Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.

Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.

Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!