Kolmekymmentäviisi kiloa, ahdistusta, itkua ja lääkkeitä. Lähes poikkeuksetta otan tarvittavaa päivällisen jälkeen, vaikka sitä ennen menee kyllä zyprexaakin..
Tänään siirryttiin startti-ruokavalioon, eli leipiä tuli melkein joka aterialle, ennen niitä on ollut vain iltapalalla. Lisäksi annoskoot kasvoivat puolella. Viime viikon olin siis syönyt ½-starttia, joka sekin tuntui aika isolta ja ahdistavalta. Nyt vain pitää totutella päivällisen jälkiruokaan ja leivän päällä voiklöntteihin. Koska levitettä leivällä on koko kuuden gramman rasia.
Muuten menee hyvin. Paitsi että ahdistaa helvetisti ja ravaan käytäviä kielletysti edestakaisin. Olenkin saanut jo nimen ikiliikkuja.
Tänään oli hoitokokous, ja vaikka painoindeksini on edelleenkin alle kolmentoista sain yhden ulkoilun päivässä hoitajan kanssa. Olikin ihanaa päästä ulos pitkästä aikaa, vaikkakin vain vartiksi! Rentoutusryhmään en edelleenkään saa osallistua, plää.
Huomenna on edessä osaston ja päiväosaston kesäjuhlat pihalla. Minulle se tarkoittaa vain ahdistusta, syödä muiden seurassa kakkua. On turvallisempaa syödä ruokasalissa valvovien silmien alla. Yritin tänään pyyhkiä margariinit leivältä, mutta tarkkasilmäiset hoitajat puuttuivat asiaan.
Eipä täällä oikein mitään tapahdu. Pupu toi minulle lahjan meidän 10kk-päivän kunniaksi. Ihana otus jaksaa piristää ja käydä katsomassa, vaikka tästä varmasti on hirveästi vaivaa. Ja hamsterinikin vielä hoitaa, vaikka eläin kuulemma rasittava onkin.
Eipä muuta.
Ihana kuulla miten sinulla menee siellä osastohoidossa! Toivon sinulle kaikkea hyvää. Keep it up!
VastaaPoistaPäääsetkö oksuilee siellä? Hope mot...
VastaaPoistaKiva kuulla susta, ja että kaikki on ihan hyvin tai parempaan päin ainakin... <3<3 koita jaksaa, kyllä se vielä palkitaan! ;)
En mä täällä oksentele. Vaikka helppoo ois puolen tunnin istumisen jälkeenkin.
PoistaSua oli niin ihana nähdä, olet niin nätti ja herttainen persoona tuon kaiken päälläsi musertavan pahan alla. <3 Jos oon liikkeellä niillä nurkilla, saako sua tulla moikkaamaan?
VastaaPoistaOot edistyny jo valtavasti kohti parempaa elämää! Nyt vaan jaksat jatkaa ni sä saat taas elämän takasin. <3 Mä TIEDÄN että se on ahdistavaa ja tuntuu aivan liian mahdottomalta, kokemusta on.
VastaaPoistaMut sä pystyt siihen, pystyt jos todella haluut sitä. <3 Paljon haleja ja tsemppiä! <3
Yritä jaksella, tyttöpieni <3
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi sä olet niin kamalan pieni >: Toivon sulle kaikkea hyvää! Asiat on vielä joskus paljon paremmin, jaksa vain uskoa siihen! <3
VastaaPoistaJaksamista sinne! Muistan viime vuoden kesäjuhlat kun olin päiväosastolla.. ei mennyt ihan putkeen :D Ei mitään henkilökohtaista Uman leipomaa kakkua vastaan ollut, mutta jotenkin ei napannut. Se on kauhean iso muutos siirtyä puolistartista isompaan, mutta kaikkeen tottuu jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän.
VastaaPoistaPakko on tottua. Vaikka tällä viikolla oli jo toistamiseen täytekakkua, siihen ei totu. Ja kermaperunoita lounaaksi.
Poistase voikerros siinä leivällä... oksettaa ajatuskin siitä ja se että tiedän tuo kerroksen turhia kaloreita olevan vielä edessä. minäkin ravaan pitkin käytäviä. Ja teen kaikkeni jottei paino nouse. ja viilsinkin eilen, ei olisi kannattanut.
VastaaPoistaKoita jaksaa pieni <3