2012/11/14

Slow Motion Sickness

Menee huonosti, mutta paino ei ole viikkoon tippunut. Siinä se pyörii 40 kilossa. Ja sitä on mielestäni liikaa. Mieliala on koko ajan maassa, eikä kukaan voi auttaa. Saan aivan yllättäen itkukohtauksia ja olen viillellytkin aivan liikaa.

Eilen oli verkostopalaveri, eräänlainen hoitokokous, jossa olivat paikalla polin, sh-polin ja -osaston porukat, sekä äitini. Äiti itki kun häneltä kysyttiin, että pärjäänkö kotona. En pärjää. Neloselle ei ole menemistä tässä mielentilassa, joten sovimme että minut laitetaan jonoon Auroraan. Ei syömishäiriön, vaan masennuksen vuoksi. Ehkä tarvitsenkin hieman lomaa itsestäni.

Eilen iski ahdistus ja vedin pään täyteen temestaa, sinne ne illan muistikuvat sitten hukkuivatkin. Rakas kantoi minut taas kerran vessasta oksentamasta sänkyyn. Anteeksi kun nykyään kaikki menee näin. En osaa enää elää. Vellon ahdistuksessa tai päihteissä.

Jos syön, se on automaattisesti oksennus. Tänään on pysynyt sisällä yksi jogurtti, omena ja maitokahvia. Iltapalaksi ajattelin vielä syödä jotain pientä.

Enkä ole syönyt kaleoridejani, kohta löydän itseni Haarmanista sydänmonitorista. Sydän sanoo tum tum.

12 kommenttia:

  1. Voisinpa auttaa Sinua, mutta en taida voida... Hyvä, että olet jonossa Auroraan. Ja aloita vaikka ottamalla nyt ne Kaleoridit, sydämesi tarvitsevat niitä. VOIMIA! Olet ajatuksissani. <3

    VastaaPoista
  2. Voi sinua.. :C Jos vain mitenkään voisin niin auttaisin.. Siellä Aurorassa sun on varmasti hyvä olla. Koita jaksaa :) ♥

    VastaaPoista
  3. Näin ulkopuoolelta seuratessa, vaikuttaa vallan hyvältä ratkaisulta tuo yleispsykiatrinen osasto. Toivottavasti olisi oikeasti apua ja eivät antaisi sinun lähteä kesken pois! Olet liian arvokas tuhoutuaksesi syömishäiriön kuoppaan!!!!

    VastaaPoista
  4. Eiiiii tätä oli niin kamala lukea ;__; Voimia.
    "Olet liian arvokas tuhoutuaksesi syömishäiriön kuoppaan!!!!"
    komppaan :(

    VastaaPoista
  5. mäkin haluun turvaan. mutta enhän mä mihinkään pääsisi. hajotan päätäni kotona.
    toivottavasti pääset auroraan. ja saat olla turvassa. :)
    kannattaisi syödä sydänlääkkeet.

    VastaaPoista
  6. Mikä siinä on vaikeeta ottaa ne lääkkeet?

    VastaaPoista
  7. Voimia sulle ihan hirmusesti, itekkin taistelen anoreksian kanssa. Kun anoreksia sättii suo, haistata sille takasin! Toivon että vointis lähtee parempaan :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta tuo aurora.. mun mielestä on ihan älytöntä, että osastolta heitetään silloin pois kun on niin paha olla, ettei pysty olemaan viiltämättä. Toivottavasti pääset pian sisään ja siitä on apua! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  9. Tiedän ton tunteen kun tuntee itsensä ylipainoiseksi, vaikka sitä ei olekkan. Toivon sulle vaa parasta ja et pääsisit eroon tosta olosta. Ahdistus helpottaa ihan varmasti ajan myötä, lupaan sen, KUNHAN jatkat hoitoa ja painon nostamista. Täytyy vain olla todella kärsivällinen.

    VastaaPoista
  10. Todellakin toivon, että saisit itsesi jotekin pysymään kasassa ja pääsisit osastolle. Siellä ainakin olisit turvassa. Taistele tyttö! <3

    VastaaPoista
  11. Itse ainakin hyödyin aurora-jaksoistani. Toivon että säkin <3. Oot ajatuksissa. Koeta jaksaa<3

    VastaaPoista
  12. en sua tunne, mutta nyt oli pakko kommentoida, että toivon todella että saisit apua ja pian. en halua joutua jonain päivänä lukemaan täältä, että sua ei enää olekaan :---( täälläkin ollaan huolissaan. ja olen pahoillani jos oli tyly kommentti, mutta tottakai herättää huolta tollaiset varmaan ihan jokaiselle joka tätä lukee, vaikkei ei tosiaan sinuu edes tuntisi. voi pikkuinen, olet niin kovin pienikin.
    hirveesti voimahaleja <3

    VastaaPoista