Elän sunnuntaita, vaikka on perjantai-ilta. Sen siitä saa, kun toisella osuu vapaapäivät keskelle viikkoa.
Mut ton ihanaisen seurassa mä voin olla reilusti oma itseni. Ei tuu hetkiä, että nyt on pakko päästä kotiin ja olla hetki yksin. Päin vastoin, vuorokaudesta tuntuu loppuvan tunnit. (Mikä johtuu ehkä siitä, että tulee nukuttua yli puolille päivin..) Mut sain avauduttuu mun syömishäiriöstä, siihen liittyvistä peloista ja kuinka mun mieli ja mielialat heittelee. Eikä toi juossu karkuun, päin vastoin.
Viime päivät onkin sujunu tosi hyvin. Keskiviikko alko masennuksella ja itkulla (jota en polillakaan saanut purettua), mutta kun toi yks tuli illalla hakee mua leffaan oli kaikki heti paremmin. Käytiin katsomassa World War Z, joka osoittautui yheks parhaista zombie-elokuvista. Mäkin jopa pelästyin pariin kertaan! Eilinen päivä puolestaan vietettiin Linnanmäellä. Uus kummitusjuna oli aika pettymys, se ennemminki vaan nauratti kun pelotti. Tykkäsin enemmän vanhasta. Mutta vuoristoradat vetoo kyllä eniten, Ukko on parhautta. Kierrettiin oikeastaan kaikki, paitsi lastenlaitteet, läpi ja kerättiin pisteitä kännykkään ladattavalla Lintsisovelluksella.
Syömiset sujuu, tänäänki tehtiin uunijuureksia ja tofua, johon sekoitettiin yrttituorejuustoa. Ruoanlaitto on kivaa, ainakin jos siihen saa jonkun apulaiseks. Ois kiva testailla kaikkii uusii reseptei, mutku yksin on niin laiska että sortuu joko turva- tai valmisruokiin. Yritän selviytyy viikonlopusta omissa oloissa, ja näköjään äiti on jättänyt mulle ruokaa jääkaappiinki :)
Ja tidididi! Tiistaina kävin ekaa kertaa terapeutilla. Käytiin läpi mun sairaushistoriaa ja se kyseli, että mihin haluun apuu ja minkälaisista hoitotavoista oon hyötyny. Vaikutti mukavalta ja asiansa osaavalta tädiltä, joten meen ihan mielelläni uusikski.
Elämä on ihanaa -hehkutuspostaus, mut kerrankin näin päin!
2013/07/26
2013/07/19
Sometimes
Mikä tää olo on? Miks? Ei oo tuntunu tältä kuukauteen. ahdistaa! Oon melkeen jo unohtanu miltä tuntuu itkeä pahaa oloaan, olla toivoton ja surullinen. Haluan eristäytyä, kukaan ei saa nähdä mua näin heikkona.
Kaivan lääkelaatikkoa ja etsin pillereitä sekoittamaan pään. Ei löydy. Laitan musiikkia soimaan ja annan itseni hajota. Makaan sohvalla ja tuijotan kattoa.
Oon valmis jopa viiltämään, vaikka viime kerrasta on kuukausia ja lupasin olla tekemättä sitä ikinä enää. Leikin ajatuksella, mutta terät saavat jäädä piiloon.
Kaiken pitäisi olla hyvin. Oon ollu koko päivän menossa ja nyt yritän rauhottua yksin tässä pikkukämpässä. Mä en oo ollu täällä yötä pitkään aikaan, saako ympäristö mut reagoimaan näin?
Tekis mieli vaan ottaa lääkkeet ja nukkua tää olo pois. Eka pitäis vaan tunkea iltapala kurkusta alas (eieieiei) ja antaa antibiootti rotta-herraselle.
Kaivan lääkelaatikkoa ja etsin pillereitä sekoittamaan pään. Ei löydy. Laitan musiikkia soimaan ja annan itseni hajota. Makaan sohvalla ja tuijotan kattoa.
Oon valmis jopa viiltämään, vaikka viime kerrasta on kuukausia ja lupasin olla tekemättä sitä ikinä enää. Leikin ajatuksella, mutta terät saavat jäädä piiloon.
Kaiken pitäisi olla hyvin. Oon ollu koko päivän menossa ja nyt yritän rauhottua yksin tässä pikkukämpässä. Mä en oo ollu täällä yötä pitkään aikaan, saako ympäristö mut reagoimaan näin?
Tekis mieli vaan ottaa lääkkeet ja nukkua tää olo pois. Eka pitäis vaan tunkea iltapala kurkusta alas (eieieiei) ja antaa antibiootti rotta-herraselle.
2013/07/18
You Don't Wanna Know Me
Helsinkiin palattu viikonloppuna laivalla Maarianhaminasta. Päiväristeily oli tylsä ilman seuraa ja tax freehen uppos ihan liikaa rahaa. Pakko oli saada uudet converset, alkoholia niin paljon kuin jaksoi kantaa ja karkkia.
Paino oli tullut viikossa pari kiloa ylöspäin, ei se säikäyttänyt tai ahdistanut, peilistä kun ei katso takaisin mitään jumalatonta läskivuorta.
Sanoisin että.. hämmentävää. On tullut vietettyä paljon aikaa yhden pojan kanssa. Kannustava, huolehtiva, parasta seuraa. Mut meen ihan lukkoon, koska se herättää mussa tunteita - ja se on mies, ei nainen, vaan mies. Pelkään päästää ketään lähelle, ehkä koska oon niin epävarma itsestäni, tai en halua satuttaa itseäni vaningossa vielä lisää. En tiedä miten suhtautua kehuihin tai siihen, että joku saa mut vihdoin nauramaan. Toisen vieressä makoilu, samalla ihanaa ja ahdistavaa. Miks en vaan voi uskaltaa luottaa?
Viikonlopun saankin sitten hoitaa rotta-herroja kotona. Vähän epäilyttää, että miten pärjään yksin. Syömistsemppi ei oo enää jatkunu veneeltä paluun jälkeen. Toisten seurassa menee hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta kun itsekseen pitäisi saada jotain alas, alkaa takkuamaan. Ei pakastevihannekset oo ruokaa eikä pelkällä kahvilla tai teellä ei saisi kituuttaa iltapäivään. Eniten pelkään kuitenkin, että oksentelu karkaa taas käsistä.
Pää täynnä niin sekavia ajatuksia, etten oikeen saa mitään kirjotettua. Ehkä parempi lopettaa tähän.
Paino oli tullut viikossa pari kiloa ylöspäin, ei se säikäyttänyt tai ahdistanut, peilistä kun ei katso takaisin mitään jumalatonta läskivuorta.
Sanoisin että.. hämmentävää. On tullut vietettyä paljon aikaa yhden pojan kanssa. Kannustava, huolehtiva, parasta seuraa. Mut meen ihan lukkoon, koska se herättää mussa tunteita - ja se on mies, ei nainen, vaan mies. Pelkään päästää ketään lähelle, ehkä koska oon niin epävarma itsestäni, tai en halua satuttaa itseäni vaningossa vielä lisää. En tiedä miten suhtautua kehuihin tai siihen, että joku saa mut vihdoin nauramaan. Toisen vieressä makoilu, samalla ihanaa ja ahdistavaa. Miks en vaan voi uskaltaa luottaa?
Viikonlopun saankin sitten hoitaa rotta-herroja kotona. Vähän epäilyttää, että miten pärjään yksin. Syömistsemppi ei oo enää jatkunu veneeltä paluun jälkeen. Toisten seurassa menee hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta kun itsekseen pitäisi saada jotain alas, alkaa takkuamaan. Ei pakastevihannekset oo ruokaa eikä pelkällä kahvilla tai teellä ei saisi kituuttaa iltapäivään. Eniten pelkään kuitenkin, että oksentelu karkaa taas käsistä.
Pää täynnä niin sekavia ajatuksia, etten oikeen saa mitään kirjotettua. Ehkä parempi lopettaa tähän.
2013/07/10
He's A Pirate
Haha! Kiitos Ella loistavasta esimerkistä: söin just pussillisen pätkiksiä.
On itseasiassa aika vapauttavaa olla täällä veneellä ilman vaakaa. Syön ihan mitä sattuu (liikaa) ilman omantunnon tuskia. Kun tavallisesti söisin hedelmiä ja kaikkea terveellistä, nyt vedän keksiä ja suklaata kaksin käsin. Siis tavallisen ruoan lisäksi.. Kotona tulee sit kiva kolahdus todellisuuteen kun vaaka näyttää +100kg. Mut ehkä mä oon ansainnu nauttii nää pari päivää, joten en jaksa välittää.
On myös aika kova ikävä takas Helsinkiin, joten lähden varmaan Maarianhaminasta laivalla takas kotiin. Onhan purjehdus ihan mahtavaa, saaristoa, satamia, merikotkia ja ulkoilmaa. Karu totuus on vaan se, ettei tää matka oo enää kuin ne lapsuuden kesät kun siskoista ei oo enää seuraa. Nyt mulla on vaan kirjat entisten pelien ja leikkien sijaan. Vaikka oonkin aina viihtynyt yksin. Eipä mulla kaupungissakaan varmaan paljon tekemistä ole, mutta ainakin on seuraa.
Oon silti nauttinu ja niin aion tehdä loppumatkanki! Hyvää loppuviikkoa kaikille ja muistakaa syödä jäätelöä munki puolesta, sitä kun ei täältä oikeen saa ;)
On itseasiassa aika vapauttavaa olla täällä veneellä ilman vaakaa. Syön ihan mitä sattuu (liikaa) ilman omantunnon tuskia. Kun tavallisesti söisin hedelmiä ja kaikkea terveellistä, nyt vedän keksiä ja suklaata kaksin käsin. Siis tavallisen ruoan lisäksi.. Kotona tulee sit kiva kolahdus todellisuuteen kun vaaka näyttää +100kg. Mut ehkä mä oon ansainnu nauttii nää pari päivää, joten en jaksa välittää.
On myös aika kova ikävä takas Helsinkiin, joten lähden varmaan Maarianhaminasta laivalla takas kotiin. Onhan purjehdus ihan mahtavaa, saaristoa, satamia, merikotkia ja ulkoilmaa. Karu totuus on vaan se, ettei tää matka oo enää kuin ne lapsuuden kesät kun siskoista ei oo enää seuraa. Nyt mulla on vaan kirjat entisten pelien ja leikkien sijaan. Vaikka oonkin aina viihtynyt yksin. Eipä mulla kaupungissakaan varmaan paljon tekemistä ole, mutta ainakin on seuraa.
Oon silti nauttinu ja niin aion tehdä loppumatkanki! Hyvää loppuviikkoa kaikille ja muistakaa syödä jäätelöä munki puolesta, sitä kun ei täältä oikeen saa ;)
2013/07/03
Sun Is Shining
Kaverit on ulkomailla, töissä, mökillä, kipeenä. Mutta en mäkään enää kauaa Helsingissä homehdu! Viikonloppuna lähden siskon ja vanhempien kanssa veneellämme purjehtimaan kohti Ahvenanmaata. Perinteinen kesälomanviettotapa ja vieläkin on päästävä mukaan, vaikkei ehkä enää viittä viikkoa merillä kestäisi kuten pienenä.
Kävin tänään polilla ja suunniteltiin sielläkin vähän veneelle sopivia syömisiä. Päivä kun pitäisi pärjätä lähinnä välipaloilla, sillä kallistellessa on vähän vaikea kokata. Myslipatukat ja riisifrutit on ainakin todettu toimiviksi, olisiko teillä jotain ideoita? Nutrejakin harkitsen, vaikka ois kyllä kivempi syödä oikeeta ruokaa. Ehkä niitä voisi ostaa varalle. Edessä on siis kahden viikon vaaka- ja oksentelulakko, eikä hirvitä yhtään.
Kun palaan lomalta, on mun oma hoitajakin sh-polilla tullut jo takaisin. Lisäksi vanhemmat on ettiny mulle terapeuttia, vaikka vähän arveluttaa. No, avoimin mielin otan kaiken avun vastaan. Onhan tässä jo sairastettu niin monta vuotta, että ois kiva saada purettuu jotain lukkoja. Sen kuitenkin tiedostan, että kaikki lähtee musta itsestäni.
Viime päivät on menny kattellen hyviä leffoja ja ulkoillen koiran kanssa. Yksin en oo ollu, sen voin paljastaa. Elämä on liian lyhyt suremiseen, pitää jatkaa eteenpäin ja elää hetkessä. Ja oon vilpittömästi ilonen kaikkien muiden puolesta, niiden, jotka pääs opiskelemaan ja niiden, jotka on löytäny jonkun vierelleen. Ankultakin haluan pyytää anteeksi jos oon käyttäytyny tökerösti vaikka ei pitäny aiheesta enää kirjottaa haluun vaan että oot onnellinen :> Sain myös vihdoin ostettua itselleni uuden puhelimen, Lumia on aika kiva!
PS. Ja kiitos sinulle, joka tänään moikkasit minua bussissa. Piristi päivää. En tunnistanut, mutta oletan, että olet joku lukijoistani. :)
Kävin tänään polilla ja suunniteltiin sielläkin vähän veneelle sopivia syömisiä. Päivä kun pitäisi pärjätä lähinnä välipaloilla, sillä kallistellessa on vähän vaikea kokata. Myslipatukat ja riisifrutit on ainakin todettu toimiviksi, olisiko teillä jotain ideoita? Nutrejakin harkitsen, vaikka ois kyllä kivempi syödä oikeeta ruokaa. Ehkä niitä voisi ostaa varalle. Edessä on siis kahden viikon vaaka- ja oksentelulakko, eikä hirvitä yhtään.
Kun palaan lomalta, on mun oma hoitajakin sh-polilla tullut jo takaisin. Lisäksi vanhemmat on ettiny mulle terapeuttia, vaikka vähän arveluttaa. No, avoimin mielin otan kaiken avun vastaan. Onhan tässä jo sairastettu niin monta vuotta, että ois kiva saada purettuu jotain lukkoja. Sen kuitenkin tiedostan, että kaikki lähtee musta itsestäni.
Viime päivät on menny kattellen hyviä leffoja ja ulkoillen koiran kanssa. Yksin en oo ollu, sen voin paljastaa. Elämä on liian lyhyt suremiseen, pitää jatkaa eteenpäin ja elää hetkessä. Ja oon vilpittömästi ilonen kaikkien muiden puolesta, niiden, jotka pääs opiskelemaan ja niiden, jotka on löytäny jonkun vierelleen. Ankultakin haluan pyytää anteeksi jos oon käyttäytyny tökerösti vaikka ei pitäny aiheesta enää kirjottaa haluun vaan että oot onnellinen :> Sain myös vihdoin ostettua itselleni uuden puhelimen, Lumia on aika kiva!
PS. Ja kiitos sinulle, joka tänään moikkasit minua bussissa. Piristi päivää. En tunnistanut, mutta oletan, että olet joku lukijoistani. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)