Army of one

Huomenna alkaa uusi päiväosastojakso ja mun pitäisi olla jo menossa nukkumaan, mutta tulin vielä kirjoittamaan, koska ei väsytä. Otin lääkkeet jo reilu tunti sitten, mutta koska olen niin täynnä, ne eivät varmaankaan ala vaikuttaa vielä hetkeen.

En tiedä mistä olen saanut motivaatioita ja tahdonvoimaa, mutta en ole oksentanut torstain jälkeen ja olen syönyt kunnolla. Olen viikonlopun aikana pakottanut itseni syömään lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä ja lisäksi vastannut mielitekoihin, minkä seurauksena esimerkiksi tänään kaupasta lähti mukaan pipari-Dumleja.

Mun olo oli alkuviikosta aika kauhea, oikeastaan se on ollut kamala jo pidemmän aikaa. Maanantaina Vamokseen lyhyen matkan pyöräillessäni tuntui, että pyörryn kesken fillaroinnin. Pääsin perille, mutta kaupunkipyöräasemalla mun piti kerätä voimia viisi minuuttia, jotta pystyin kävelemään viimeiset kymmenen metriä sisälle. Olen kesästä asti joutunut käymään verikokeissa joka viikko, koska arvot ovat sen verran huonot, että niitä pitää seurata. Tiistaina lääkäri soitti, että oksentelun takia kärsin nestehukasta ja käski juomaan enemmän vettä.

En jaksa enää heikotusta, palelua ja masentuneisuutta, enkä halua jatkuvasti pelätä ja olla pienenkin rasituksen jälkeen tunnustelemassa pulssiani. Ahdistaa aivan tajuttomasti, mutta tilan saa korjattua vain syömällä. Ja taas kerran muistuttelen, että ahdistus on vain tunne eikä siihen kuole, toisin kuin syömättömyyteen.

Anorektinen puoleni haluaisi laihduttaa osastoa varten. Hävettää mennä huomenna punnitukseen, koska painan mielestäni tajuttoman paljon. Olen muutamassa päivässä onnistunut keräämään kroppaani liki neljä kiloa. Hyi, hyi, hyi! Hoitajat ja lääkäri tuskin kuitenkaan ajattelevat, että olen nyt hirveä läski, vaikka siltä tuntuukin... En tiedä mikä siinä on, että vaa'an pitäisi aina näyttää mahdollisimman vähän, jos joku muukin näkee painon. Esimerkiksi poliaamuina ei voi juoda edes kahvia, koska mukillinen näkyy parinasatana grammana. Mikä järki? Ei sen puoleen, että missään kyseisen sairauden tuottamassa ajatuksessa olisi mitään järkeä.

Vähän hermostuttaa huominen, mutta niin sen kai kuuluukin olla. Nyt hyvää yötä!