Retkilupaa käytetty nyt ensimmäisen kerran, jei! Kävimme kahden hoitajan kanssa pari tuntia pyörimässä Linnanmäellä. Tarkoitus oli, että omilla rahoilla sai ostaa laitelippuja (joilla pääsee siis yhteen laitteeseen ja hintaa on 6,50€ / lippu). Kävin vain Vekkulassa, sillä suurin osa laiteista oli meille lääkärien mukaan liian rajuja, nykyviä, pyörivä ja niin päin pois luettuna mukaan Vanha vuoristorata.
Arkailin retkelle lähtöä pitkään ja vasta edellisenä iltana kävin raapustamassa nimeni osallistujien listaan. Sinänsä helpottavaa päästä hetkeksi ulos täältä neljän seinän sisältä, mutta jo ratikassa minuun iski ahdistus, joka kesti koko loppuretken ajan. Sain välillä tarvittavaa zyprexaa, joka hieman helpotti oloa. En tiedä mistä yhtäkkinen ahdistus iski, mutta se kummitteli mielessä koko ajan.
Olen myös tässä tämän viikon aikana miettinyt, että josko pystyisin tällä kertaa olemaan hoidon loppuun asti. Aluksi oli tarkoitus, että olisin vain painoindeksi 16:aan asti, mutta mitä jos jatkaisinkin normaalipainon alarajoille asti. Ajatusleikkiä, en mä oikeesti tuohon pysty.
Kiva että pääsit käymään lintsillä :) Ja hei, kyllä sie pystyt olemaan siellä! Oon ihan varma :) Paljon tsemppiä!
VastaaPoistaJos alat ajatella että "kyllä mä siihen pystyn", niin todennäköisemmin pystyt. ;) Hyvä kuitenkin että olet nyt tiiviissä hoidossa. Tärkeintä on ajatella tätä hetkeä ja elää päivä kerrallaan.
VastaaPoistaTsemppiä paljon!
hoidon loppuun asti ehdottomasti! bmi 16 on vielä hirvittävän vähän...
VastaaPoistaTsemppiä!
Kiva kuulla, että lähdit retkelle joka tapauksessa! Kyllä sinun kannattaa yrittää kaikin voimin jatkaa osastohoitoa niin kauan, että ihan oikeasti voit paljon paremmin - sekä psyykkisesti että fyysisesti.
VastaaPoistaTsemppiä!
kyllä sä siihen pystyt! tsemmpiä, luotan suhun vaikka en sua tunnekkaan :)
VastaaPoistaihan varmasti pystyt olemaan siellä loppuun asti! paljon tsemppiä sulle :)
VastaaPoistaKuten muutkin kommentoijat ovat todistelleet: pystyt kyllä olemaan hoidon loppuun asti. Samalla kun oma vointisi ja terveytesi on vakaammalla pohjalla, teet myös ihmiset ympärilläsi onnelliseksi ja ylpeiksi sinusta. Tsemppiä! Ja kiva, että sait retkiluvan, sekin on iso edistysaskel toipumisessa. :)
VastaaPoistaAjatusleikki, josko muuttuisikin todeksi?
VastaaPoistaMutta ajattelen, että tässä kohtaa kaikkein tärkeintä on, että olet siellä tässä ja nyt. Tänään otat vastaan apua, tänään teet työtä. Huomista ehdit miettiä huomenna :) Kliseistähän tuo, mutta tottahan se on...
Ja onnea retkiluvasta, askel taas eteenpäin! En tunne sinua, mutta koneen takaa olen sinusta ylpeä! Go Girl! <3
kyllä sä pystyt siihen, älä tuomitse itseäsi jo etukäteen ! totuus on, että vasta normaalipainon lähettyvillä terve mieli alkaa voittaa sairasta, niin kauan kun oot alipainoinen, anoreksialla on vahvin ote. askel terveyteen on iso ja pelottaa kuollakseen, mä uskalsin sen kuitenkin ottaa enkä kuollut. päin vastoin, voin paremmin kuin vuosiin ja pystyn ensimmäistä kertaa kohtaamaan todelliset möröt sisälläni. moni on uskaltanut parantua ja niin uskallat säkin. usko itsees, ole vahva. käännä valtavat voimavarasi positiivisiin asioihin. maailma on niin kaunis kun sen oppii näkemään. voimia <3
VastaaPoistaMieti ennemmin sitä että olet sielä niin kauan että pärjaat kotona ilman laihdutusta. Sä et tarvii anorexiaa mihinkään! Se on saanut jo kaiken ja riivannut sua ihan tarpeeksi. Nyt on sun vuoro saada elää sellasta elämää mistä oikeasti nautit! Tsemppi hali!:)<3
VastaaPoistaVastasit kysymykseen, ootko siellä vapaaehtoisesti, että oot, mutta vaihtoehtona olis ollu sisätaudit. Eli oliko sun pakko mennä jompaan kumpaan? Saitko siis valita vain menetkö sinne vai sisätaudeille, vai olisitko saanut olla menemättä kumpaankaan?
VastaaPoistaJompi kummpi, aloin olla sen verran huonosss kunnossa, että viimeistään vanhemmat ois väkisin raahannu mut johonkin.
PoistaOnneksi olkoon retkiluvasta! Ole vaan hoidon loppuun saakka, kun siihen on mahdollisuus ja sillä siitä ei ainakaan ole mitään haittaa :---)
VastaaPoistaVoimia sinulle jatkoon!
Hei Urhea Nainen! Kyllä Sinä pystyt olemaan siellä loppuun asti - kuten jo aiemmin olen kommentoinut; tällä kertaa rynnistät voittajana yli kalkkiviivojen! Toivon koko sydämestäni että siihen ratkaisuun päädyt. Kuten Iineskin tuossa totesi, jos alipainoisena sieltä lähdet ei ennuste ole kovin hyvä (ja kuten tiedät BMI 16 on alipainoa). Olen ylpeä Sinusta ja niin iloinen että jo nyt alat näkemään asiat valoisammin ja harkitset hoidon loppuun viemistä. Kuten kaikki muut edelläni kommentoineet ovat todenneet: Sinä pystyt siihen! Ja kun Sinulle siellä siihen annetaan mahdollisuus niin tartu siihen! Mutta kuten muutama edellä on todennut; ota päivä kerrallaan äläkä stressaa tulevasta liikaa. Vahvistut päivä päivältä ja pian ei toivon mukaan tunnu enää lainkaan mahdottomalta viedä hoitoa loppuun. Mielettömästi Voimia Sinulle sinne! Ja onnea retkiluvasta! Toivotaan että seuraavalla retkellä ei iske niin kova ahdistus. Pikkuhiljaa opit varmasti nauttimaan myös retkistä, ja pääsethän ainakin muutamaksi tunniksi sairaalamiljöön ulkopuolelle. Paljon haleja, kipusiskoseni! <3
VastaaPoistaUpeeta, että oot päässyt retkeilemäänkin, ota ilo niistä irti :) ja mä uskon suhun! Mä uskon, että sä pystyt olemaan siellä loppuun asti. se olis ihan huippua! tsemppiä ♥
VastaaPoista