Väsyttää. Ja päivät kuluvat vain oleskellessa ja syödessä. (välillä hieman pakkojumpatessa) Paino varmaan noussut vauhdilla, minut punnittiin viimeksi tiistaina, joten en ole varma. Silloin oli päivässä tullut +400 grammaa.
Labrat ovat päin mitä lie. Kaliumit sen verran matalat, että aloitettiin lääkitys kolmesti päivässä. Neutrofiilit ovat myös alhaiset, joten infektioriski on suuri. Vielä oli jotain, mutten muista. Joka tapauksessa jos saan sydäntuntemuksia pitää heti sanoa hoitajalle, joka kutsuu päivystävän lääkärin. Onneksi ei sellaisia ole ollut.
Tänään alkaa nutridrink iltapalalla. Ahdistaa jo etukäteen. Olen syönyt ½ starttia nämä neljä päivää ja sunnuntaina tai maanantaina olisi tarkoitus vaihtaa starttiin. Eli lisää ruokaa ja lisää ahdistusta.
Olen ollut säälittävä ja itkenyt läskejäni ja täyttä vatsaani. Eristäydyn ruoan jälkeen yksin sohvannurkkaan, jotta kukaan ei huomaisi kyyneleitäni. Miksi tällainen ihravuori itkee ruoan takia? Haluaisin viiltää vatsani irti, tai edes raapia haavan ranteeseen, muuta siihen en alennu. Tällä kertaa minua ei heitetä pois viiltelyn takia, se on vain minusta kiinni.
Tsemppiä!♥
VastaaPoistaMitä jos tyttö lakkaisit ottamasta kuvia itsestäsi.. Ihan totta, mitä enemmän vedät tuota kuvaus/peilailu/mittailu -menoa, tottakai sua ahdistaa! Ei millään pahalla, mutta jos kerran inhoat kroppaasi ja aina vain läskittää, kannattaako näitä kuvia pistää jokaisen julkaisun kohdalle? Jos paino vaihtelee peräti 20 kilon välillä, se ehkä tosiaan voi pikkuisen näkyä..Kovasti tsemppiä hoitojaksoon, pidät terät poissa ja itsesi siellä.
VastaaPoistaAivan oikein, nyt osuit asian ytimeen: SE ON VAIN SINUSTA ITSESTÄSI KIINNI.
VastaaPoistaTseeemmppiä! Ihanat noi housut, ettei vaan ois morticiasta? :)
VastaaPoistaNoin pienellä syömisellä noussut paino on ihan vain nesteitä, toivottavasti ymmärrät sen itsekin. Voimia!
VastaaPoistaVoimia! ♥
VastaaPoistaVoimia pikkukeiju sinne <3
VastaaPoistaHuomaa, että toinen ana kirjottelee. Te ette ole mitään keijuja! Te olette sairastuneet vakavasti ja hiotte jo kuolemaa olemuksellanne, se on satumaisita kuvitteellisista keijuista kaukana.
PoistaOlen täysin samaa mieltä anonyymien kritisoijien kanssa. Toivon kovasti paranemistasi, älä käsitä väärin, mutta keijuja...ei.
Hyvä lta kuulostaa tuo viimeinen lause, tsemppiä pikkuinen!
VastaaPoistaVoimia sulle <3 Oon täysin varma, että pystyt siihen. :)
VastaaPoistaherranjumala, sä olet 20 vuotias??!! eikö tossa iässä pitäs ottaa itteesä niskasta kii ja lopettaa noi naurettavat "viiltelen" kuvien nettiin levitys?
VastaaPoistaVoi kyllä, sulla on varmasti todella paha olla, sitä en kiellä mutta aikuinen nainen ei lisäile itsestaan mitään viiltely kuvia internettiin? tai muutenkin sun asenne, lopeta toi itsesäälissä kieriminen ja toisten syyttely., tää on sun elämä, ei muiden! jos sä tosiaa vihaat itseäs noin paljon niin miks et saman tien lopeta itseäs? siksi, että haluat huomiota ja sääliä. nyt nainen otat ittees niskasta kiinni ja teet valinnan: joko voit vetää tota marttyyri asennetta loppuu asti ja kuolla tai lopettaa ton paskanjauhannan ja alkaa elää!
Jos viitsisit selailla vähän näitä postauksia, kantasi taitais muuttua. Esim sisälukutaito ois sullekin jees! Täällä on saatana paranemisprosessi menossa ja sä tuut kitisemään kun ei muka yritetä tarpeeksi. ANOREKSIA OIKEESTI MUHII SIELLÄ MIELESSÄ, VARSINKIN MONEN VUODEN ANAILUN JÄLKEEN SE EI KUULE LÄHE NAPSIS VAAN. Se on mielenterveyttä haittaava sairaus eikä oo pelkästään siitä sairastavasta henkilöstä kiinni. Paraneminen toki tarttee oma-aloitteisuutta, mutta myös tukea, aikaa ja sinnikkyyttä. Ei se oo vaan "nyt voisin 'lopettaa itseni säälimisen ja marttyyria leikkimisen' ja yhtäkkissti parantua', kun haenkin oman henkeni vaarantamisella ja hengenvaarallisella itseni satuttamisella vain huomiota."
PoistaMees kuule hankkimaan elämä ja lukemaan jotain hilpeitä muotiblogeja.
Ihan mielenkiinnosta tsekkailin tätä blogia, osittain sen takia että sama on koettu, viiltely myös. Olen kyllä enemmän ekan kommentin kannalla. Anailuun liittyy iso kasa itsesääliä, missä kieriminen ruokkii sairautta entisestään. Kuten täällä aiemminkin on todettu, noiden kuvien räpsiminen kannattais oikeesti pistää jäähylle. Aika hassua että kitiset ettei kukaan välitä, vaikka moni tsemppiä toivottaa. Ei millään pahalla, mutta oot ehkä hivenen addiktoinut sääliin, virtuaalihalauksiin yms. Ja jos luovut anasta yms., saatko niitä enää? Vastaus: kyllä saat, kyllä terveessä elämässäkin porukka tukee toisiaan ja välittää. Ei siinä tartte itteään henkihieverissä pitää.
PoistaNäin toisena vihjeenä sun oikeasti kannattaa heittää noi kuvat helvettiin ja vaihtaa tän blogin taustakuvat. Toki jos haluut jäädä anorektikoksi, mikä siinä. Mutta sano se sitten pokkana ääneen, äläkä kerää säälipisteitä saadaksesi niitä lisää. Sun kroppahan se on ja sun elämäsi, ei muut siihen voi vaikuttaa, korkeintaa vaan heittää sua päähän palasilla järkipuhetta. Jos et halua ottaa sitä vastaan ja haluut sairastaa ja kuolla hitaasti siihen (hyvässä lykyssä nopeasti), It's your choise.
Jos luopuu anailusta säälissä kieriskellen ja läskejään voivotellen, ei se koskaan lähe kokonaan - miltei ollenkaan. Kannattaa yrittää ajatella positiivisesti eikä kääntää kaikkea sodaksi sua vastaan.
PoistaNoora, sä olet jo oikeella polulla, mutta parantuminen ja OIKEAN AJATTELUTAVAN HARJOITTAMINEN on vähän niin kuin kävisi salilla. Muutosta ei tapahdu yhdessä yössä, mutta pitkäjänteisen harjoittamisen tulos alkaa näkyä - mutta nekin katoaa, jos lopettaa treenaamisen. Sun pitää heivata itsesääli hevonhelvettiin ja alkaa oikeesti ponnistella - se vain, että lappaa ruokaa suuhun ja samalla vollottaa 24/7 sen takia, ei oo parantumista. Se on sitä samaa kierrettä missä sä oot jatkanut monta vuotta : saat kirkkaita hetkiä, päätät parantua, syöt ja sitten alat kieriskellä itsesäälissä, että sun luovuttaminen keräis enemmän surkuttelua kuin pahennusta.
Saatan vetää ihan tyhmiä johtopäätöksiä tai olla täydellisen oikeassa, kummin vaan, mutta sun ihan totta pitää vaan yrittää ja yrittää ja yrittää. Sun pitää puhua silloin kun tekisi mieli käpertyä nurkkaan nyyhkyttämään läskejä: puhu hoitajille, kerratkaa yhdessä miksi sun pitää parantua, ajattele miten onnellinen sun perhe ja tyttöystävä olisi jos sä parantuisit. Ja _mikä_tärkeintä_, KUINKA ONNELLINEN SÄ OLISIT. Se, että sä sulkeudut kuoreesi, on juuri sitä anailua, mistä sun pitää ponnistella pois. Ymmärrän "yksin olo" voi tarkottaa myös sitä, ettei kukaan oikeesti tuu koskaan pääsemään täyteen ymmärrykseen, millasen olon anoreksia aiheuttaa, onhan se kaikilla tosi yksilöllistä. Mutta pitää antaa ihmisten auttaa pääsemään siitä pois, eikä hautautua omaan suruunsa ja säälinsä ja sitten valittaa kun kukaan ei ymmärrä. Anna muiden ymmärtää! Puhuminen oli mulle eka askel parantumiseen, mikä auttoi hirveesti. Eka pidin hoitajia vihollisina kun ne käski syömään, mutta sitten aloin puhua, yrittää ja parantua. Mörkö kiusasi vielä pitkään, välillä vaan sulkeuduin itseeni enkä syönyt tai puhunut, mutta silloin ei pidä lähteä vaan sanoa KYLLÄ silloin kuin anoreksia sanoo EI. Puhu silloin kun haluat mököttää ja itkeä hiljaa, puhu silloin kun olo tuntuu läskiltä vaikka oot alipainoinen, puhu silloin kun on yksinäinen olo. Joo, tällä lailla kirjoitettuna kuulostaa tosi simppeliltä ja yksinkertaiselta, mutta mä tiedän että se on aika helvetin hankalaa.
Tsemppiä.
tsemppiä sulle tyttö <3 ja ignoraa toi anonyymi, joka ei tiä kärpäsen paskankaa vertaa mistään mitään :)
VastaaPoistaAnonyymilta todella hyvin sanottu, juuri näin!
VastaaPoistaToki teet mitä parhaaksi katsot, mutta sinuna en ignooraisi yhdenkään näiden anonyymi -nickin käyttäjien kommentteja, fiksua tekstiä kaikilta on tullut, tai jokaisessa on ollut vähintäänkin jotain fiksua. Nätimmin tätä ei voi sanoa, mutta elämä ei ole aina helppoa, edes terveillä. Jos tosiaan puhut totta sen suhteet että haluat parantua, joudut astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Kuten moni täällä on muistuttanut, olet aikuinen ihminen eikä sua olla suojelemassa maailman hirveyksiltä, ja miksi pitäisikään? Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Kuulun kanssa ex-anoihin, mutta en usko sairauden koskaan paranevan, vaan uskon että sitä voi tulla niin vahvaksi että pääsee kaiken shitin niskan päälle. Sä nyt ainakin ulkoiselta tyyliltäsi edusta sellaista kapinallista feminismikategoriaa (tää on vain veikkaus). Kiinnostaisiko myös toimia sen mukaisesti ja näyttää että sulla on munaa taistella? Siinä komppaan edellisiä myös, että heitä helvettii nää thinspo-kuvat! Ainakin ennenkuin joku muu pistää ne piiloon. Thinspo -juttujahan on poistettu kovalla kädellä ja syystäkin. voisit tehdä oman osuutesi auttaaksi muita sairaita ottamalla potentiaaliset fanituskuvat pois. Älä käsitä väärin, en haluu syyllistää. Mutta aattele muita anoja ja haluutko samalla ruokkia niidenkin sairautta. t: yksi anonyymi muiden joukossa. Meidän pitäisi varmaan numeroida ittemme X)
VastaaPoistaJoo, en jätä välistä yhtäkään kommenttia. Kiitos kaikille rakentavasta palautteesta. Surkuttelen sitä, että olen läpeensä paska ihminen, mutta kyllä minä aion kuoleman sijasta valita elämän - vaikkei joka päivä siltä tuntuisikaan.
PoistaIhan vaan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi kerrot aina tarkalleen painosi & painoindeksin? + noi luurankokroppasi herutuskuvat,niin tulee sellanen vaikutelma että yrität oikein tarkotuksella provosoida ihmisiä/ kerätä noita " Nyyh kun oot pikkupikku-keijukainen <3 ;__; " -kommentteja .
VastaaPoistaMeinaan jos se on tarkotuksesi,niin hyvin näyttää onnistuvan.
T: toinen sh-idiootti. odotan innolla paskamyrkyä siitä miten en tiedä mtn tästä sairaudesta ja olen vain ilkeä anonyymi.
Kuullostaa niin ikävän tutuilta kuvioilta :/
VastaaPoistaOot sie syömishäiriö klinikalla sori kun kysyn.oot tärkeä
VastaaPoistaJep, tähän aikaan osasto oli vielä Psykiatriakeskuksessa.
Poista