Koko alkukesän oon touhunnut kuin mikäkin ikiliikkuja, valvonut öitä, nähnyt kavereita ja suunnitellut tulevaisuutta. Demin lopettamisen jälkeen itkin pari päivää, mutta mökille päästyäni sain samalla välimatkaa ikävääni ja kaikki oli taas hyvin. (tämän postauksen kuvat on mökkireissulta otettu). Juhlittiin Helsinki Prideja vanhojen ja uusien ystävien kanssa ja oli hauskaa.
Voisin sanoa, että mulla on ollut parempi olo kuin vuosikausiin, mutta hyvistä kausista saa ilmeisesti aina "maksaa" myöhemmin voimalla taas huonosti. Nyt masentaa mm. kaikki: rahat on menny ja jotenkin pitäisi selvitä ensi kuun vuokrasta, tajuntaan iski uudestaan lemmikin menetys ja kämppä on yks sotku likaisine astioineen, vaatteineen ja hamsterintavaroineen. Eikä mua kiinnosta tehdä asialle mitään, joten makaan vaan sohvalla itkemässä.
Kaiken lisäksi mulla meni välit parhaaseen kaveriin ja oon ihan orpona, kun ei oo ketään, kenen kanssa oikeesti avoimesti jutella. Samalla meni myös majoitus Kuopiorockiin, eikä näin kahden viikon varoitusajalla ole varaa hankkia uutta tai edes innostusta lähteä yksin festaroimaan vieraaseen kaupunkiin. Joten jos jollain on tarvetta kolmen päivän lipulle, niin mulla ois yksi ylimääränen myytävänä!
Olen menossa nyt viikonlopuksi vanhempien luokse vahtimaan Lunaa. Onneksi on vielä koira, muuten varmaan tappaisin itseni tavalla tai toisella. Nyt taas vaan päivä kerrallaan tätä tuttua paskaa ja toivotaan, että pikkuhiljaa helpottaa.
Ja anteeksi angsti-postaus, oli pakko päästä purkamaan osa ajatuksista kirjoittamalla.
Voi Noora, nyt voimia, mä uskon suhun ja varmasti myös moni muu, vaikket just nyt itse pystyis. ❤
VastaaPoistaAnteeksi, jos tää on tungetteleva kysymys, mutta onko sulla diagnoosina nimenomaan masennus vai joku kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi? Sun postauksia pitempään seuranneena mulle välittyy tosi samaistuttava kuva sun oireista ja voinneista ja mulla itselläni siis on diagnosoitu kaksisuuntainen (tyyppi 2). Lähinnä hoidon takia mietin, että kai sua hoidetaan oikeanlaisilla lääkkeillä ja oikeaan vaivaan. Tsemppiä!
Kiitos!
PoistaJa et ole ensimmäinen lukija, joka kyselee / epäilee bipoa. Mulla on diagnoosina jaksottainen masennus ja epävakaa. Tosi paha ite mennä sanomaan mitään diagnooseista, kun en itse ole lääkäri...
Hei Noora, hirveesti haleja ja tsemppejä täältä suunnasta! Toi on mt-ongelmien kanssa just sellasta kauheeta vuoristorataa, pystyn kyllä samaistumaan... :/ Mutta mä lupaan sulle että tilanne tasoittuu ja sä tuut voimaan taas paremmin. Mä voin luvata sen sekä sulle että ittelleni, meillä on paljon samoja haasteita. Me molemmat kyllä selvitään!
VastaaPoistaOot jo ottanut hirveen monta askelta eteenpäin, toi ei kaada sua! Vaikka se siltä tuntuisikin, niin ei kaada, ei ikinä. Oot päässy jo niin paljon pidemmälle kuin mitä tällä hetkellä kykenet sisäistämään. Pysy rohkeana! ❤ :)
Niin selvitään!
PoistaJa toivon, että tää tästä vielä tasoittuu ja joskus vielä pääsen irti masennuksesta. Sen takia kaikki tuntuu tällä hetkellä toivottomalta, mutta tiedän, että tää tunne menee lopulta ohi jos nyt vaan jaksan nämä vaikeat ajat.
Voimia omaan taisteluusi! :)
<3
VastaaPoistaVoi ei :< Toivottavasti olo pian helpottaa! <3
VastaaPoistaAinakin ikävä on taas helpottanut ja kunhan Kuopio on ohi, niin pääsee siitäkin stressistä :)
PoistaAi Oonan kanssa mennyt välit, voi ei, mitä tapahtui? Olisiko tilanne vielä korjattavissa, ystävät ovat kultaa kalliimpia <3 Voimia!
VastaaPoistaEn mä ees tiiä mitä kävi, ilmeisesti seurustelu.
PoistaVoi Noora.. / Moi Noora :)
VastaaPoistaTervetuloa, mulla ei oo sh mut itsetuhoinen depispainotteinen hypo-bipo.. kai nää on vaan näitä jaksoja tai vaiheita.. mä aina jälkeenpäin nauran katkerana itelleni et miten sain huijattua, miks oon vieläkin hengissä? Se on mun resepti. Saa käyttää mut ei o pakko. Kuseta alitajuntaasi voimakkaissa kohdissa niin ehkä edelleen selviydyt..
Ehkä meidän joidenkin osa on voida elää normaalia elämää vain järkyttävässä vuoristoradassa?
-K.K.
En mä kuseta itseäni, vaan mieluummin tarkastelen faktoja. Itsensä vahingoittaminen kun ei oikeasti auta mihinkään. Tää vuoristorata-ajelukin toivottavasti tasottuu vielä joskus.
Poista<3 voimia
VastaaPoista<3
PoistaMielenterveys roikkuu koirulin <3 varassa.. -kuin minun ja erään Ystäväni suusta 😉, mutta totta se tuntuu olevan; jokainen karva neuleessa ja ruoka-annoksessakin (omassa) toisinaan sekä kuolasta kostuneet, pussutellut posket ovat silkkaa onnea! Kauniita, kesäisiä kuvia (mökkeily <3 ).. Toivottavasti elokuu toisi jtn hyvää tullessaan; terv. Sitä samaa toivova pitkäaik.lukija (nyt vasta virallisesti listalle liityin..)
VastaaPoistaKoiruudet on kyllä parasta lääkettä! Ja elokuussa on paljon kivaa tiedossa :)
Poista