Heti ensimmäisenä päivänä sain välipalalla oikean haasteen eteeni: Hurmaava kinuski -jäätelöpikarin. Olihan se hyvää, mutta nauttiminen jäi sivuosaan kun sairaus kuiskutteli korvaan korkeista kalorimääristä. Muuten olen syönyt täällä ½-start-ateriasuunnitelman mukaan, minkä pää juuri ja juuri sietää. Odotan kauhulla ensi viikon starttiin siirtymistä.
Viime punnituksessa paino oli tasan 33kg. Vähän noussut, en jaksanut vetää suurempaa ahdistusta siitä, naama vain peruslukemille ja ajatukset omana tietona. Nytkin meinaa kyynelet kohota silmiin kun ajattelen painonnousua, joten ei siitä sen enempää.
Mulla on onneksi ihanat omahoitajat, jotka on ennestäänkin tuttuja ja ollut, kröhöm, mukana muun muassa tikkaamassa mun kättä. Sovittiin, ettei vielä alussa puhuta mitään kauhean syvällisiä kun ei mun aivot toimi kunnolla. Keskitytään vaan ahdistuksen hallintaan ja avun hakemisen opetteluun.
Muut lähtivät nyt rentoutusryhmään, johon en saa vielä osallistua. Vapauksia saan vasta kun bmi on 13 ja minulla on siihen vielä muutama kilo matkaa. Nyt voisin hyödyntää tyhjän osaston ja lähteä kävelemään käytäviä edes takas. Onko idea minun vaiko anoreksian?
Jee oon eka kommentoija ;)! Noi sun hiukset on kyl niin ihanat! Nyt vaan tsemppiä että saat niitä vapauksia<3.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä :) kerro osastonhoitaja-Seijalle terveisii Hannahilta!
VastaaPoistaSeija on tällä hetkellä lomalla, terveiset menee ehkä myöhemmin :>
PoistaTsemppiä pikkuinen ♥
VastaaPoistaOn niin ihana tietää, että olet nyt turvsallisten seinien sisäpuolella, jossa susta oikeasti huolehditaan. Tosi hyvä, että ottavat verikokeita ja ekg:tä ahkerasti, niin mitään hälyttävää ei pääse tapahtumaan. Nyt vain koitat sopeutua taas sinne, tsemppiä, pystyt siihen varmasti! <3
VastaaPoistaOot tosi tosi rohkea, kun päätit lähteä osastolle! Arvostan sua kovasti. Kirjoitat mielenkiintoisella ja koukuttavalla tavalla, ja sokerina päälle vaikutat vielä todella älykkäältä ja ihanalta tytöltä (: Paljon voimia!
VastaaPoistahurja juttu, miten oot saman pituinen kun mä, ja 20 kiloa kevyempi. on se ihminen vaan hirveen vahva eliö kun tuossakin kunnossa vielä henki pihisee. sä oot rohkea ja sä selviät kyllä. kun seisot peilin eessä puolialasti, niin koetko vieläkin vahvasti, että jossain ois vielä laihduttamista? sä oot niin mahdottoman pieni, mutta ajan ja huolenpidon avulla uskon että syömishäiriö irrottaa susta otetta ja susta tulee terve. vaikka sulla on paljon menny elämää tohon kamalaan sairauteen, niin vielä on niin hurjasti ihanaa edessä, ettei kannata turhautua missään vaiheessa! jaksele tyttökulta<3
VastaaPoistaKyllä peilin edessä seistessä löytyy vielä "läskiä laihdutettavaksi", mutta pitää vaan sulkea ne äänet korvistaan.
PoistaMitäpä tähän muutakaan sanoa kuin mitä edelliset, IHANAA, että olet vihdoin hoidon piirissä! Se tie on varmasti tuskainen ja täynnä ahdistavuutta, mutta ei se toinenkaan tie sulle onnea tuonut, vai toiko?
VastaaPoistaHaluaisin toivottaa sulle tuhatkertaista taistelutahtoa, mutta tarkoitan sillä ennen kaikkea rohkeutta luovuttaa, luovuttaa siitä jatkuvasta halusta hallita ja kontrolloida. Heittäydy hoitoon, lämpöön ja välittämiseen. Anna auttaa, itke, huuda ja raivoa. Puhu, puhu ja puhu. Jos et pysty sanomaan, näytä tekstejä, kirjoitat hyvin!
Olet kaiken sen tarjotun avun arvoinen ja uskon niin paljon, että sun elämälläsi on vielä PALJON tarjottavaa.
<3
Just sairas EI hallitse. Sairaus kontrolloi, päättää kaikesta.
PoistaIhanaa kuulla että oot kunnossa. Vaikken sua tunnekkaan, muuten kuin näitä kirjotuksia lukien ni mulla on jatkuva huoli susta ja käyn joka päivä tarkistamassa että onko postauks tullut. ♥
VastaaPoistaNyt otat vaan kaiken avun vastaan ja tapat sen ääliön anoreksian! Sä voitat sen! Me tiedetään se. ♥ Oot vahva ja hieno ihminen! :)
Miljoonasti haleja. ♥
Edelleenhän olen hengenvaarassa, hemoglobiini on laskenut entisestään, joten aloitetaan rautalääkitys, luuydinkään ei tuota soluja tarpeeksi. Kroppa käy taistelua ja pää käy taistelua, mutta toivottavasti tästä selvitään!
VastaaPoistaNyt otat ihan rauhallisesti, etkä rasita itseäsi yhtään enempää kuin on tarvis. Määräävät sut varmaan pian ihan vuodelepoon, kun kroppa on sanomassa sopimusta irti. Toivottavasti fyysinen tilasi korjaantuu, ilman, että joudut teholle. Tsemppiä taisteluun, arvaan ahdistuksen määrän, mutta ajan kanssa se helpottaa. :)
Poistamä pelkään, että anoreksia tappaa sut. kun saa vaan tietää, mitä kaikkea se paska on sulle aiheuttanut. mitkähän kaikki korjaantuu ees pikkusen kun paranee? jääkö sydän surkastuneeksi, vai voiko sen saada parempaan päin vielä...?
VastaaPoistamä mietin ihan samaa... Just että mikä on ennuste tuon sydämen suhteen?
PoistaSydän on lihas siinä missä muutkin lihakset. Eli se surkastuu kun laihtuu tarpeeksi ja palautuu taas normaaliin kokoonsa painon korjautuessa. Sydämen tilavuus pienenee kaikilla joiden paino käy tarpeeksi alhaalla. Näin mulle ainakin sanottiin kun olin vastaavassa tilassa.
PoistaNäin mäkin oon ymmärtänyt, että palautuu normaaliks. Ja lihakset tarvitsevat kasvaakseen liikuntaa. Mun pää on vetänyt johtopäätökset, että korjaantumiseen tarvitaan liikuntaa ja kävelen sitten tyhmänä käytäviä edes takaisin.
Poistavoi ei, kun just nyt liikunta tekee sulle ainoastaan PAHAA. koita levätä, ehdit liikkua sitten taas, kun olet kunnossa!! ja siihen voi mennä aikaa...
PoistaVoimia ja haleja! Toivottavasti sun fyysinen kunto paranee pian, niin voit yrittää alkaa parantaa sairaita ajatuksia. Yritä ensin vaikka tavoitella sitä, että sun keho pysyy kasassa. Se on eka tavoite, älä yritä vielä ottaa liian isoja harppauksia vaan etene vähän kerrallaan. Katse tähän päivään ja vasta huomenna huomiseen, älä kiirehdi ja mieti liikaa tulevaisuutta vaan keskity hetkeen ja kehon fyysisen kunnon parantamiseen.
VastaaPoistaSie vielä päihität anoreksian! Mie uskon siuun!
<3
Pakko se onkin keskittyä vain tähän hetkeen ja yhteen ateriaan kerrallaan, muuten hajoaa pää. Tai hajoaa se jo nyt päivällisen jälkeen itkin tunnin kuinka kaikki syömäni ruoka kertyy läskiksi luiden päälle.
Poistaootko muuten koskaan tehnyt postausta siitä, miten sairastuit ym.? olisi mielenkiintoista lukea.
VastaaPoistaKun en itsekään tiedä milloin sairastuin. Mulla on ollut aina häiriintynyt suhde ruokaan ja alipainoinen siitä asti kun menin kouluun...
Poista