Here comes the rain again

Kulunut viikko ei ole ollut parhaimmasta päästä. Olen ollut väsynyt ja ahdistunut, mutta siitä huolimatta yrittänyt toimia mahdollisimman normaalisti. Oon saanu tapaamiset hoidettua, nähnyt paria kaveria ja vanhempien luonakin kävin yksi ilta. Torstaina meinasin jopa mennä Sylin kahvihetkeen, mutta Kaapelille päästyäni toimistolla kerrottiin, että se on tällä kertaa peruttu. Kiva! Ei siinä mitään, laitoin siskolle viestiä ja käytiin Lunan kanssa hitaalla kävelyllä meren rannassa.

Syömiset ovat sujuneet paperille tekemieni suunnitelmien mukaan ja sekös ahdistaa, mutta ei siitä sen enempää. Dialektista käyttäytymisterapiaa (dkt) päätettiin jatkaa joulukuuhun asti.

Tänään oon lähinnä maannut sängyssä, koska itkettää ja ei vaan kiinnosta. Perjantai ja viikonloppu, mutta ei vapaista oikein osaa iloita, kun viikollakaan ei tarvitse istua koulussa tai töissä kahdeksasta neljään. Ennemminkin ahdistaa, että päivätoimintapaikat ovat kiinni, eikä sinne ole mahdollisuutta lähteä. Onneksi mulla on kuitenkin paljon ihania ihmisiä ympärilläni, joten yksinäiseksi ei itseään usein tarvitse tuntea.



Huomenna mennään meidän Pokémon Go -porukan kanssa pelaamaan ja sunnuntaina ois tarkotus käydä Liisan kanssa katsomaan Nunna-elokuva. Just sopivasti ohjelmaa viikonlopulle!