Rakastan kultaani yli kaiken. Viikko erillään tuntuu miljoonalta vuodelta, viime näkemisestä on ikuisuus. Torstaina saatoin Ankun Kamppiin ja kotimatkalla ratikassa sain jonkun paniikkikohtauksen tapaisen kun ajattelin, että nyt sille on sattunut jotain. En tiedä mistä ajatus päähäni putkahti, mutta sydän alkoi hakata tuhatta ja tuntui että pyörryn. Eikä ollut puhelintakaan varmistaa että toinen on kunnossa, joten pelkotila jatkui monta tuntia.
Oon alkanu taas muistaa niitä hetkiä, kun tavattiin ensimmäisen kerran. Vaikka vielä tuolloin en tyttöön vielä ihastunut, pistin hänet kyllä erityisesti merkille: hän oli kaunis, tyyli oli upea. Saimme toisiltamme vinkkejä pukeutumiseen ja muuhun, mistä kaikki eivät pitäneet.. Puhuimme toisillemme vain muutamia sanoja, koska olimme molemmat niin ujoja ja emme uskaltaneet luottaa ihmisiin. Mä oon edelleen kaveriporukassa mieluummin hiljaa ja varsinkin uusien tuttavuuksien joukossa. Muistan sinut silti erityisenä.
Joskus myöhemmin uskaltauduin ottamaan netissä yhteyttä. "Muistatko minut?" Ja kyllä hän muisti. Tehtiin retki Suomenlinnaan 23.05.2010 eväänä Läkeroleja (damn, kun niitä hyviä saa enää Ruotsista) ja Pepsi Maxia. Valokuvattiin, pelattiin Skip-boa ja kuunneltiin radiota. Oli kylmä, mutta ainakin oli hyvää seuraa.
Joskus myöhemmin sain houkuteltua Ankun mukaamme puistoilemaan. Tais olla juhannus ja "mentiin naimisiin" Ruttopuistossa. Vaihdettiin tupakka-askista kyhätyt sormukset ja sain muwulta ensimmäisen pusun ;) Loppuillan muistikuvat on aika hämärät, koska alkoholilla oli osuutta asiaan. Baariinkaan asti ei taidettu päästä. Vai olikohan se joku toinen kerta, noi hetket on mulle yhtä sumua. Ilolientä kului sinä kesänä paljon. Seurustelemaan kuitenkin alettiin vasta elokuussa 2011, kun sain tehtyä aloitteen. Muistan, kuinka kävelimme Eirassa käsi kädessä. Olin onnellinen, vaikka ajatus tytön kanssa seurustelemisesta tuntuikin ensin oudolta.
Nyt oon vaan niin iloinen, että tuolloin joskus uskalsin ottaa yhteyttä. Tai että me alun perinkään tavattiin, vaikkakin huonoissa merkeissä. Meidän kaveripiirit oli ihan erit, joten ei oltais varmaan muuten ikinä tutustuttu. Rakastan sinua, kulta ♥
Ootte söpöjä! :3
VastaaPoistaVoi ihana. Tulee mieleen oma aiempi parisuhde tytön kanssa (joka valitettavasti kariutui myöhemmin kolmanteen osapuoleen kun ajatus tytön kanssa seurustelemisesta tuntui minulle yhä oudolta eikä toinen osapuoli voinut odottaa ikuisuuksiin.. :c) Onnea teille söpöläiset ^^
VastaaPoistaIhanaa että olette löytäneet toisenne ♥ :)
VastaaPoistaIhanat te ♥ Ootte sulonen ja ihana pari !
VastaaPoistaOon uus lukija ! Kiva blogi
VastaaPoistaLiity mun blogiin ? http://50-kilon-pelko.blogspot.fi/
Ei tällä hetkellä oikeen inspaa lukee sairausmyönteisiä blogeja..
PoistaJoo ehkä ei kannata ekana tulla parantuvalle ihmiselle mainostamaan omaa sairasta angstisivuaan..
Poista^^samaa mieltä!! :(
PoistaTäydet pisteet ansaitset kyseisestä anti-inspiraatiosta! Läkerolit.. nyt kun huonoille ajoille on alkanut nauramaan, muistan miten Läkerolit olivat "in". Vaikka monia juttuja niihin aikoihin liittyen olen alkanut karttamaan (mm. Hello Kitty -jutut), Läkerolin salmiakkipastillit maistuvat edelleenkin muiden salmiakkien ohella.
VastaaPoistaSiis mä en tajua, miks läkerol + pepsi max + hello kitty tuntu oikeesti olevan joku munkin sairausajan pyhä kolminaisuus :D
PoistaVoi elämä.. :'D
mä uskon että rakkaus on iso tekijä sun parantumisessa! ootte söpöjä :)
VastaaPoistaIhania olette! Kaikkea hyvää molemmille, olette toistenne tukena! <3
VastaaPoistaToivottavasti syöt rakkaasi takia edes <3
VastaaPoista