Song to say goodbye

Demi lähti keskiviikkona paremmille pähkinämaille.

Demi oli loppuun asti oma pirteä itsensä, mutta viimeisen parin kuukauden aikana karvaa lähti ja rampattiin lääkärissä pariinkin kertaan. Epäiltiin hilsepunkkeja, vaikkei karva- tai ihonäytteestä löytynyt mitään. Ensimmäisellä kerralla lääkitys näytti auttavan kutinaan, mutta toisella kerralla en huomannut mitään vaikutusta. Siivosin koko asunnon ja siirsin hamsun häkinkin makuuhuoneesta olkkariin siltä varalta, että loisia olisi ulkoilualueella. Pari päivää näyttikin taas jo paremmalta, mutta tiistai-iltana hamsteri jälleen rapsutteli itseään, joten varasin lopetusajan seuraavalle päivälle. Hamsterin turkista oli lähtenyt suurin osa, eikä tarkkaa tietoa aiheuttajasta ollut, joten parasta oli päästää toinen menemään. 

Vaikka puhutaankin vain pienestä jyrsijästä, on mulla aivan tajuttoman kova ikävä. Demi oli se, joka piti iltaisin seuraa, jos ahdisti tai vaikken olisi nähnyt ihmisiä päivän aikana ollenkaan. Oon niin kiitollinen, että sain viettää sen kanssa nämä 1,5 vuotta. Ja vaikka nyt onkin paha olla, en vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.

Oon kieltäytynyt ajattelemasta, että mitä jos. "Olisiko pitänyt mennä piikille aikaisemmin tai yrittää vielä? Olisiko sillä ollut paremmat viimeiset päivät, jos sillä olisi ollut omat mökit sun muut pahvipakkausten sijaan?" En voi asioille enää mitään, joten yritän olla syyllistämättä itseäni liikaa ja antaa tuomitsevien ajatuksen mennä. Tein kuitenkin parhaani.

Nyt olen junalla matkalla Jyväskylään mökkeilemään isovanhempieni luokse. En halunnut jäädä yksin asuntooni ja autioon Helsinkiin juhannukseksi, vaikka alun perin niin oli tarkoitus. Ehkä pieni irtiotto tähän väliin tekee hyvää. Ja ehkä syksyllä voin alkaa miettiä uutta hamsteria.

Niinpal Gauhian Paha Pandemia 03.01.2017 - 20.06.2018

Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.

Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.

Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!