2018/10/24

Ihan tavallista mulle kuuluu

Haalistuvat syksyn värit, kuolevat lehdet ja takkeihin kietoutuneet ihmiset. Pisaroita taivaalta ja niitä vastassa sateenvarjoarmeija. Sumuiset aamut, ilmassa näkyvät henkäykset, pimeät illat ja Linnanmäen valot. Kaunis lokakuu.

Mulle kuuluu hyvää ja tuntuu, että pitkästä aikaa selviän arjesta ja saan asioita hoidettua. Ahdistus on pysynyt taka-alalla ja kestettävissä mitoissa.



Syömisten kanssa menee taas hyvin: en ole oksentanut yli kuukauteen. Vaikka pariin otteeseen olen "ahminut" illalla enemmän kuin itselleni sallisin, koska päivällä syömiset ovat jääneet liian vähälle, olen päättänyt olla oksentamatta ja sietää suklaat vatsassani.
En ehkä joka päivä saa syötyä tarpeeksi, sillä ruokailuihin menee yhä tavallista enemmän energiaa, enkä jaksa olla suunnittelemassa syömisisä parin tunnin välein varsinkaan jos olen liikkeellä ja näen kavereita. Välipaloiksi onkin tullut syötyä kaikkea karjalanpiirakoista ja smoothieista munkkeihin ja ranskalaisiin. Kävin ostamassa nutrejakin, joilla paikkailla ateriavälejä jos ne meinaavat venyä liian pitkiksi.

Kotivaa'astani loppuivat patterit muutama viikko sitten, joten en ole päässyt stekkailemaan painoani kovin usein. Tekisi mieli vaihtaa paristo ja tarkistaa lukema, mutta ajattelin elää jonkin aikaa ilman toimivaa vaakaa, jotta sillä ei tarvitse hypätä joka toinen päivä.



Olen lukenut kirjoja vilttiin kietoutuneena, polttanut kynttilöitä ja koristellut olohuonetta valoilla. Lunan kanssa ollaan käyty seikkailemassa Rajasaaren koirapuistossa ja oli se mun luona hoidossa yhden yönkin. Jennan kanssa ollaan nähty useammin ja kummipoika on ihanan iloinen ja luottavainen, vaikka välissä oli pitkä tauko. Ulkoilua, valokuvausta, polilla ravaamista, kavereiden ja perheen näkemistä, sarjoja, ruoanlaittoa ja päikkäreitä. Tavallisia juttuja ja oon iloinen, että pystyn niistä nauttimaan.



Ajattelin loppusyksyn keskittyä mukaviin asioihin ja hallinnantunteen lisäämiseen. Joulukuussa toivottavasti vapautuu ryhmäpaikka Vamoksessa, jossa kävin haastattelussa kuukausi takaperin.

Ihanaa syksyä kaikille ja toivoa pimeyteen!

7 kommenttia:

  1. Kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa, ja vielä kivempi kuulla että menee hyvin. :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla et on alkanut viimein menemään ihan oikeesti paremmin.. ihanaa syksyä sulle :)

    -K.K.

    VastaaPoista
  3. Tosi mukava kuulla sinusta! Ja kuulostaa, että aika mukavasti menee ...
    Syksy on miun lemppariaikaa, kaikkineen päivineen: hämärä ja pimeä, sade ja aurinko ja pilvet ja kiiltävä asfaltti ja riisuuntunut metsä.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas syksy on yleensä ollut täynnä ahdistusta, joten on tosi voimaannuttavaa, että tänä vuonna tuttu paha olo ei ole iskenyt yhtä vahvasti :)

      Poista
  4. Suosittelen unohtamaan vaa'an kokonaan. Itseäni se helpotti suunnattomasti. Vuosia (tiedostamattakin) määrittelin itseäni painolukeminen perusteella ja vertailin painoani jatkuvasti johonkin, joko omiin entisiin mittoihin tai jonkun toisen mittoihin. Mutta kun luovuin vaa'asta, jonkin ajan kuluttua ikään kuin unohdin ajatella koko ajan kilomääriä. Toki ne ajatukset tulevat mieleen silloin tällöin vieläkin, mutta eivät niin hallitsevina. Tsemppiä paljon ❤️

    VastaaPoista
  5. Hei Kaunis ��

    Mä oon ihan samaa mieltä tosta vaakailusta. Joskus hyppään ihan vaan mielenkiinnosta vaa'alle ja naureskelen ihmeissäni muutoksille, kun en oikeastaan lainkaan mieti syömisiäni muuten kuin -mitä tekee mieli? tai -mikä on hyvää? Eli vedän ihan mitä tahansa ja täysin fiilispohjalta. Työtahti säätelee jonkun verran kulutusta ja painoa, mutta vitsi onkin siinä että se normaali n.15kg vaihteluväli heilahtelee välillä täysin epäloogisesti suunnasta toiseen..

    Esimerkkinä, yleensä keväisin sesongin alkaessa on tippunut n.5-15kg, ja syksyllä/talvella tahdin hiipuessa tullut suurin osa takaisin, kunnes on alkanut pikkuhiljaa tasaantua. Tänä vuonna jostain syystä ei lähtenyt keväällä niin paljon, mut koko kevään ja syksynkin tasaista tahtia alaspäin, ihan sama miten oon syönyt. Sori jos sua ahdistaa kun puhelen painon putoamisista, ei ollut tarkoitus herättää mitään liikoja pohdintoja.. mun mielestä tärkeintä on ettei vaan liikaa stressaa noista asioista.

    Ai niin, et oo postannut mitään hetkeen. Miten menee?

    Ai niin ja, mun on ihan pakko sanoa et näissä sun kauniissa ja harkituissa kuvissa ja sanoissa on jotain todella runollista. On oikeastaan aika huikeeta kun ite tiiän mitä se myllerrys pään sisällä välillä on, et miten hillittyä ja laadukasta tekstiä pystyt tuottamaan..

    No mut, kaikkea hyvää ja toivottavasti annat pian taas kuulua itestäs ��❤

    -K.K.

    VastaaPoista