Toissapäivänä ryyppäsin. Eilen oksensin kaiken minkä söin. Kolme ateriaa yritin, muttei mikään pysynyt sisällä. Katsoin ateriasuunnitelmaa ja se näyttää niin isolta, että voisin syödä siitä korkeintaan puolet. Mutten uskalla pistää suuhuni mitään, pelkään, että sorrun ahmimaan. Kolme mukillista maitokahvia ja olen aivan kofeiini-tärinöissä.
Parin tunnin päästä joulukirkkoon (kuuntelemaan kun mun maha murisee). Ehkä saisi vähän sitä fiilistä. Sen jälkeen pöydässä istumista tyhjä lautanen edessä. Ja lahjat, joita en ostanut. Toivottavasti saan taas hiuslakkaa konvehtien sijaan, koska muuten oksennan illalla suklaita.
Mua hävettää kirjoittaa näin negatiivista tekstiä, toiset sentään YRITTÄÄ.
Ei suju tämä joulu. Anteeksi.
 |
| Askartelemani joulu-Caramel |
Ihana tuo pallo :D
VastaaPoistano ei miullakaan kamalan hyvin meni. oksennusta toisen perään. äitillä jossa pitäisi yrittää olla OK. mutta vitsit, ku en ole. odotan ja olen odottanut jo monta päivää että voin lähteä kotiin (voisin toki millon vaan mennä mutta...) oksentamaan, sömään, oksentamaan ja juomaan. pääsisin rauhassa tekemään tätä paskaa.
VastaaPoistatoivottavasti pystyttäis näkyilee ensi vuoden alku puoliskolla :) <3 jouluja sinne pikkuinen ja koita nauttia kotona olemisesta edes vähän
Kaikesta huolimatta lämmintä ja kaunista joulua sulle! Mä niin toivon, että vuosi 2013 olisi sulle paljon parempi ja ennen kaikkea terveempi!
VastaaPoistaTämä(kään) blogiteksti ei yhtään saa sua eteenpäin millään tavalla, älä sitten ihmettele yhtään kaiken paskan jatkumista. haluutko sä oikeesti hyvää elämää?
VastaaPoistaSuurin virhe sulla ei ole oksentaminen ja anorektinen toiminta (tosin toisiksi suurimmat kyllä). Suurin mokasi on itsesääli ja "sori oon luuseri"-asenne. Siinä sä hyväksyt sen mitä teet ja koitat saada siitä anteeksipyynnöillä hyväksyttävää. Miten olisi tällainen: okei, mokasi mutta mä helvetti yritän vaikka mikä olisi! Tosin tuo toimii valitettavasti jos oikeasti haluat yrittää.. Ja tämäkin teksti menee oletettavasti "ohi". Osittain entisenä mutta myös nykyisenä ana/mia -tyyppinä uskallan väittää, että se auttaa kummasti jos ryve itsesäälissä, kerjää sääliä ja pyytele anteeksi siinä toivossa että voit jatkaa entistä menoa. Jos jatkat, sano se rehellisesti ääneen ja hyväksy seuraukset. Jos valitse taistelun, sama juttu mutta nouse kaiken mahdollisen paskan yläpuolelle. Sillä sä voit päästä pois ja palata siihen mitä monet kutsuvat elämäksi.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, nyt taisteluasennettä kehiin ja vähemmän itsesääliä!
PoistaMutta se taistelu on joka päivä uus. Ja kun joka oloon ja tilanteeseen tuppaa alkuperäisistä syistä tai toisista tässä sairaudessa reagoimaan ruokahalulla tai sen menettämisellä tai sillä ettei pysty laittamaan suuhunsa mitään tms., niin se ei vaan oo noin yksinkertasta. Vaikka tämäkin laskettais tohon selittelyyn jonka varjolla voi jatkaa entiseen tuttuun tapaan...
PoistaOon samaa mieltä siinä ettei taistelu ole helppoa. Mutta kannattaako ennestään vaikeasta tehdä vielä vaikeampaa? Jos ajattelee koko ajan vain sitä mikä ei ole yksinkertaista, totta hitossa siitä tulee vielä pahempaa. Eli kun heittää kunnon draamat jokaisen lusikallisen kohdalla, on aika varmasti turha oottaa sen helpottavan asiaa.
PoistaKyse on vain muutamasta päivästä, jos ne menee huonommin, niin sitten voi taas palata arkikuvioihin ja tsempata. Kyllä sä pystyt vielä nousemaan ja välipäivinähän tapaat hoitajaa. Tsemppiä ja mukavia joulupyhiä!
VastaaPoistaMiten sun joulu sujui?? :) tsemppiä<3
VastaaPoista