persiljaa. Lisäksi herneitä ja pari kauraleipää. Ruokajuomaksi juon aika usein teetä, johon laitan aina varmaan neljäsosan maitoa.

Meikkasin ja lähdin neljättä kertaa järjestettävään Recovery meetingiin, jossa osallisina oli Instan recovery-käyttäjiä. Itselläni ei ole erikseen parantumis-käyttistä, mutta jokaisessa tapaamisessa oon saanut olla mukana ja oon niiden kautta tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Oon aina vanhin paikan päällä, kun ikähaitari on jopa kymmenen vuotta, mutta eipä tuo samanhenkisessä porukassa häiritse.

Oltiin sovittu, että tavataan Iidan kanssa etukäteen ja mennään yhtä matkaa. Metroasemalta napattiin vielä Oona mukaan ja käveltiin siitä Iinalle.

Väkeä oli tällä kertaa paljon, mutta mahduttiin kaikki hyvin pieneen kämppään. Mentiin nyyttärimeiningillä, eli jokainen toi mukanaan pientä syötävää tai juotavaa. Osalla oli omat juomat mukana ja osa meni mehulinjalla.

Suuri osa porukasta oli lähtenyt jo yhdeksän aikaan ja mekin lähdettiin Iidan kanssa jo aikaisin. En jaksanut odottaa sporaa, joten koska oli hieno ilta kävelin kotiin. Vaikka olin edelliset kolme tuntia mussuttanut sipsiä, söin vielä kotiinpäästyäni iltapalaksi couscoussalaattia.

Luin jonkin aikaa ja nukkumaan pääsin vähän puolenyön jälkeen. Oli mielestäni oikein onnistunut lauantai!

Merisumua

Tällä viikolla saatiin vihdoin lunta Helsinkiinkin ja innostuin siitä niin, että parin kuukauden tauon jälkeen lähdin kameran kanssa pakkaseen. Alla siis nähtävissä vuoden ensimmäisiä luontokuvia!

Kävin torstaina sekä aamulla että iltapäivällä Eiranrannassa, josta näkyi valtavan kaunis merisumu. Se on mielestäni yksi kauneimpia luonnonilmioitä osittain siksi, että meri on aina ollut mulle rakas. Aamupäivällä sain vain pari otosta sillä kamerasta loppui akku alle kymmenessä minuutissa, mutta iltapäivällä palasin auringonlaskun aikaan ja kyllä kannatti, vaikka näpit jäätyivätkin!

(Älkää häiriintykö noista NJ.-leimoista, sitä pitää vielä kehittää. Ajattelin silti lisätä jonkun merkin, jottei ihmiset Googlen kautta kopioisi ja väittäisi kuvia omikseen.)

Loppiaisena kävin vanhempien kanssa Uunisaaressa kävelyllä ja napsin vielä muutaman kuvan lisää. Kauaa ei ehtinyt kuvata, kun toiset halusivat jo jatkaa matkaa, mutta muutaman onnistuneen otoksen sain.

Ootteko muut käyneet ihailemassa höyryävää merta? Entä mitä mieltä olette kuvista?

Kuulumisia vuoden lopulta

Joulusta ja uudenvuodesta on selvitty, lauantaina olisi vielä synttärit ja sitten saavat juhlat hetkeksi riittää. Tosin ajattelin vielä ensi viikon lauantaina ainakin pistäytyä recovery-miitissä, vaikka tipatonta parhaani mukaan noudatankin.

Vietettiin jouluaattoa vanhempieni luona ihan vain perheen ja siskojen poikaystävien kesken. Onnistuin tänä vuonna olemaan stressaamatta ruokailuita etukäteen ja mielelläni kävin auttamassa äitiä linssimurekkeen, piparien ja torttujen tekemisessä edellisenä päivänä. Aattoiltapäivästä puuron jälkeen iski kuitenkin tuttu jouluinen ahdistus, jätin kirkon väliin ja puuhailin vain koiran kanssa. Illastakin vietin suuren osan vanhassa huoneessani lukien kirjaa Luna seuranani. Joulupäivänä isovanhemmat tulivat kahville ja herkkupöydän ääressä istuskeleminen tuntui niin pahalta, että lähdin jo ennen vieraita kotiin.

Uuttavuotta juhlin kavereiden kanssa. Oona tuli Helsinkiin iltapäivästä ja alkuilta vietettiin kahdestaan mun luona. Yhdeksän jälkeen lähdettiin Manskulle katsomaan uuden vuosisadan bileitä ja kuunneltiin Paula Koivuniemen lisäksi muutama esitys. Puhelimet eivät oikein toimineet, jolloin kavereille ei mennyt viestit läpi ja ajateltiin, ettei sittenkään viitsitä värjötellä useampaa tuntia ulkona. Päätettiin käydä yksillä baarissa ja myöhemmin mentiin steissille Iinaa, Аnnikaa, Tiiua ja muita vastaan. Oli kyllä huippuilta ja puolenyön ilotulitukset Sandstormin tahtiin kruunasi koko shown.

Tapanani ei ole ollut tehdä lupauksia uudelle vuodelle ja tänäkin vuonna aion vain yrittää parhaani. Sillä asenteella vuosi 2016 oli paras moneen moneen vuoteen, joten eiköhän tästä tule vielä parempi jos jatkan syömishäiriön asettamien rajojen rikkomista. Loppuvuosi meni aika huonoissa fiiliksissä, mutta nyt mulla on taas positiivisempi ja luottavaisempi olo tulevan suhteen.

Anteeksi kun postauksia ei ole taas vähään aikaan kuulunut, mutta halusin saada tämän kuulumispostauksen ensin julkaistua ennen kuin siirryn bloginkin puolella alkaneeseen vuoteen.

Parempaa uutta vuotta 2017 kaikille!