Joku kiva anonyymi ehtikin jo toissapostaukseen kommentoida mun turvonneista poskista. En kiistä, ettei parin viime viikon aikana oksentelu oo karannut taas käsistä. Ja siihen päälle vielä viinapöhötykset, niin ai että turvottaa!
Tällä viikolla oon saanut pidettyä kiinni oksentamattomista ja alkoholittomista päivistä. Se vaan vaatii tarkkaan suunniteltua ohjelmaa ja oonkin kirjannut ylös päivän ohjelmat tunnilleen. Herätys, aamupala, eilisen Salkkarit, koiran ulkoilutus, lounas, lukeminen, jne..
Sain hyvää palautetta opettajilta koulun käynnistä ja kiitettävän äidinkielen novellianalyysistä. Kuitenkin kun maanantaiaamuna kirjoitin unettoman yön jälkeen eräästä Samuli Putron kappaleesta runoanalyysiä käytyäni ensin purkamassa itkien paineita lenkkipolulla, tajusin että en jaksa. Mun on pakko keskittää energiani toipumiseen.
Labratkaan ei ole kunnossa, mutta uskottelen itselleni ettei tässä ole mitään hätää. Silti iltaisin sydämen jyske korvissani mietin, että heräänkö enää aamulla.
Huomenna lähden suoraan terapiasta isovanhempien luokse Järvenpäähän. Säännölliset ruokailut ja hitaanpuoleinen eläkeläisten arki toivottavasti saa munkin mielen ja arjen taas raiteilleen. Ehkä voisin ottaa kameran mukaan, koska se on jäänyt laukkuun lojumaan sitten kesän. Maanantaiksi on sovittu poli, mutta jos koen hyötyväni enemmän mummin ja ukin luona lepäämisestä, jään vielä Jäkeen alku viikoksikin.
Hävettää myöntää, että tää menee näin. Syömishäiriö on paska sairaus.
Elä ruoski ittees liikaa huonosta kaudesta, syömishäiriöstä parantuminen ei oo mitään ihanaa jatkuvaa ylämäkeä vaan valitettava tosiasia on että huonotkin kaudet kuuluu siihen. Pyri kuitenkin ajattelemaan miten pitkän tien oot jo käynyt parantumisen eteen, se ei oo kaikki hukkaanheitettyä vaikka yks viikko meniskin halaillessa vessanpyttyä, on vaan osattava ottaa itteensä niskasta kiinni kuten sä olet tehnyt. Nää pimenevät illat ei muutenkaan oo ihan kaikkein hellivintä masentuneelle mielelle, joten anna itelles aikaa levätä <3
VastaaPoistaTakapakit kuuluu asiaan!!
VastaaPoistaMuista kuunnella itseäsi äläkä väsytä itseäsi liikaa opiskelujen ym suhteen!
Toivottavasti nähään taas pian kahvihetkessä tai maanantaina Rissasen luennolla?
Mä olin tänään ainoana kahvihetkessä :D
Tsempit<3
Tuun sinne luennolle, joten nähdään :)
PoistaJee kiva!
PoistaKaksi eteen! Tai 500000 eteen! Kyl sä selätät tän paskan, et vaan saa luovuttaa ♡
VastaaPoistaEnsiksikin: Olet jo ottanut monen monituista hienoa askelta eteenpäin. Yritä palauttaa ne mieleen jos ja kun väistämättömät kivet ja kannot hetkellisesti hidastavat vauhtia polullasi...
VastaaPoistaToiseksi: Toivottavasti lääkäri reagoi jos labra-arvot jatkuvasti hälyyttävät punaisella...
Kolmanneksi: Seuraavan kerran (ajankohtana x) kun lähdet opintielle, niin yritä aloittaa kevyemmän kautta; kurssi kerrallaan. Lisäilet sitten voinnin ja voimien mukaan. (Kuten jo tuossa muutama postaus takaperin taisin ehdottaa...)
Ja last but not least: Pesiydy sinne Jäkeen juuri ja tasan niin pitkäksi aikaa kun on tarvis. Sinulla on siellä hyvä olla. Isovanhempien rakkautta ja huolenpitoa ei ole voittanutta. Ja kamera kainaloon...
Rauhallista viikonloppua Sinulle. <3
Kun aloitit blogisi uudestaan olin hyvin epävarma paranemismahdollisuuksistasi koska haukkasit liian ison palan itsellesi ja aloitit ns. muuttamalla kaikki kerrallaan. Tämä ei toimi; yksi muutos kerrallaan ja kun se toimii otetaan seuraava. Itsekuri ei loputon, se on kuin lihas, se väsyy jossain vaiheessa ja sinulla se on tullut nyt. Jotenkin aavistin et näin menee, sori vaa. Mieti nyt tarkasti haluatko OIKEASTI parantua.
VastaaPoistaKyllä mäkin aavistelin, että masennuksen taas iskiessä tulee taas vaikeampaa. Ei se kuitenkaan tarkoita, etten yrittäisi.
PoistaKuten aiemman postauksen kommenteissa sanoit, oot tehnyt tän kaiken työn tähän asti ilman osaston apua! Oot todella vahva ja oot jo sen näyttänyt. Voi kun syömishäiriöstä paraneminen oisikin pelkkää ihanaa nousukiitoa, mutta kun ei se ole. Välillä pitää pysähtyä lepäämään.
VastaaPoistaÄlä oo itelles niin ankara, takapakkeja tulee mut ei se haittaa kunhan suunnan saa käännettyä, kuten oot tehnytkin.
Rauhallista ja levollista viikonloppua! <3
Oot hurjan vahva, että olet näinkin pitkälle päässyt! Mullakin on nyt takapakki menossa ja masentaa, vaikka masennus diagnoosi poistettiinkin papereista jo.. Ei kukaan voi aina voida hyvin ja on ymmärrettävää jos tulee takapakkia + se on aivan normaalia. Voih, kun itsekkin aina muistaisin tämän.. Koita keskittyä mukaviin asioihin, rentoutumiseen ja parantumiseen ! Voimia <3
VastaaPoistaVoimia!
VastaaPoistaOle itsellesi armollinen. Sairaus on ollut osallisena elämässäsi niin kauan, ettei se voi irrota helpolla. Takapakkeja tulee, mutta niiden ei pidä antaa romuttaa koko pakettia.
VastaaPoistaJos läheisesi tuntuvat antavan sinulle voimaa, ole heidän lähellään. Jos koulu tuntuu imevän voimia, jätä se vähemmälle. Terveytesi on kuitenkin se tärkein asia.