2017/06/28

I'd Rather Sleep

Viime aikoina olen: rapsutellut isoja ja pieniä koiria, syönyt jäätelöä auringonpaisteessa, miettinyt tulevaisuuttani, käynyt Kuopiossa, kuvannut kukkia, rampannut jatkuvasti Kelassa, pelannut Pokémon Go:ta, etsinyt hamsteria vaatekaapista ja suunnitellut kesän festareita.

Juhannusta vietin kaupungissa. Joonaksen kanssa grillattiin ja käytiin katsomassa kokkoa Kaivopuiston rannassa ja sunnuntaina tehtiin Miinan ja koirien kanssa retki Rajasaareen (=koirasaareen).




Arkisin olen jatkanut päiväsairaalassa käyntiä ja viime viikolla mulla oli hoitokokous psykan polilla. Esitettiin, että jatkaisin päiviksellä kolme viikkoa vielä kesäsulun jälkeen, eli palaisin elokuussa "lomalta" vielä hetkeksi päiväsairaalaan ennen syksyn suunnitelmia. Tarkoitukseni olisi aloittaa elokuun puolessa välissä nuorille suunnatussa ryhmässä, jossa olisi pikkuhiljaa tarkoitus etsiä omia mielenkiinnon kohteita ja suunnata opiskelemaan tai työelämään. Tällä hetkellä kuulostaa epätodelliselta ja todella pelottavalta, että olisin vaikka vuoden päästä koulussa. Mun vointi on kuitenkin kohentunut jo päiväsairaalan aikana niin paljon, että ehkä olenkin vuodenvaihteessa toista mieltä.

Tällä hetkellä kehitän hallinnantunnetta jakamalla tehtäviä pienempiin osiin. En esimerkiksi yritä siivota koko asuntoa kerralla, vaan yhdelle päivälle riittää että kerää vaatteet lattialta tai vaikkapa tiskaa. Asetan tavoitteita, jotka oikeasti pystyn saavuttamaan ja vaikken tavoitteeseeni yltäisikään, keskityn siitä huolimatta onnistumisiin epäonnistumisen sijaan. Yritän myös olla huolehtimatta turhia, kuten tulevan Pride-kulkueen turvajärjestelyjä, koska se on asia johon en voi vaikuttaa millään tavalla enkä murehtimalla tee muuta kuin pilaa tämänhetkisen fiilikseni.



Mulla oli tuossa parin viikon buliminen putki, mikä oli varmaan reaktio pariin muuttuvaan asiaan, stressiin ja väsymykseen. On aina vaikea aloittaa "normaali" syöminen repsahduksen jälkeen, mutta silloinkin yritän palata heti viiteen ateriaan päivässä sen sijaan että menisi helpoimman kautta ja lisäisin ruokamääriä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä (=mikä tuntuu syömishäiriön mielestä turvallisimmalta).
Mahtavaa huomata, että kroppa reagoi säännölliseen syömiseen aika nopeasti, enkä enää hengästy sairaalan ylämäessä aamuisin kuten vielä viikko sitten. Muutenkin olo on kaikin puolin parempi, eivätkä syömisen jälkeiset syyllisyydentunteet ja ahdistuskaan kestä loputtomiin.

Kello on vasta vähän päälle seitsemän, mutta pitäisi jo alkaa lähteä osastolle. Ärsyttää nousta tuntia tavallista aiemmin laittamaan muille aamupalaa, kun itse syön jo kotona. Melkein skippasin oman aamupalani käyttääkseni siihen kuluvan ajan tehokkaasti nukkumiseen. Järki voitti, ja taidan ottaa vielä jonkin välipalankin mukaan, jotta jaksan lounaaseen asti.

Oikein mukavaa päivää kaikille!

6 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että nyt menee taas hyvin ja Siulla on mahtavia suunnitelmia! Muutenkin siun tavoitteet yms kuulostaa todella järkeviltä. Rauhassa vain ja kuulostelet omaa jaksamista ja fiilistä. Nauti kesästä 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin, varsinkin nyt kun alkoi kesäloma! Kuukausi taukoa päivikseltä, saa vihdoin nukkua ja käyttää aikansa siihen mitä tykkää tehä :)

      Poista
  2. Ihana kuulla sinusta! Pienin askelin eteenpäin, ota päivä kerrallaan. Tulevaisuudesta on turha murehtia, kun lopulta ei sitä kuitenkaan voi kukaan ennustaa. Toivottavasti lauantaina on hyvä sää ja pride-kulkue onnistuu hyvin. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla, että menee hyvin! Nähdään Pridessä ♥ (vähän ehkä huolestuttaa kulkueen turvallisuus..)

    VastaaPoista
  4. I'd rather sleep as well.
    Mä pidän sun englanninkielentaidostasi / kielen käytöstä :)
    Oon joitain viikkoja (vai oisko jo kuukausia?) kärsinyt unettomuudesta, yöheräilystä ym.. tai kärsiä on ehkä väärä sana kun ei aiheuta kärsimystä, mutta vähän hämmentävää se on. Pikkuhiljaa alkaa tuntua et alkaa unen vähyys vaikuttaa päivittäisiin toimintoihin, ei taas jaksa samalla tavalla töissä ym. Lomaa odotellessa.. :D

    Mmm mut toi isojen kokonaisuuksien pilkkominen pienemmiksi on loistava strategia, jos joku asia mikä PITÄISI tehdä tuntuu valtavan, ylitsepääsemättömän suurelta, kuten vaikka kaaoksen valtaan joutuneen kämpän siivous, niin keskittymällä pienempiin osasiin kerrallaan (kerää tiskit ympäri kämppää pois kun tuntuu siltä, samoin kledjut omalla vuorollaan kaikki pois, pesut sit erikseen), niin pikkuhiljaa homma edistyy melkein huomaamatta, ja kohta onkin siistiä ja iso kaaoksenkadotuspeikko selätetty. Vaikeintahan se on aina siivouksen jälkeen yrittää ylläpitää järjestystä, mut jos tommosista pienistä askareista tekee tavan niin kai siihenkin pikkuhiljaa oppii. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä miten joillakin on aina kämppä tiptop, miten siihen voi riittää aikaa ja energiaa? Ultimaatinen siivousnirvana iskee silloin kun viimein on lattiat tyhjät ja saa imuroitua.. :D Jokainen kai tekee oman jaksamisensa mukaan. Isoja juttuja pienemmäksi jaottelemalla asiat helpottuu ainakin itsellä, kokonaisuutta ei tarvi tai kannata ajatellakaan.

    Mut hei, on mahtavaa nähdä ja kuulla sun voivan hyvin, ainakin tarpeeks hyvin pyrkiäkses eteenpäin :) Jos uhraat ajatuksen parinkin vuoden takaiselle, niin oot päässyt jo pitkälle! Tärkeetä ei oo moittia itseään tekemättömästä, vaan kehua itseään ja tuntea ylpeyttä siitä mitä on saanut aikaan! Sekin on mahtavaa että pystyt nauttimaan lomasta aiemman ahdistuksen sijaan, päiviksen rytmi ja rutiinit on selvästi tehneet hyvää. Ja jos vertailet itseäsi päivittäisessä työelämässä oleviin "normaaleihin", niin voin kertoa että kaikki me muutkin vain yritetään luovia suossa eteenpäin. Rutiinit auttaa jäsentämään aikaa ja tuo tarkoitusta, mikä ainakin itsellä on ollut kantava voima etten ole enää pudonnut syvimpään. Vaikka välillä onkin huonoja kausia, mut ne menee kyllä ohi!

    Oliko Pride-kulkueessa hyvä meno? Kävin autolla vilkuilemassa meininkiä kun oli sopiva pikku väli, mut turvajärjestelyt oli niin hyvät ettei päässyt lähellekään :/ :D Vähän pääsin näkemään kulkuetta jalkauduttuani mut aika ei riittänyt jäämään loppukemuihin.

    Miksi Pride kiinnostaa? Mä olen ehdottomasti kaikenlaisen tasa-arvon kannalla, ja kannatan ja arvostan kaikenlaista universaalia rakkautta sukupuoleen ja henkilöön katsomatta, perinteiset arvot on perseestä ja haluan suoda kaikille ja kaikelle mahdollisuuden.. myös itselle, vaikka tällä hetkellä tuntuukin kuin olisi hopeiseen häkkiin lukittuna.

    Kaikkea hyvää sulle ja kaikille muillekin!

    -K.K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ois taas siivouksen suhteen 1. kerää tiskit ympäri kämppää, 2. tiskaa osa niistä, 3. tiskaa loput niistä, jne jne.. Prideillä oli muuten kivaa, mutta oli niin kylmä, että kesken puistojuhlan jouduin hakemaan talvitakin päälle.

      Jos siltä tuntuu, niin ensi vuonna vaan kulkueeseen marssimaan tasa-arvon puolesta!

      Poista