Helsinkiin palattu viikonloppuna laivalla Maarianhaminasta. Päiväristeily oli tylsä ilman seuraa ja tax freehen uppos ihan liikaa rahaa. Pakko oli saada uudet converset, alkoholia niin paljon kuin jaksoi kantaa ja karkkia.
Paino oli tullut viikossa pari kiloa ylöspäin, ei se säikäyttänyt tai
ahdistanut, peilistä kun ei katso takaisin mitään jumalatonta
läskivuorta.
Sanoisin että.. hämmentävää. On tullut vietettyä paljon aikaa yhden pojan kanssa. Kannustava, huolehtiva, parasta seuraa. Mut meen ihan lukkoon, koska se herättää mussa tunteita - ja se on mies, ei nainen, vaan mies. Pelkään päästää ketään lähelle, ehkä koska oon niin epävarma itsestäni, tai en halua satuttaa itseäni vaningossa vielä lisää. En tiedä miten suhtautua kehuihin tai siihen, että joku saa mut vihdoin nauramaan. Toisen vieressä makoilu, samalla ihanaa ja ahdistavaa. Miks en vaan voi uskaltaa luottaa?
Viikonlopun saankin sitten hoitaa rotta-herroja kotona. Vähän epäilyttää, että miten pärjään yksin. Syömistsemppi ei oo enää jatkunu veneeltä paluun jälkeen. Toisten seurassa menee hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta kun itsekseen pitäisi saada jotain alas, alkaa takkuamaan. Ei pakastevihannekset oo ruokaa eikä pelkällä kahvilla tai teellä ei saisi kituuttaa iltapäivään. Eniten pelkään kuitenkin, että oksentelu karkaa taas käsistä.
Pää täynnä niin sekavia ajatuksia, etten oikeen saa mitään kirjotettua. Ehkä parempi lopettaa tähän.
Mahtavaa jos löydät uuden :)
VastaaPoistaIhanaa että löysit jonkun, joka muistuttaa sinua kauneudestasi~
VastaaPoistaVoin kuvitella tunteen. Sen kun on epävarma, mutta silti tuntee jotain sähköä. Mitä jos ei tekisi alusta mistään vakavaa? Antaa huuman viedä ja kattoa mihin johtaa, pitää kevyt ote koko ajan ja puhua avoimesti. Kesän ja hyvien ruokien iloja sulle!
VastaaPoistaIhastuminen on kivaa, mutta myös pelottavaa. Anonyymi 1.01 sanoi hyvin, olen samaa mieltä sen kanssa. Go with the flow! Ja eiköhän tuo ihminen ole hyvissä aikeissa tullut sun elämään, jos se on kerta kannustava jne. Iloitse hänestä! :)
VastaaPoistaElämä on hämmentävä. Kun on pitkään elänyt nainen rinnallaan ja sitten jossain käänteessä huomaakin tuntevansa hykerryttäviä tunteita miestä kohtaan, niin totta kai se sekoittaa! Been there, done that ;)
VastaaPoistaKuuntele itseäsi ja tee niinkuin hyvältä tuntuu <3
Voimia taisteluusi sairautta vastaan!
Älä luovuta.
Ihanaa, kun matkasi meni hyvin ja niin sydämestäni toivon, että uusi tuttavuutesi paljastuu luottamuksesi arvoiseksi ja tilanne etenisi pidemmällekin. Kunpa saisit myös syömisen reilaan. Jos se tuntuu helpommalta, kehotan hakeutumaan ihmisten seuraan aina ruoka-aikoina, näin aluksi. Tsemppiä ja iloa! <3
VastaaPoistaTodella piristävää nähdä tällaisia päivityksiä! Tässä sen taas huomaa, että anoreksia ei pärjää elämälle, syrjään se lopulta joutuu kun ei saa määrätä kaikkea. Hämmennys on ihan ymmärrettävää, mutta loppujen lopuksi ihmisiä tässä ollaan, ei pelkkiä sukupuolia :)
VastaaPoistaIhana että oot saanut vietettyä aikaa jonkun kanssa etkä vain ollut yksin.. Älä ota turhia paineita uudesta suhteesta, meet päivä kerrallaan! Niikun syömistenkin kanssa; jokainen päivä on kun uus alotus puhtaalta pöydältä. Älä murehdi eilisiä syömisiä äläkä huolehdi huomisen syömisistä. Elä hetkessä <3
VastaaPoistaIhana kun taas kirjoitit! Tuun monta kertaa päivässä aina kattomaan josko oisit kirjottanut lisää kuulumisiasi. Olet mun mielessä tosi paljon.
Voimia viikonloppuun! <3
pinja
Mulla ollut vuosikausia samaa ongelmaa ton yksin syömisen kanssa. sit menin väkisin raivolla sitä pelkoa vastaan ja oon vaan nyt opetellut uudestaan uskaltamaan ja kynnyksen ylittämisen jälkeen se on ollu pikkuhiljaa ees vähän helpompaa. oon tehny asian aina mahd helpoks, katson esim jotain mukavaa ohjelmaa samalla tai mitä tahansa. ku ne muistijäljet kotona yksinsyömisen suhteen on niin karmeet... on kai niin et ku uutta asiaa opettelee (tai vanhaa asiaa uudestaan) niin kolmisen viikkoa sitä on thentävä vaik väkisin, sit vast alkaa hermoradat pikkuhiljaa asettumaan uusiks ja asia tuntumaan tutummalta pikkuhiljaa. Se pitkäjänteisyys vaikeessa asiassa on hankalimpia juttuja...
VastaaPoistaja siis yksinsyöminen niin että söis myös TARPEEKS ja oikeeta ruokaa.
VastaaPoista..ja silloin kun syö tarpeeks, voisi olla oksentamatta -_______-
VastaaPoista