2012/06/30
Weight Of The World
Hupsista, pyysin vahingossa opamoxia (jota sain), kun meni mielessä lääkkeet sekaisin ja piti pyytää temestaa. Ennen on listalla opamoxia mennyt, joten ei tuo kai kauhean iso virhe ollut.
Sain välipalan korvapuustista aivan ylitsepääsemättömän ahdistuksen. Itkin, en saanut hengitettyä kuin katkonaisesti ja tuntui että koko maailma murtuu niskaan. Meikit valu pitkin poskia ja juoksin hoitajia karkuun kun halusin olla hetken yksin. Ei onnistunut, häpeissäni paruin yleisissä tiloissa niin, että muut potilaat katsoivat vähän pahalla. Ja kaikki tuo vain yhden pullan takia.
Muutenkin (tämäkin) päivä on mennyt aika suurten ahdistusten kanssa. Punnituksia ei ole onneksi ollut pariin päivään, maanantaina varmaan seuraava kun on hoitokokouskin.
Helpotukseksi pääsen kaksi kertaa vuorokauhdessa ulos hoitajan kanssa, vaikka vain 15minuutiksi. Keksustelemaan en juurikaan ole päässyt, kun ahdistaa, hoitaja vain istuu vieressä. Ehkä olen vielä liian huonossa kunnossa syvällisempiin pohdintoihin.
Mutta kun minä näytän jo normaalipainoiselta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi pikkunen, siulla on normaalipainon alarajallekkin vielä paljon matkaa ja sen huomaa :( itse et ehkä sitä näe, mutta muut kylläkin.
VastaaPoistaIhan turhaan tunnet häpeää itkemisestä! Antaa muiden potilaiden katsoa pahasti jos tahtoo, vaikka uskon että ei ne mitään pahaa ajatelleetkaan. Itsekin sain kertaalleen todella pahan paniikkikohtauksen pöydässä ja minuakin mulkoiltiin aika inhottavasti, kun lopulta sain jättää osan syömättä.
Voimia hirmusti!
Olet sairaalassa, ja siellä sinua saa ihan rauhassa adhistaa vaikka yleisissä tiloissa. Niiden seinien sisällä monella potilaalla unohtuu, että he ovat sairaalassa. Eli jos sinun tunteiden ulostuloa katsotaan pahalla, ehkä näitä katseen heittäjiä pitäisi muistuttaa, missä he ovat.
VastaaPoistaPaljon voimia!
Päivä kerrallaan selviäminen on sitä parantumisen taistelua. Sekunti kerrallaan. Minuutti.
Älä välitä muista ja niiden pahoista katseista! Sinä saat ilmaista tunteitasi siellä vapaasti ja olet ihan itseäsi varten siellä kuntoutumassa :---)
VastaaPoistaTsemppiä sulle paljon! ♥
muista, että oot sairaalassa itsesi takia, et niiden jotka katsovat pahalla pahaa oloasi. oli se typerästä tai vähemmän typerästä syystä. ja mikä kukaan on sanomaan toisen pahasta olosta, onko se oikeasta syystä vai ei. kaikki kokee eri asiat eri tavoin. mä lähden viikon päästä inttiin, enkä välttämättä pääse seuraamaan hetkeen blogiasi, mutta kun pääsen lomille tuun lukemaan kuulumisiasi. tsemppiä ja muista ettet oo siellä miellyttämässä muita vaan ottamassa omasta elämästäsi kiinni!
VastaaPoistavoi kun ymmärtäisit ja näkisit kehosi oikealla tavalla. et todellakaan näytä normaalipainoiselta vielä ♥ tsemppiä ja iso hali
VastaaPoistaPäästä vain tunteet ulos. Olo on vielä paljon pahempi, jos pidät itkut ja parut sisälläsi. Ota kaikki hyöty irti osastolla olosta, nyt sinun ei tarvitse esittää vahvaa ja pärjätä yksin. On upeaa, että pystyt näyttämään tunteesi, se on rohkeutta. Ja onnittelut toisesta ulkoilusta, tiedän, miten iso merkitys sillä on. Halaus <3
VastaaPoistaMulla ois muutama kysymys.
VastaaPoista1.Oletko siellä vapaaehtoisesti?
2.Olisiko sun pitänyt mennä sinne jos et olisi tahtonut mennä?
3.Kysyn myös, että saisitko lähteä pois milloin tahdot?
4.Sekä voidaanko sut laittaa letkuun ellet tahdo?
1. & 2. olen vapaaehtoisesti, vaihtoehtona olisi ollut sisätaudit
Poista3. saan lähteä kun haluan, painoa on tullut sen verran lisää tässä muutamassa viikossa
4. letkutusta ei täällä harrasteta, eli ei
Onko siellä päiväosastopotilaat nyt samassa kerroksessa ku heinäkuu vai onko päivis kokonaan kiinni, satutko tietämään?
VastaaPoistaEdelliseen kommenttiin vastauksena: päivis on tänä vuonna koko kesän auki.
VastaaPoistaJa sinulle Noora hirmuisesti voimia! Et todellakaan näytä vielä normaalipainoiselta, et lähellekään. Yritä harjoitella avun pyytämistä ja vastaanottamista, sillä sä ansaitset kaiken mahdollisen tuen. Jos muut potilaat katsoivat sua pahalla, niin se on niiden häpeä, eikä todellakaan sun!
Musta on ollut tosi hienoa että oot laittanut aina kuvia itsestäsi tähän blogiin ja olisi tosi kiva jos laittaisit niitä jatkossakin. Esim. tämä postaus olisi sellaista jäänyt kaipaamaan.
VastaaPoistaOon vähän huono kuvailemaan itseäni osastolla kun on tosiaan vain tuo kännykkä.
PoistaMuista myös se, ettei siellä osastolla varmasti kukaan oo ihan hymysuin kokoaikaa istunut ja ihmetellyt. Niillä oli ja on oikeus erilaisiin tunteisiinsa, kuin myös sinulla. Jos on p*ska olo, niin se on ja sen saa antaa näkyä.
VastaaPoistaLöysin linkin eri anoreksiablogeihin ja hämmästelin kun osa bloginpitäjistä ei näyttänyt ollenkaan anorektikoilta vaan normaalipainoisilta.
VastaaPoistaSitten avasin sinun blogisi ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oho! No siinä on oikeasti anorektikko."
Siis et olet tódellakaan normaalin näköinen vaan 5-vuotias kummipoikanikin näkisi että olet laiha. Tai no, hän ei sanoisi sinua laihaksi vaan varmaan luurangoksi. Ei pahalla mutta et kyllä ole millään lailla terveen näköinen.
Toivon että apranet ja jonain päivänä se tapahtuukin. Sinnittele siihen saakka.
Anna