Oon ollu äidin vanhempien luona nyt pari päivää ja vielä huominen olisi tarkoitus täällä oleskella. 1000:n palan palapeli, ruokaa, lukemista, juttelua, tv:tä, rauhallisia kävelylenkkejä. I like.
Viime viikko tuntui todella rankalta, mikä oli monien pienten tekijöiden summa. En kestä olla riidoissa kenenkään kanssa, en pidä muutoksista, mutten siitäkään että junnaan paikallani kun muut menevät elämässä eteenpäin. 15-vuotias pikkusiskonikin menee kohta koulunkäynnissä minun ohitseni. Haluaisin asua omassa kämpässäni, mutta koska kevät oli niin hankalaa aikaa, hyökkäävät lääkesekoilu- ja syömishäiriöajatukset heti voimakkaina päälle siellä käydessäni.
Viikolla katkesi yli puolen vuoden viiltelylakko. Oksensin lähes päivittäin. Yritin pariin otteeseen käydä juoksemassakin. Ensimmäisellä kerralla olin Lunan kanssa ja juokseminen jäi viiteen minuuttiin. Vastaantulijat katsoivat pahasti kun kiskoin terrieriparkaa perässäni, joten tyydyin lopulta vain kiukuissani koiraa kohtaan kävelemään. Toisella kerralla rintaa alkoi pistää niin pahasti, että jäin istumaan puiston penkille. Jossain välissä päätin, että lopetan terapian ja laihdutan itseni takaisin ~30-kiloiseksi. Ja toivottavasti kuolisin sitä tavoitellessani.
Joten ihan hyvään saumaan tuli tämä mummolavierailu. Irtiotto normaalista arjesta, saan taas kerättyä itseäni. Mietin mikä tekee oloni täällä niin turvalliseksi. Ehkä se on tietty päivärytmi, joka muistuttaa aika paljon osastolla oloa. Voin vetäytyä milloin tahansa omiin oloihini, mutten kuitenkaan ole yksin. Syömishäiriö ei seuraa minua tänne kovin vahvana, syön kunnolla mutten mieti tilaisuutta oksentaa. Tänään olen kyllä tuskaillut, etten pääse ulos kuluttamaan, koska sataa eikä mukana ole sään mukaisia vaatteita. Oikein tunnen kuinka kilot kertyvät kehooni, mutta tiedän, että sekin on harhaa. Paino nousee, muttei sitä kalorien imeytymistä voi tuntea.. Eniten pelottaa, ettei tämä pohjaton nälkä lähde ikinä, etten voi lopettaa ja vain lihonlihonlihon.
Kaipaan kymmenen kiloa laihempaa kroppaani, mutta en kymmentä kiloa laihempaa elämääni. Nyt voin hyvillä mielin syödä kaksi isoa palaa mustikkapiirakkaa päiväkahvien ohella. Ennen olisin järsinyt omenaa - jos sitäkään - katsellen kateellisena muiden herkuttelua. Kyllä tämä edelleen ahdistaa, mutta siihen on vain totuttava. Nytkin vain mietin, kuinka ateriasuunnitelma on tullut taas ylitettyä. Mä haluun nää ajatukset pois!
Pyysin labralähetteen ja nyt odotellaan tuloksia kalium-arvoista. Eivät varmaan pahat ole, kun ei kukaan niistä ole soitellut. Toisaalta pyörryttää aika usein, että jaa-a..
kuinka pitkä oot ?
VastaaPoistanoora älä ees vastaa tähän, kun tarkoituksena selkeesti vain laskea bmi
PoistaKorkkarit jalassa olen 216cm :) Ja painoindeksiäni en tällä hetkellä edes tiedä.
Poistaoot pärjänny hienosti, jatka samaan malliin! kyllä se "pohjaton nälkä" lähtee sitten kun painosi on normalisoitunut :)
VastaaPoistaHitaasti mennään eteenpäin ja tällä tiellä jatketaan. Toivotaan, että se menee noin. Jostain ylipainoisia ihmisiä kuitenkin löytyy ja pelkään että totutan itseni niin isoihin annoksiin, että paino vaan jatkaa nousemistaan. Kun en tule kylläiseksi vaikka söisin mitä :<
Poistase tuskin nousee nousemistaan. sen sijaan jokainen raju laihdutuskerta tekee tuhoa sun aineenvaihdunnalle.
Poistaon ex-anorektikkoja, joista on tullut ylipainoisia. tätä on mielestäni turha kieltää. ja se harvoin johtuu VAIN siitä, että on syöty ja syöty ja syöty...... Asiaan vaikuttaa juuri ns. metabolinen tuho. jonka ihminen itselleen aiheuttanut. tämän sä voit välttää syömällä NYT, eikä enää laihduttamalla sinne 30 kiloon... ellei aikeesi sitten ole jäädä siihen painoon ja kuolla nuorena.
älä leiki kehollasi enempää. (ja juu, sh ei ole leikki tiedän, tämä sanonta.)
Anonyymi yllä sanoi hyvin, ei se paino sinne ylipainon puolelle oikeesti nouse, jos kehossa ei oo menny jotain vikaan. Siis jos nälän mukaan syö, niin kyllä se nälkä jossain vaiheessa tasottuu. Tietysti sun kroppa huutaa ruokaa, koska se ei todellakaan ole lähelläkään sitä painoa, jossa sen ois hyvä olla. Sun kroppa on sellasessa stressitilassa, yrittää tankata sitä ruokaa mahollisimman paljon, koska ei tiiä millon sitä taas ei enää saa. Nää meidän kropat ei oo ihan tyhmiä.
PoistaMä itse oon nyt varmaan 1,5 vuotta syöny taas kunnolla nälän mukaan eli muutaman tunnin välein ja luultavasti ihan hyvinkin sen yli 2000 kaloria joka päivä ja nykyään herkkujakin aika usein. Paino kuitenkin lakkas nousemasta, ku pääsin normaalipainon alarajoille, vaikka ruokamäärät ei oo oikeesti vähentyny yhtään. Mut kyllä tää vaan niin parempaa elämää on, kun syö ja jaksaa esim. käydä töissä ja muuta, eikä vaan nyhjätä masentuneena himassa miettimässä jotain kaloreita.
Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa, kun vaan ei luovuta!
Heti herää pelot siitä, miten pienillä määrillä oma painoni on aina osastolla noussut. Poikkeuksellisesti pitäydyttiin Start-ateriasuunnitelmassa, koska se riitti. Muut potilaat saattoivat vetää adv:ta lisänutreilla. Mun nuorisopuolen ruokamäärät oli järkyttävän suuria verrattuna aikuispuoleen. Ehkä mä tosiaan oon tuhonnu jotain :<
PoistaVoi myös olla, että sun keho on vaan tosi pahasti säästöliekillä. Mut sen näkee vaan ajan kanssa ja syömällä kunnolla. Kyllä keho aika paljon kestää ja palautuu, kunhan sitä ruokaa tulee sännöllisesti pidemmän aikaa. Ja sille ei enää mitään voi, jos joku on mennyt vikaan, mut ainakin voit olla pahentamatta asiaa enää entisestään.
PoistaKai aineenvaihdunnan pitäisi parissa kuukaudessa palautua, jos syö säännöllisesti.. Mutta tätä on turha murehtia, kuten sanottu :)
PoistaNäin unta, että olit tosissaan parantumassa ja postasit itsestäsi kuvan. Näytit siinä ihan eri ihmiseltä, sinua ei voinut tunnistaa. Jääneekö vain haaveeksi, että saisit oikeasti niin hyvin painoa lisää... :/ Ei tuo sun touhu kauheasti vakuuta. Ei ihme että ihmiset tuijottaa, kun anorektikko juoksee henkihieverissä (puhumattakaan tuosta, miten rääkkäät koiraparkaa). Kyllä minäkin tuijottaisin, vaikka olen itsekin syömishäiriöinen, enkä vähiten siksi. Miksi luulet, että sinun pitää olla niin paljon kaikkia muita parempi? Oikeasti, ei ketään kiinnosta! Ihmiset vain nauttivat, kun saavat katsoa sivusta toisen kärsimysnäytelmää.
VastaaPoistaOnpa häiriintynyt selvästi trollausmielessä kirjoitettu kommentti.
PoistaHoida itsesi kuntoon, vain sairaat kirjoittavat tälläistä roskaa
Ja koska kuitenkin kysyt, viittaab kommbttisi loppuosaan. Ei tässä mistään eläinrääkkäyksestä ole kyse ja kukaan normaali ei toisen kärsimyksestä tosiaankaan nauti.
PoistaEi varmaan kukaan normaali, mutta hei, tuskin kovin moni tätä blogia lukeva on täysin terve. Ehkä yleistin vähän liikaa, sitä tahdon pyytää anteeksi. Olen kärkäs sanavalinnoissani, kun ahdistun toisen ongelmista liikaa.
PoistaHuhhuh jos musta tulis tunnistamaton normaalipainossa! Joten varmaan haaveeksi jää, NIIN paljon en aio kiloja kerätä :-o
PoistaJa öh, parempi missä? Kärsimisessä?
Mä nyt puran suurimman ahdistuksen tänne ihan itseäni varten. Jos vaikkapa myöhemmin kiinnostaa lukea omaa ajatuskulkua sairauden ja paranemisen aikana.
Hei Pörröpää!
VastaaPoistaMiten minusta tuntuu, että Sinun pitäisi muuttaa tilapäiseti mummolaan asumaan! :) Tunnut aina siellä voivan niin paljon paremmin; löytävän jonkinmoisen sisäisen tasapainon, ja saavan jotenkin rauhan rakkaittesi "hoivissa". Tekisi ehkä hyvää pysyvämmän elämän tasapainon saavuttamiselle... Toivottavasti mummolassa olo nyt katkaisisi niin viiltelyn kuin oksentelun pysyvästi.
Ja mitä tuohon painonnousuun tulee; muistat varmaan mitä eräs kipusiskomme on loputtomasta nälästä kirjoittanut; kyllä se loppuu, kun keho on saanut tarvittavansa. Sinusta ei ikinä tule ylipainoista, usko pois! Eli sen kuin vastaat nyt nälkätuntemuksiisi ihan huoletta ja annat hyvillä mielin itsllesi luvan nauttia ja syödä hyvää ruokaa!
Ethän enää lähde juoksemaan Lunan kanssa; tosi huolestuttavilta kuulostavat nuo rintapistot. Etkä Sinä todellakaan mikään eläinrääkkääjä ole - päinvastoin, niin eläinrakkaan kuvan olen Sinusta saanut!
Voimia ja tulevaisuudenuskoa Sinulle Kultaseni!
Kyllä Sinä tämän homman vielä handlaat! ;) <3
Siun kommentit on aina niin ihania, täällä ja muissa blogeissa. Olet aarre <3 (vaikka en sinua tunnekaan...)
PoistaVoi kiitos Sinulle, Ella! <3
PoistaVoisinkin viipyä mummolassa aina vaikka kuinka pitkään :D
PoistaLauran blogi (jota varmaankin tarkoitit?) on kyllä oikea aarre, jota suosittelisin ehdottomasti kaikille. Valanut paljon uskoa, varsinkin kun muistaa missä kunnossa hän oli..
Voimia sinullekin, Andrea <3
Jep, juurikin Lauran blogia tarkoitin. ;) Se on oikeasti todellinen aarre! Nyt hän tosin on (ainakin hetkellisesti) lopettanut sen päivittämisen. Mutta sinne voi suosiolla palailla lukemaan vanhoja tekstejä, ja ammentaa niistä tsemppiä ja voimia! :)
PoistaHyvää viikonloppua Sinulle, Nooraseni! <3
Varmaankin juuri se vuorokausirytmi on yks mikä tekee hyvää voinnin kannalta. Mummolat on muutenkin ihania. :) Onko sielläpäin suomea missä asut mitään kuntoutusasumismuotoja, ootko asunut sellaisessa paikassa koskaan?
VastaaPoistaSiihen yhteen anonyymin kommenttiin sen verran että kyllähän narsistit ainakin taitaa nauttia aidosti toisten ihmisten kärsimyksistä, piikittelystä, tahallisesta loukkaamisesta. Sitä varten taitavat elää.
Sinä olet ihanan oloinen nuori ja toivon täältä kovasti kaikkea hyvää, parempaa. <3
En oo asunu, enkä varmaan pääsisikään jos haluaisin. Keväällä laitettiin lähete kyllä kuntoutusosastolle, mutta se hylättiin, koska en ollut psykoottinen.
PoistaNoora, näin sut syömishäiriöklinikal viimeviikolla
VastaaPoistasä et ole normaalipainoisen näkönen lähelläkään. Mulla itsellä on takana nyt alle puolessa vuodessa 13 kilon nosto ja voin kertoa että ne sun 10kiloo ei näkyny missään
perus sh, "sun 10 kiloo ei näy missään näkisitpä mun 13 kiloa huhhuh" ... vertailua vertailun jälkeen.
PoistaTavallaan helpottava kuulla, joten kiitos?
PoistaKaru painonnostotie kuljettavana ja se jatkuu vielä. Sopeutumista muuttuvaan vartaloon.. Avohoidossa voi onneksi jarrutella kun tuntuu, että pää räjähtää. Ei tarvitse sitä kiloa viikossa saada.
Todella ristiriitaisia fiiliksiä, mutta kaikesta kuitenkin huokuu, että pystyt irtautumaan syömishäiriöhelvetistä. Kun menet mummolaan, saat maistaa sitä normaalia ja rauhallista elämää, vaikka ajatukset pyörivätkin sairaudessa aina välillä. Pystyt kuitenkin laittamaan pahalle kehälle stopin, kun vain niin päätät ja kuten kirjoitit, itsekin haluat ne ajatukset pois. Sinä pystyt siihen! Välillä tulee takapakkeja, mutta ne kuuluvat asiaan. Tsemppiä ja voimia! <3
VastaaPoistaVälillä usko parantumiseen horjuu, on paaaljon huonojakin päiviä ja juuri tuota ristiriitaa. Jos olen saanut syötyä hyvin, ahdistaa, ja jos ruokailut ovat menneet huonosti, kaduttaa. Ärsyttää tämä sekametelisoppa päässä, mutta toivottavasti sekin helpottaa :)
PoistaVoimia Noora!! Ei enää IKINÄ sinne kolmeenkymmeneen kiloon todellakaan..
VastaaPoistaMillanen ateriasuunnitelma sulla tällä hetkellä on käytössä? Kuinka monta kaloria siinä suunnilleen on per päivä? Itse kamppailen samaisten ajatusten kanssa ja olisi kiva kuulla millä tavalla itse syöt. Voisit tehdä siitä vaikka ihan uuden postauksen? :--)
Mun syöminen on vielä aika kaaoottista ahmimisineen ja kompensointeineen. Käytössä on Start-ateriasuunnitelma (jolla ihme ja kumma mun paino edelleen nousee), jota en juurikaan noudata, koska en jaksa mittailla desin tarkkuudella ruokiani ja ahdistun turhaan jos jollain aterialla ateriasuunnitelma ylittyy (esim. iltapalalla ei riitä vaivainen yks leipä). Kyllä mä aina vertailen annoksiani listaan, että tulee otettuu tarpeeks. Välillä määrät ylittyy, välillä alittuu.
PoistaMullakin olis kaikenmaailman listoja mut ahistun niistä vaan entistä enemmän ku munkin syöminen on ihan erilaista kun se normi "2perunaa, 6lihapullaa ja desi kastiketta". Syön iltapainotteisesti joten en mitään tommosia ihme määriä pystyis esim lounaaseen mitenkään ottamaan käytäntöön. Mut oikeesti ois kiva kuulla/lukea enempi miten sä nykyään sit kotona syöt :)) Joku postaus ois kiva^^
Poista