2015/04/28

Time To Say Goodbye

Musta tuntuu, että tän blogin loppu on nyt ja tässä.

Aloitin vuoden vaihteessa uuden "terveen" blogin, jossa mun ei pitänyt käsitellä syömishäiriötä ollenkaan. Oon kuitenkin kulkenut tän sairauden kanssa käsi kädessä jo niin monta vuotta, että tuntuu jotenkin pinnalliselta ja ei-omalta jättää aihe kokonaan mainitsematta.

Too Shy To Scream on mulle pelkkä sairautta ja sen käsittelyä. Mä en uskalla edes lukea vanhoja postauksiani. Kun muutaman kerran olen yrittänyt, en tunnista tekstien takaa itseäni, vain sairauden. Viimeisen vuoden kuluessa olen alkanut tuomaan omaa persoonaani esiin myös tässä blogissa, löytyy kuvia ulkomaanmatkalta, ostoksista, joulusta ja Helsingin talvisesta luonnosta. Ehkä hieman terveempiä ajatuksia.

Voi olla, että piilotan tämän blogin piankin. Sh-polin hoitajakin on vihjaillut, että saatan sairastuttaa tällä muita. En ole itse ikinä ajatellut asiaa, mutta en todellakaan halua olla mikään anorektikko-idoli kenellekään. Koska oikeasti elämä syömishäiriön kanssa on helvettiä. Kivaa olla laiha? Paino ei ole elämän mittari!

Jos siis haluat edelleen seurata matkaani kohti parempaa, kannattaa liittyä lukijaksi Meripihkaa-blogiini. Muiden juttujen ohella kirjoitan siellä myös paranemisprosessistani. Ehkä vielä jossain vaiheessa mulla on voimia toimia vertaistukena muille syömishäiriötä sairastaville, mutta nyt aion olla itsekäs ja keskittyä vain itseeni. Olisi ihanaa kuulla teistä myös uuden blogin puolella ♥

Tää on ehkä viimeinen postaus tänne. En pyytele anteeksi, mutta kiitän kaikkia jotka ovat kommentoineet ja kulkeneet rinnallani näinä vaikeina aikoina. Tästä matkasta kohti tervettä elämää ei tule helppoa, tulen käymään läpi helvetin, mutta pienin askelin mä tavoittelen tähtitaivasta. Oikeesti, mä todella uskon, että elämä voittaa!

HTTP://MERIPIHKA.NET

19 kommenttia:

  1. ♥ Hyvää matkaa, Noora. ♥

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ja onnea matkaan! Siä kyllä pystyt siihen! Pysy vahvava<3 *voima hali* ^^

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä Noora ja uskon, että teit oikean päätöksen, myös ihan itsesi kannalta. Olet tärkeä, vaikka ei tunnetakaan <3

    VastaaPoista
  4. Varmasti hyvä päätös kohdallasi. Tsemppiä ja voimia tulevaan ♡

    VastaaPoista
  5. hyvä päätös. <3 ja jatkan tiesi seuraamista toisessa blogissa! :)

    VastaaPoista
  6. Jaksamista Noora sulle <3 Olen jo lukijana sun toisessa blogissa. Jään mielenkiinnolla odottelemaan postauksiasi :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä päätös Noora! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Varmasti oikea päätös tämä. Paljon tsemppiä ja onnea jatkoon! :)

    VastaaPoista
  10. Mun mielestä on törkeetä sanoa että joku blogi sairastuttaa muita.. Sun vikasi ei ole kenekään muun sairaus!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla hoidossa käy paljon sekä nuoria että aikuisia sairastavia ja Nooran blogista kuullaan siellä varmaan useasta suusta. Ei sillä, että olisi ainut aiheesta, mutta pitkäaikaisia ja kovin paljastava. Eihän se yksin syy ole, mutta sairauden tietyssä vaiheessa toisen luukuvat, bmi-tiedot jne...

      Sinänsä on sitten vaikea sanoa, että muuttuuko asiat vaihtamalla osoitetta. Tietysti sitä sisällistä rajausta kenties.. mutta...

      Poista
    2. Viekö se Nooralta oikeuden käsitellä asioitaan julkisesti niin halutessaan? En jaksa uskoa että kenenkään sairastumisen syynä on oikeasti ainoastaan Nooran tai kenenkään muunkaan blogi ja vaikka osasyynä olisikin, se ei ole Nooran vika eikä vie häneltä mitään oikeuksia pois!

      Poista
    3. Samaa mieltä Anonyymi29. huhtikuuta 2015 klo 0.07! En muutenkaan ymmärrä mitä blogin vaihtaminen sinänsä auttaa. Joku voi saada thinspoa pelkistä Nooran ootd-kuvista, jos nyt tuota "triggeröintiä" haluaa ajatella, ja sairaus tulee kuitenkin olemaan Nooran elämässä läsnä, kirjoitti hän siitä tai ei. Ei sairaudesta kirjoittaminen mun mielestä ole asialla "mässäilyä", vaan ihan normaalia tunteiden purkamista ja itseilmaisua. Tietysti jos Noora kokee mielekkäämmäksi alkaa kirjoitella pintapuolisempia postauksia niin silloin uusi blogi on kait paikallaan, mutta musta olisi tylsää kirjoitella pelkistä shoppailureissuista ja niiden lukeminenkin on melko tylsää. Olen tykännyt lukea tätä blogia, koska tää on mielenkiintoinen - en sen takia, että voisin hankkia itselleni anoreksian.

      Poista
    4. Kuka puhuu oikeudesta, ei Suomessa ole lakia asiaan, eli jokaisen valinnan ja arvion varaista. Mutta en mä usko, ettå kokeneet ammattilaiset ihan tyhjästä tuollaisia sanoo, mutta eihän se Nooraa "määrää", itsenäisiin valintoihin kykenevää ihmistä.

      Poista
    5. En mä mitään pintapuolista liiba laaba -blogia haluakaan. Täällä kuitenkin pääpaino on syömishäiriöllä ja koen jotenkin velvollisuudeksi kirjoittaa siitä. Uudessa blogissa haluan jättää sh:n taka-alalle, jolloin siitä ei tarvitse jauhaa joka postauksessa. Anoreksiasta tulen silti välillä kirjoittamaan, mutta tervehenkisemmin. Eilisessä päiväni kuvina -postauksessakin esittelin kaikki syömäni ruoat, vaikkei ruskea sienikeitto kauhean esteettistä olekaan...

      Poista
  11. Ehkä ihan hyvä päätös kirjoittaa vain yhtä blogia jossa sitten voi käsitellä niitä asioita mitkä hyvältä tuntuu.

    Voimahali<3

    VastaaPoista
  12. Onnea matkaan ja perkuleesti haleja! ♥
    Teit hyvän päätöksen.

    VastaaPoista
  13. Hiljaisena lukijana vielä jäähyväiset tsts.. Hyvää matkaa Noora! Itselläni on sama päätös, yksi askel taakse ja kaksi eteenpäin, vakaasti ja varmasti. Opi nauttimaan elämästä, olet sen arvoinen <3

    VastaaPoista
  14. Sä saat puhua ihan mitä vaan omassa blogissasi ja tarinallasi on oikeus olla kaikille avoin. Sun ei tarvitse miettiä että sairastutako muita. sillä se ei se ole sinun vastuullasi.

    Olen kyllä osittain samaa mieltä siitä, että anorekisablogin pitäminen yleensä sairastuttaa itse kirjoittajaa yhä enemmän. Sairauden käsitteleminen on hyvödyllistä, mutta jossain vaiheessa kannattaa ottaa toinen suunta. On hyvä päätös, että teet uuden blogin. Jos keskityt muihin asioihin, niin saat jollain tasolla ehkä ajatuksesi muualle. En tiedä käykö näin, mutta toivon sitä todella paljon. Tsemppiä!

    VastaaPoista