Tiistaina oli aika syömishäiriöpolille ja ne ehdotti, että menisin osastolle nyt kun olen saanut viiltelyn kuriin. Olin ehdottomasti sitä mieltä, etten kehtaa näin läskinä sinne mennä, joten kieltäydyin.
Illalla juteltiin äidin kanssa ja se sai mun pään käännettyä. En mä halua elää pelkän painon kontrolloinnin mukaan, kuluttaa itseäni päivästä toiseen samoilla rutiineilla. Soitin siis hoitajalle ja sanoin ottavani osastopaikan vastaan. Maanantaina sinne pääsen, heti aamulla kaheksalta.
Sitä ennen pitäisi jaksaa juhlia tyttöystävän 20-vuotissynttäreitä. Alkoholin kalorit ahdistaa, samoin vieraiden ihmisten joukossa pyöriminen. Kunhan mä tästä vaan pääsen yli, niin voihan sitä hauskaakin olla. Mieluummin kuitenkin viettäisin aikaa kahdestaan rakkaan kanssa. Ei, en halua pilata fiilistä, huomenna juhlitaan!
Kyyneleet tulivat silmiin, kun näin tuon yläkuvan ;(
VastaaPoistaLuin sun blogin eilen kokonaan läpi ja mietin vain, miksi noin kaunis ja lahjakas tyttö on hukkunut tuon sairauden maailmaan. Eikö todellakaan ole mitään hoitomuotoa, joka voisi auttaa? Sulla on lukemattomia osastojaksoja takana, blogia lukiessa tuntui, että kuukausi siellä - kuukausi täällä jne. Kunpa tämä kerta olisi se "viimeinen", joka vihdoin kääntäisi suuntasi, ihan oikeasti! Oletko muuten kokenut mitään hoitoa tähän mennessä oikeasti toimivaksi?
Taistele tyttö <3
J
Vielä jatkaakseni, pystyykö sulle laittaa missään yksityisviestiä?
Poistamoldotturin@gmail.com
PoistaJoo. Mun mi on 16. Jos sun mielestä bmi 13 ihmiset on läskejä, mikäs mä oon?
VastaaPoistano eipä se yleensä koske kuin itteensä.
PoistaNimenomaan, puhut Jaana asiaa! Syömishäiriöinen näkee itsensä lihavana, ei sillä ole väliä, miltä ympärilläolevat näyttävät. Ja sh saa vielä itsensä näkemään lihavampana kuin muut, vaikka totuus olisi (ja aika usein onkin) jotain aivan muuta.
PoistaMulla on esimerkiksi kaksi todella kaunista normaalipainoista siskoa, näen vain itseni isompana kun heidät.
Poistaja mun bmi on 20 ja oon täysin normaalipainoinen ja sopivan kokoinen nuori nainen, saman ikäinen ku sä. näkisitpä ittes kauniina :(
VastaaPoistaEikö oikeasti ole olemassa mitään paikkaa (osastoa?) jossa hoidettais SEKÄ syömishäiriötä ETTÄ masennusta? Ku musta tuntuu että se on vähä noidankehä kun toinen vähän menee paremmaks niin toinen nostaa päätään... ja molemmat vielä ruokkivat toisiaan.
VastaaPoistaTällä kertaa olisi tarkoitus, että käyn puhumassa masennuksesta ja ahdistuksesta hoitajan kanssa tavallisella psyk.polilla myös osastohoidon aikana. Ennen käynnit on aina keskeytetty siksi aikaa.
PoistaHuoli Sinusta suuri! Hyvä, että menet osastolle. Yritä nyt, kultapieni, jaksaa olla siellä loppuun asti! Voimia Sinulle! <3
VastaaPoistaHyvä, että kuitenkin otit sen osastopaikan vastaan! Tsemppiä sinulle <3
VastaaPoistaIhanaa, että ottavat sinut osastolle! Nyt vain otat kaiken hyödyn irti ja tsemppaat oikein kunnolla, niin voit sitten jouluakin viettää turvallisemmissa oloissa. Mukavia juhlia!
VastaaPoistaToivottavasti saat tällä kertaa oikeasti apua osastolta, tsemppiä!
VastaaPoistaHyvä että otit osastopaikan vastaan! Tsemppiä sinne<3 Toivottavasti saisit nyt kunnolla apua.
VastaaPoistaootko nyt onnellinen, v**tu kun oot saanut TAAS laskettua painoa ja oot menos osastolle?! Oikeesti tos ei oo mitään järkee, et oo ees jäämäs sinne osastolle kun saat pari kiloa niin ajattelet et ' apua oon kauhea läski, nyt häivyn osastolta!' ja sit laihutat ja sitten meet taas osastolle hankkimaan parikiola ja lähet sieltä. Alkaa toi sun pelleily ärsyttää. Ymmärrän kui vahva tää sairaus on, mut päätä sit mitä haluat. Parantua vai kuolla?
VastaaPoistaTää oli aika ilkeetä, ja oisin halunnut kirjoitta vaikka mitä, mutta en kehtaa ja voi olla et tää paska kaatu nyt sun niskaan kun oon samal niin kade sulle. Anteeksi ja toivon oikeesti kaikkea hyvää. Ja oon oikeesti sitä mielt et oot niin satanan laiha et kuolet kohta ja oon kateellinen sulle.
Ikävä kyllä yhdyn täysin edelliseen kommenttiin. Tottakai täällä itse kukin toivoo sulle kaikkea hyvää ja että paranisit, mutta eikä alkaisi olla aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä pitäviä päätöksiä? Olet 20-vuotias, eli AIKUINEN ihminen ja olet itse itsestäsi vastuussa. Enää on turha odottaa että joku hoitaa näitä asoita sun puolestasi. Ei millään pahalla, mutta tuleeko ikinä mieleen mikä mahdollisuus on päästä osastolle. Kaikilla ei sitä edes ole, ja moni saa olla korkeintaa kuukauden jaksoja. Sori, tarkoitus ei ole syyllistää. Mutta jos tippaakaan itseäsi arvostat, unohda itsesäälissä vellominen ja ota nyt oikeasti itseäsi niskasta kiinni. Kukaan ei tätä työtä sun puolestasi tee. Nim. itse saman kokenut.
VastaaPoistaMinun mielestäni edellinen ana ilmaisi asiansa varsin typerästi, mutta sä olet rahtusen oikeassa.
PoistaNoora, sun ympärillä on ihmisiä jotka tahtoo auttaa sua ja jotka seisoo sun vierellä tukemassa. Mutta et sä voi jatkuvasti antaa anan aina loppujen lopuksi kaataa sut, että joudut taas aloittamaan alusta. Sä oot käynyt todella lähellä kuolemaa ja hivot rajaa vieläkin. Sun keho ja mieli ei kohta enää kestä tota - jojottelua painolla, sen nostamista ja laskemista tollasissa lukemissa.
Eikä se oo pelkästään se anoreksia, joka pakottaa sen parantumisen pysähdyksiin, vaan sinä itse myös. Vaikka tuntuisi, ettei voisi enää paremmin yrittää, silti on pakko. Sun pitää luottaa itseesi, tai edes ihmisiin sun ympärillä, edes yrittää - on olemassa harmaatakin aluetta, ei vaan mustaa ja valkoista. Sä käyttäydyt välillä todella luotaantyöntävästi vaikka sulle tarjotaan apua. Vaikka sä selittelisit sun kieltäytymisiä osastojaksoista että jaksat kotona paremmin tms, mieti silti, onko se sittenkin se sairaus joka päätöksen tekee. Olet 20 ja on aika ottaa vastuu itsestään. Ensimmäinen askel parantumiseen on sanoa KYLLÄ silloin kun anoreksia huutaa EI, eikä maleksia muutama päivä osastolla vain siksi että muut käskevät.
Mä ymmärrän että parantuminen tulee olemaan varsinaista taistelua, mutta olen huomannut, paranemisprosessin keskellä sä selkeästi silti kannustat itseäsi takaisin laihduttamisen pariin. Sä kirjoitat paranemistoiveet pienellä fontilla, ruokit anoreksiaa ja valitat lihomista. Arvaa mitä? Kirjoita paranemistoiveet isolla, iloitse jos olet saanut lisää painoa ja terveyttä, kirjoita laihtumistoiveet pikkuruisella fontilla! Vaikka et jaksais olla positiivinen, älä manipuloi itseäsi.
Sun pitää oikeesti antaa kaikkesi.
Anteeksi, jos kuulostan ihan liian negatiiviselta. Sulla on tullut mahtavia kirkkaita ja kannustavia hetkiä, joita lukee riemulla, mutta yritä kirjoittaa niistä silloinkin kun ei tahtoisi muuta kuin kuihduttaa kehooaan pienemmäksi. Sä olet kaunis nuori nainen ja ansaitset jotain paljon parempaa kuin sairauden. Ymmärrän, että on pelottavaa ottaa ohjat omiin käsiin kun anoreksia on niitä monta vuotta hallinnut, mutta mä lupaan että sä et ole siinä yksin. Vaikka luulet ettei anoreksian jälkeen ole mitään jäljellä, ei se mene niin - SULLA ON SILLOIN KOKO SUN ELÄMÄ. Anoreksia tukahduttaa ja peittää kaiken sen ja pakottaa sut pyörimään itsensä ympärillä.
Mutta paranemisaloitteen on lähdettävä susta ja jatkuttava. Anoreksia on jotain saatanallista ja sitä on vaikeaa selättää, mutta ON PAKKO JAKSAA YRITTÄMISTÄ, vaikka selkä meinaa katketa taakan painosta. Etkä sun tarvitse kantaa sitä yksin. Jos matka käy liian raskaaksi, voi istua ja levätä, mutta se että palaa takaisin lähtöpisteeseen ei edistä asiaa. Anoreksia ei lähde ilman taistelua, eikä muutos tule yhdessä yössä.
Voimia ♥
Kyllä minä tiedän, miten hyvät mahdollisuudet olen saanut päästessäni kerta toisensa jälkeen osastolle. Jos asuisin muualla, olisin varmaan jo kuollut. Tällä kertaa yritän tosissani. Jos epäonnistun, saatte ampua mut.
PoistaEi ammuta, vaan tuetaan sua yrittämään uudestaan! :) ei kukaan oo sulle vihanen, tuomitse tai inhoo sua, vaikka mäkään en sua tunne niin huolestuttaa hirveesti sun voinnit. Me ollaan sun kanssa mukana myötä- ja vastoinkäymisisissä, muuta väittävät on asian ulkopuolella.
PoistaMonet on sanoneet edellä tosi viisaita juttuja. Mun täytyy sanoa ihan rehellisesti, että mä en usko suhun enää. Mä olen aika varma, että sä tuut elään lyhyen ja surkeen elämän, jonka suurin saavutus oli painaa tosi vähän.
VastaaPoistaPliis, todista mun ajatukseni vääriksi. Oo niin kiltti.
Olisi kiva että vastaisit myös näihin enemmän sisältöä sisältäviin veisteihin, ei vain niihin jossa surkutellaan tai toivotetaan jaksamista, sillä nytkin yllä on todella viisaita kommentteja ja olisi hienoa jos tunnustaisit ne :)
VastaaPoistaTsemppiä!
Kyllä mä kaikki luen ajatuksella läpi, en vain yleensä keksi mitään sanottavaa joka kommenttiin.
PoistaMiksi tuossa oikealla lukee "no one cares"? aika moni tuntuu kuitenkin sinusta välittävän. olisin ikionnellinen jos noin moni välittäisi ja huolestisi minusta kuin sinusta. vähän kiittämätöntä väittää, ettei kukaan välitä, kun ihan selvästi asia ei näin ole.
VastaaPoistaSinä kuolet tuohon, sait apua tai et, jos et itse yritä muuttaa ajatusmaailmaasi kaikenaikaa takapakkienkin uhalla. En halua olla ilkeä, vaan antaa sinulle potkua persielle nyt kun sanon: haluatko elää pitkän elämän tyttöystäväsi kanssa? Haluatko näyttää noin lapselle? Haluatko että hiuksesi ovat hamppua? Haluatko että olet rujohkon näköinen 'nainen'? Ei, et halua! Mutta sairautesi ajaa sinua siihen. Anoreksia on mielenterveydellinen sairaus, se vaikuttaa vahingollisesti myös fyysisesti, tätä tapahtuu muissakin mt puolen sairauksissa: pahalaatuista itsetuhoisuutta, lääkkeiden väärinkäyttöä, muiden vahingoittamista, sosiaalista eristäytymistä, alkoholisoitumista, kykenemättömyyttä huolehtimaan itsestään, kaikki nämä saattavat johtaa kuolemaan tai pilata tulevaisuuden mahdolliset suunitelmat.. Ihannoidaanko noita fyysisiä oireita kuten anoreksiaa. Ei. Miksi anoreksia, miettikää ihmiset. Ei se ole tahdonvoimaa.
VastaaPoista- entinen anorektikko