We Don't Wanna Scare Your Children

Tällä hetkellä on todella positiivinen mieli, vaikka vaa'alla meni taas uusi luku rikki. Järkeilen vain päässäni, että edellisellä olikin kituutettu jo tarpeeksi kauan. Pari viikkoa?  Joten puoli kiloa viikossa ei ole liikaa.

Siivoilin joku päivä laatikoitani ja löysin kaikki osastohoitojen loppulausunnot. Viimeisimmissä oli diagnoosina masennuksen ja anoreksian lisäksi sekamuotoinen persoonallisuushäiriö epävakain ja estynein piirtein. Paitsi, että edessä luki F60.8, joka googlattuani osoittautui narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi... Paperissa on virhe, mutta hetken mietin oikeasti olevani narsisti, joka ajaa vaan omaa etuaan kaikkien muiden kustannuksella. Mutta mistä sitten tää monia vuosia jatkuva alemmuudentunne ja tarve miellyttää muita omien tarpeiden edellä? Itkeskelin asiasta äidille ja terapeutillekin, mutta molemmat oli sitä mieltä, että kyllä siinä pitäisi kasin sijaan lukea ysi.

Kävin eilen aamulla terapiassa ja vietin sen jälkeen koko päivän poikaystävän kanssa. Tehtiin riisiä ja Texmex-kastiketta, joka oli tulisuutensa puolesta just siinä rajalla, että sitä pystyi syömään! Joonas kuitenkin tykkäs ja otin mäkin lisää. Alotettiin Once Upon A Timen ensimmäinen tuotantokausi, käytiin kylmässä kävelemässä (miks syksy tulee, ja talvi?! jäädyn :---<) ja kaikkee aika perus. Jäi kuitenkin onnellinen fiilis ja oon yrittäny pitää sitä yllä tänäänkin etsimällä itsestäni hyviä puolia ja yrittänyt olla iloinen onnistuneista aterioista.

Ai niin! Viikonloppuna oltiin L:n kanssa katsomassa Kirottu elokuvateatterissa, suosittelen! En edelleenkään ymmärrä, miten kauhuleffoissa voi nauttia siitä, että pelkää ja odottaa säikähtävänsä pari tuntia. Silti niitä on pakko katsoa, koska joku siinä on! Itselleni ei onneksi jää mitään "traumoja", vaan pystyn sulkemaan elokuvan tapahtumat mielestäni heti sen loputtua.
Noh, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä katkes sähköt. Olin juuri menossa nukkumaan kun valot sammuu. Ja oli pimeetä, kun katulamputkin meni pimeiks. Hetken päästä meni netti. Muut nukku ja istuin yksin huoneessani enkä uskaltanu liikkua. Pelkäsin, että jos katson kännykän näytön heikossa valossa ympärilleni, näen nurkassa elokuvan Annabel-nuken tai joku demoni-manaaja-tyyppi hyökkää päälleni :---D Pikkusisko onneksi vähän ajan päästä pelasti, kun ei ollut uskaltanut jäädä yksin omaan huoneeseensa ja pelättiin sitten yhdessä. Jälkeenpäin naureskelen tälle, mut en kyllä muista millon ois viimeks pelottanu noin paljon. Hahaa, oon tyhmä!

Mutta hyvää viikkoa / koeviikkoa / työviikkoa / vapaapäiviä / mitä tahansa kaikille !