My Dad's Gone Crazy

Tuntuu kuin olisin koomassa, mitään en tunne. Jos jokin tunne nostaa päätään, se  on ahdistus ja alan itkeä. Lääkkeitä menee ennen joka ruokaa, ehkä turta olo johtuu niistä. Lääkkeitä listalla, lääkkeitä tarvittavana. Lääkkeitä lääkkeitä lääkkeitä ja rautaa.

Päätettiin aloittaa seronil uudestaan, kun tosiaan mitään masennuslääkettä en tällä hetkellä syö. Näin ensin aloitellaan 20mg ja sitä olisi tarkoitus jatkaa varmaan kuuteenkymppiin asti.

Päivät kuluvat toistensa kopioina. Mitään ei tapahdu, odotan aina vain seuraavaa ruokaa. Ihanaa, kohta pääsee nukkumaan ja sitten on tämäkin päivä ohi. Enää iltapala suoritettavana.

Kävin fysioakustisessa tuolissa ja ensimmäisellä kerralla olo oli pahempi kuin mennessä. Ehkä rentoutuksen opetteleminen vaatii harjoittelua, koska toisella kerralla pystyinn täyden vatsani lisääksi katsomaan myös seinille teipattuja julisteita.

Muiden potilaiden kanssa en uskalla puhua. Pitävät varmaan ihan outonakin. En välitä, ei kiinnosta.