2013/10/10

4 Songs & A Fight

Jos syömishäiriölle antaa vähänkin valtaa elämässään, on ohjat vaikea ottaa takaisin omiin käsiin. Muutamassa päivässä ajatusmaailma luisuu takaisin sairaaseen. Ja kaikki saattaa lähteä niinkin pienestä, kuin yhden aterian skippaamisesta.

Viime viikolla meni muutama päivä vain parilla aterialla. Valehtelua, välttelyä, pakoilua. Ja kun vanhemmat tuli mukaan terapiakäynnille, oli suorastaan tuskallista paljastaa asia. Häviö anoreksialle, joka siinä vaiheessa oli jo tiukassa. Mä olin ajatellut laihduttaa pari kiloa, mutta siinäpä kerroin tarvitsevani apua ja tiesin saavani jonkun vahtimaan ruokailuita näin tehdessäni. Nyt on taas helpompaa, kun en kuole jokaisen suupalan kohdalla.

imanowl.jpg
Paino ehti jo hieman pudota, mutta nyt kaikki on tullut takaisin ja sekös vasta ahdistaakin. Ja ahdistukseen on ahmittu, josta syyllistyn kun en voi olla kuin normaalit ihmiset. Tekisi mieli eristäytyä, olla näkymätön. Voimia ei oo samalla lailla kun kesällä, enkä saa edes nukuttua tarpeeksi lääkkeistä huolimatta. Silti oon kiitollinen niille muutamalle, jotka jaksavat ottaa yhteyttä. Itsellä se kynnys on taas noussut taivaisiin.

Yritin piristää itseäni ja kävin piiiiitkästä aikaa shoppailemassa. Hulluilta päiviltä löytyi talvitakki ja H&M:stä huppari ja pari paitaa (kiitos hamsteri-palleroiset, kun järsitte edellisiin pieniä reikiä). Hetken olin innoissani, mutta ei pari vaatetta tuo onnellisuutta. Hankin samalla liput Haloo Helsingin keikalle, jee! Haluisin myös katsomaan The Soundsia, mutta hinta on sitten jo korkeempi... Musiikki pelastaa, napit korville ja ajatukset hetkeks sivuun.

Haluun menneen takas, palata aikoihin kun kaikki oli hyvin.

14 kommenttia:

  1. Joku söpöin paita ikinä :> Mäkin haluan! Teit tosi rohkeasti, kun kerroit tarvitsevasi apua. Mä ainakin uskon ihan täysillä, että sä selviät tästä :)

    VastaaPoista
  2. Ihana paita ja kuva susta :) vielä mennään eteenpäin tavalla tai toisella <3

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että pyysit apua! Kyllä se siitä taas lähtee paremmaksi muuttumaan - elämä. Tuo on niin totta, että kun pikkurillinkin sairaudelle antaa, se vie mennessään. Senpä takia ei kantsi testailla edes yhden aterian skippaamista. Ja voi pöh - älä ihmeesä lähde painoa pudottamaan, kun jokainen kuva Sinusta kertoo, että tarvitset niitä kiloja vain ja ainoastaan lisää, ja paljon... Täti täällä moralisoi... mutta parastasihan minä vain! :) Nyt roppiksella tsemppiä! Kivaa, että löysit Hullareilta päivän piristystä! Itsekin kävin siellä pyörähtämässä ja mukaan tarttui jopa jotain hyödllistä...

    Mukavaa viikonloppua Sinulle! Taas olisi hiukan aurinkoa tarjolla! Nauttikaamme siitä! :)

    Haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :>
      Sormikkaat oli ehkä hyödyllisin ostos - näpit jäätyy jo ulkona ja talvella ne voi pukea lapasten alle!

      Poista
  4. Komppaan Andreaa: hienoa, että hait apua! Se, mitä viimeisellä rivillä kirjoitit: vanhaan ei ehkä voi palata, mutta tulevaisuutensa voi päättää, millaiseksi sen muokkaa. Painon nostaminen on se ensimmäinen tavoite ja siinä sinä kyllä onnistut, kun saat tukea. Kun maailma pikkuhiljaa aukeaa, kaikki on mahdollista!
    Tsemppiä ja voimia söpöläinen!

    VastaaPoista
  5. Hei ihanaa että tiedostat sen, että tarvitset apua. :) Haluaisin kuitenkin sanoa, että olet sairaudestasi huolimatta tosi nätti (ja toi paita on tosiaan maailman söpöin!). Tiedän itse, miltä tuntuu kun sanotaan "ihan liian laihaksi" ja luulen ettei se varsinaisesti kohota itsetuntoa tai välttämättä auta parantumisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin kirjottaa, että oon aina kääntänyt "liian laiha" -puheet positiiviseks palautteeks, mutta hetkinen.. enpäs olekaan. Välissä tuntui, etten riitä kellekään tai oo kaunis kenenkään silmissä, omissa läski ja muiden mielestä luuranko.

      Poista
  6. Toivoisin niin, että saisit elämästä kiinni. Susta ja sun teksteistä paistaa älykkyys, vaikka (anteeksi nyt vain) olet tällä hetkellä tosi huonossa kunnossa. Voin ainoastaan kuvitella, mitä voisit saavuttaa terveenä, kun koko kapasiteettisi pääsisi oikeuksiinsa. Tuhlaat elämääsi anoreksiaan joten toivon sun pääsevän siitä irti! Oletko miettinyt, että puhuisit jonkun anoreksiasta toipuneen kanssa? Itseäni se auttoi toipumaan. Jaksamisia Noora! Tosi ihanaa, että kirjoitat blogia. vaikka itse olen jo pitkällä toipumisen tiellä, haluan kuulla, miten sä pärjäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin niin toivoisin ja välillä oon onneks saanuki pieniä maistiaisia elämästä - todellakin jotain tavoittelemisen arvoista! On mulla muutamia toipuneita kavereita, mut ei nekään oikeen saa taottua mun päähän järkeä :<

      Poista
  7. Piti vain tulla sanomaan, että näytät todella kauniilta, kun hymyilet!

    VastaaPoista
  8. Oot jo paljon elinvoimaisemman näköinen, niin kaunis! Toipumisia. ♥

    VastaaPoista
  9. Misä sun paita on?
    Ihana kuva susta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilasin eBaysta, vähän kuumotti tuleeks se perille.

      Poista