2018/07/26

You don't have to wear your best fake smile

Istun bussissa matkalla Kuopioon ja väsyttää melkoisesti. Päätin kuitenkin lähteä RockCockiin, vaikka viimeiset pari viikkoa ovat olleet stressaavia majoituksen ja bussien järkkäämisen suhteen. Nyt pitäisi kuitenkin olla yöpaikka ja tänä vuonna jopa festarilippu mukana.



Viime kirjoituksen jälkeen en ole voinut kovin hyvin. Olen lievittänyt ahdistusta jättämällä syömättä ja kävelemällä jalkani kipeiksi. Tiedän, ettei tämä ole toimiva keino, mutta alkuun en välittänyt ja toimin vain automaattisesti tutulla tavalla. Olo alkoi kuitenkin mennä heikoksi, syömishäiriöajatukset valtasivat pään ja pian en uskaltanut syödä enää kahta leipää yhdeltä istumalta. Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti anoreksia ottaa valtaansa, jos sille antaa vähän periksi.

Päätin, että en anna tämän jatkua näin. En halua samaa kuin viime syksynä joutuessani päiväosastolle ja tilanne alkaa näyttää hälyttävän samanlaiselta. Olen nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta aloittaa syöminen uudestaan ja alusta asti tarpeeksi, eikä pikkuhiljaa lisäillen. Helpompi vain kohdata kaikki kerralla, minkä takia nytkin syön matkaeväiden "jälkkäriksi" Suffel-patukkaa, jota on tehnyt mieli eilisestä asti.



Takapakit kuuluvat parantumiseen ja tärkeintä on ettei niihin jää vellomaan. Aion nyt taas kiinnittää enemmän huomiota riittävään energiansaantiin, sillä se ei selvästikään suju muun elämän ohella. Enköhän mä tähän pysty, toimikoon mennyt pariviikkoinen muistutuksena siitä, kuinka kurjaa on olla syömishäiriön orjana. Mulla on kuitenkin vielä kesäsuunnitelmia edessä ja haluan nauttia loppukesästä ruoan murehtimisen sijaan.

Kohta rokkaamaan!

6 kommenttia:

  1. Mukaisaa festaria 😉! Varsinni kun alkoa käyttää, kannattaa jtn purtavaakin muistaa suusta sisuksiin.. Ittellä huonoja kokemuksia kun ruoka unohtuu/ei tee mieli/" lisäkaloreita 🙅".. terv. Nyk. Huonon ruokahalun omaava monipäihdeong., Adhd, epävakaa(?). Ne ravterin listat jäi mulla välistä, ja reissun päällä sekä alkon kera tod mahdotonta.. mutta monivuotisesta bulimiasta paranin 3,5v sitten. Yks lämmin ruoka päivässä, edes jtn muuta pientä..sitäpä nämä kesämenot/-olot ja pärjää, jollei aivan ossakunnossa ole. Tsemiä 👍. Ps. En tarkoita haukkua rav.suunnitelman toteuttajia, ketkä edes yrittää moista.. Ite sain aikanaan jyväskylässä paljon muuta tukea ravterilta; ihana ihminen, jota muistelen lämmöllä. Lista-ruokailut, ossat yms ei vaan elämääni sopineet/sovi (aka nyt ois kuulemma päihdekatko enää laitosmuodossa mahd eli avot kustu 😟

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon juomatta, ni saa huolehdittuu paremmin syömisistä, eikä kuole nestehukkaan :D En mäkään ateriasuunnitelman mukaan oo syöny muualla ku osastolla ja nykyään tiiän kyllä miten syödä, toteutus vaan on välillä vähän metsässä.
      Toivottavasti löydät motivaatioo katkolle ♡

      Poista
  2. Pakko kommentoida, miten ylpee susta oon! Aloin seurata sun blogia muistaakseni joskus... 2011-2012 ja sun matkan sivusta eläminen on helpottanut omien ongelmien kanssa painimista. Kun luin sun viime postauksen, mulla tuli hetkeksi huoli ja suru sun puolesta, että selviäthän sä.

    Ja selviäthän sä! Oot ottanut ton mielialan pudotuksen ainakin blogin perusteella muistakin stressitekijöistä huolimatta todella hyvin ja kypsästi. Valaa muhunkin kaiken väsymyksen keskellä ihan uutta voimaa. Kyl tää tästä iloks muuttuu. Pidä kivaa Kuopiossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentista! Kivaa kesänjatkoa myös sinne :)

      Poista
  3. Pakko kommentoida viimein, kauan sun blogia lukeneena, että vaikka välillä tulee repsahduksia sairauden maailmaan (itselläkin), niin ihan mahtavaa jos ja kun nyt taas saat tuosta oikeesta asenteesta kiinni - ja inspiroit sillä varmasti muitakin sairauden kanssa painivia. Oot taistelija, tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jatketaan taistelua ja yritetään samalla nauttia elämästä ;)

      Poista