Flu flu fly away

Olen ollut nyt noin viikon kipeänä ja käytännössä asunut sohvallani. Kuumetta ei ole ollut, vain jonkin verran lämpöä, mutta olo on ollut siitä huolimatta aika vetämätön. Lisäksi ääni on ollut aivan maassa, eikä se vieläkään ihan normaali ole. Nenäliinapaketteja olen kuluttanut enemmän kuin omatunto sallii, mutta johonkin sitä on niistettävä kun pää on täynnä räkää (varmasti halusitte kuulla tämän).

Syömiset alkoivat viikon kuluessa mennä yhä huompaan suuntaan, joten eilen illalla soitin vanhemmille ja kysyin saisinko tulla sinne käymään. Toki oli muitakin syitä siihen, että halusin välillä pois kotoa. Isä haki mut, katsottiin yhdessä telkkaa ja mä sain nukkua sohvalla koiran kanssa.



Aamulla vanhemmat lähtivät tietysti töihin ja me jäätiin päiväksi Lunan kaa kahden. Mulla on jo sen verran parempi olo, että rakensin pienen "agility-radan" ja opeteltiin koiran kanssa uutta temppua.

Ehti hyvin myös laittaa kasvonaamion

Aloitin yhden Torey Haydenin kirjan, mutta parin sivun jälkeen tajusin lukeneeni teoksen jo joskus aiemmin. Pomin siis vanhempien kirjahyllystä Dan Brownin "Meteoriitin" ja aloin lukea sitä. Otin kirjan mukaan kotiin, sillä sain edellisen kirjaston kirjan loppuun pari päivää sitten.



Pari viikkoa sitten tuli televisiosta syömishäiriöelokuva "Sairaan hoikka", jota en silloin jaksanut katsoa, mutta pyysin äitiä laittamaan sen tallennukseen. Katsoin kyseisen leffan tänään ja sen myötä iski suunnaton halu laihduttaa. Loppu oli kuitenkin niin surullinen, että sinne menivät ne laihdutushalut ja alkoi itkettää.



Syötiin yhdessä äidin kanssa päivällistä ja aika pian sen jälkeen lähdinkin jo ratikalla kotiin, koska täällä odottaa pieni hamsteri ulkoiluaan oltuaan koko viime illan häkissään.

Kaikki tapaamiset olen joutunut viime viikolta ja alkuviikosta peruuttamaan, mukaanlukien kummipojan tapaamisen ja vikan agilitykerran, mutta huomenna ajattelin jo uskaltautua polille terapeutin tapaamiseen.

Friends and dogs

Istuttiin eilen iltaa tyttöjen kesken Kalliossa. Oli hauskaa, onneksi uskalsin jättää kodin turvalliset seinät ja lähteä. Tosin Fannyn kanssa laulamisen seurauksena ääni lähti, mutta eipä sitä tarvitsekaan näin yksin kotona sairastaessa. Tulin siis kipeäksi pitkästä aikaa.













Ei mulla muuta, haluan vain muistuttaa että tähän sairastamisen oheen mahtuu silloin tällöin myös kavereita ja hauskoja hetkiä. Ja näiden hetkien takia täällä kannattaa elää.

I need a hobby

Meillä alkoi Lunan kanssa viiden kerran agilityn jatkokurssi viime viikon maanantaina. Olenkin nyt parina sunnuntaina hakenut Lunan mun luokse, jottei enää agilitypäivänä tarvitse sumplia saanko haettua koiran ajoissa siskolta.

Maanantaina heräsin pakostakin aikaisin kun Luna alkoi kerjätä ruokaa jo puoli seitsemän aikaan. Kävin heittämässä nappulat kuppiin ja painuin takaisin nukkumaan. Kahdeksalta nousin syömään omaa aamupalaani ja kymmeneltä kun koirakin alkoi taas osoittaa elonmerkkejä, lähdettiin ulos.




Oli aivan ihana aurinoinen ilma ja vaikka olin etukäteen suunnitellut, että kierretään vain lyhyt lenkki, oltiin ulkona toista tuntia. Viime viikolla tein sen virheen, että puuhasin koiran kanssa liian paljon päivän aikana, jolloin sen mielenkiinto ei enää illalla riittänyt esteiden hyppimiseen niin paljon kuin olisin halunnut.




Lounaan jälkeen Luna jäi pariksi tunniksi yksin, kun kävin polilla hoitokokouksessa. Mun kuntoutustukea jatkettiin vuodella eteenpäin ja sovittiin, että vaikka nyt meneekin taas paremmin, en vielä tässä vaiheessa jatka Vamoksessa, vaan keskityn parantumiseen ja sietämään vitosella alkavan luvun vaa'alla. Ja kun kuun lopulla aloitan vihdoin dkt:ssa, on siinä jo ihan riittävästi ohjelmaa.




Viideltä lähdettiin Lunan kanssa junalla Kannelmäkeen ja käveltiin sieltä Konalaan hallille. Tällä kertaa meillä meni paljon paremmin kuin ekalla kerralla, koska olin itsekin skarpimpana ohjaamassa. Mentiin hyppyjä, keppejä ja putkia eri kulmista lähestymällä.

Oli kivaa, mutta ei me tätä "kunnon harrastuksena" kuitenkaan enää aloiteta ihan Lunan iänkin (8-vuotta) takia. Mutta jos kaveripiiristä löytyisi joku, jonka kanssa hallia silloin tällöin vuokrata, voisi olla kiva käydä aina välillä harjoittelemassa.

It's not a snow storm

Sisäpäivä, koska ulkona tuulee ja sataa lunta vaakatasossa. Säässä ei sinänsä ole mitään valittamista, mun mielestä on ihanaa että talvella sataa lunta! Mutta jos ulos ei ole pakko lähteä, niin mikä ihana tekosyy istua koko päivä kotona.

Nukuin pitkään, söin aamupalaksi muroja ja leipää soijaleikkeleellä (joka maistuu siltä kun lauantaimakkara muistoissani maistuu). Sen jälkeen olen oikeastaan vain istunut sohvannurkassa selaillen puhelinta, lukien kirjaa ja nukkuen päikkäreitä. Oon viime aikoina ollut todella väsynyt ja tekisi melkein mieli vain nukkua kellon ympäri. Polihoitaja soitti ja perui lakon takia huomisen ajan, joten huomennakaan ei tarvitse herätä aikaisin.

En ilmeisesti ole ainoa, jonka unirytmi heittelee miten sattuu, koska Demikin oli hereillä aamupäivällä. Se ei halunnut ulos häkistä, mutta annoin tuoreruoaksi punajuurta ja salaattia.

Aamulta ei Dempusta ole kuvia, joten tässä neiti eilen kiipeilemässä häkin päällä

Netflix ei toimi, koska tilillä ei ole tarpeeksi saldoa kuukausimaksuun, joten olen pitkästä aikaa katsonut Katsomosta Salkkareita. Olen vähän pihalla siitä, mitä sarjassa tapahtuu, mutta melko hyvin olen päässyt kärryille näin puolen vuoden tauon jälkeen.

Ei tässä kai muuta. Viime päivinä on ahdistanut pelkkä olemassaolo, mutta siitä huolimatta olen yrittänyt syödä vähintään 3000 kcal päivässä. Mulla on pakastimessa avaamaton puolen litran Oatlyn vaniljajäätelöpakkaus. Uskallanko syödä sen kokonaan iltapalaksi?