Pahoittelen viime viikkojen blogihiljaisuutta, mikä johtuu siitä että läppärini hajosi uutenavuotena. Nyt mulla on käytössäni vain kuusi vuotta vanha HP:ni, ja tähän palaa hitauden takia hermot hyvin nopeasti...
Mutta aiheeseen:
Heräsin Uglydoll-perheeni keskeltä, joka täydentyi ennen joulua uudella vihreällä jäsenellä.
Groody näyttää aika tuskaselta 
Aamupuuron sekaan olen alkanut lisätä siementen lisäksi vähän soijarouhetta proteiinien turvaamiseksi. Pitää nälkääkin paljon paremmin kuin pelkät kaurahiutaleet. Oon myös lukemassa Harry Pottereita uudestaan (eli ehkä kymmenennen kerran) läpi. Parin päivän takainen Alan Rickmanin - Kalkaroksen näyttelijän - kuolema myös tuntuu siltä, kuin osa lapsuutta olisi kadonnut. Oon jopa suunnitellut Always/suojelius-aiheisen tatuoinnin ottamista, mutta rahatilanne tulee vastaan.
Vaatekriiseilin jälleen pahemman kerran. Housujen alle pitää mahtua vähintään yhdet sukkikset, jottei ulkona jäädy pystyyn. Jäänyt vahingossa kuviinkin legginsien toinen lahje sukan päälle, voi jes.
Ja meikit naamaan ennen terapiaan lähtöä. Matkaan kuluu yli tunti, mikä saa todellakin tuntemaan että asun jossain Jumalan selän takana.
Metrolla steissille ja steissiltä Espoon junaan.
Olin katsonut ajan väärin, joten mulla olikin yhtäkkiä tunti ylimääräistä aikaa Leppävaarassa. Käytin sen Sellon kauppakeskuksessa. Ginasta löysin itse tekemääni pipoon sopivan tuubihuivin ja Cybershopissa kävin käyttämässä viime vuodelta kertyneet bonukset.
kamera mukana, niin pari luontokuvaakin oli pakko napsia
Terapian jälkeen isä haki mut autolla porukoille. Matkalla käytiin ostamassa Jaguariin jotain tököttiä, kun auto oli kai jotenkin rikki ja ruokakaupassa - tai isä kävi kun mä jäin parkkihalliin autoon murjottamaan. Perillä äiti oli tehnyt minestronekeittoa myöhäiseksi lounaaksi.
Vanhemmat tarjoutuivat vielä heittämään mut takaisin kotiin, mutta olin saanut autoilusta tarpeekseni, joten lähdin taittamaan matkaa itsekseni julkisilla.
Illalla sävyttelin vielä hiuksia suihkussa käydessäni ja katsoin Selviytyjiä yksikseni, kun kämppikseni oli muualla yötä.
Rauhallinen lauantai siis, kerrankin!
uuuuhhh... kiva postaus! :)
VastaaPoistauuuhh... kiva sinä myös ^^
PoistaMillä sä saat pidettyä hiuksissas noin hyvän harmaan sävyn? Tykkään ite tosi paljon harmaista hiuksista ja oon jo muutamaan kertaan käyny ihan kampaajalla pääni harmaaks laittamassa, mut se väri haalistuu aina jo viikossa pois:/ olisin tosi kiitollinen jostain hyvästä vinkistä!:)
VastaaPoistaHitsi, multa oli jäänyt kokonaan yksi kuva postauksesta pois! Nyt lisäsin tuon, missä näkyy hiustökötit. Mutta KC:n mustalla hiusmaskilla saa hyvän, joskin aika sinisen, harmaan pohjan. Itse oon vaan onnistunut läiskimään sitä hoitoaineen seassa epätasaisesti sinne sun tänne ja hiukset on tällä hetkellä ihanan läikikkäät :---D
Poista:) !
VastaaPoistaIhana oot <3
VastaaPoistaSinä myös Ipanaiseni ♥
PoistaAlan Rickmanin kuolema järkytti, varsinkin kun oli elänyt lapsuutensa/nuoruutensa Pottereita katsellen. D:
VastaaPoistaJa jep, päiväni kuvina -postaukset on aina yhtä kivoja! Näihin ei vaan kyllästy koskaan. :-)
Tää oli jo Kalkaroksen kolmas kuolema: ensin kirjassa, sitten leffassa ja nyt näyttelijän poismeno ;____;
PoistaHei, saanko kysyä sulta yhden kysymyksen, kun sinä(kin) anoreksiaa sairastat? Miten pystyt syömään vanhempiesi seurassa? Onko se koskaan tuottanut hankaluuksia? Onko sulla tiettyjä "syömisrituaaleja", tai ahdistutko syömisestä = eikö sua ahdista, että vanhempasi näkevät sen? Minä olen parantunut anoreksiasta 3 vuotta sitten, mutta silti en vieläkään osaa vaan syödä vanhempieni seurassa.. Söin heidän nähden/kanssaan viimeksi 6 vuotta sitten. :/
VastaaPoistaMulle ei tuota mitään ongelmia syödä vanhempien seurassa, ei ole ikinä tuottanut. Tietysti mulla on tiettyjä rituaaleja, jotka saavat esimerkiksi pikkusiskoni raivon partaalle, mutta niistäkin olen päässyt jo aika hyvin irti.
PoistaEn ala terapeutiksi, mutta jos kerran olet jo parantunut ja vanhempien edessä syöminen tuntuu edelleen mahdottomalta, on kaikessa takana ehkä jokin käsittelemätön asia suhteessanne?
Tää oli kiva postaus! Näitä on aina niin kiva lueskella :)
VastaaPoista<3
VastaaPoistaoot laihtunut:3 & kamalatukka :D mutta oot kaunis silti, sulla ny kaljukin ois komistus! toivottavasti paino lähtee taas oikeeseen suuntaan, ja paranet joskus anoreksiasta täysin, toivon sulle kaikkee hyvää<3 (tän ei oo tarkotus olla sarkastinen tai ilkee kommentti) kaikki aina sanoo et oon oikee totuudentorvi:D, en halua pahoittaa mieltäs! tykkään sun blogistas!
VastaaPoistaOlen laihtunut kesästä, mutta en nyt lähiaikoina kovinkaan paljon. Ja kamalasta tukasta oon samaa mieltä (vaikka viimeisin kuva valon puutteessa vääristääkin); tyvi on keltainen ja latvat siniset, siellä täällä pinkimpiä alueita D--:
PoistaItse kanssa olen oikea totuudentorvi ja mun kaverit tietää saavansa multa kysyessään (liiankin) rehellisen vastauksen, joten ymmärrän täysin :')
samoilla linjoilla; miksi ei syö ateriasuunnitelman mukaan kun tietää mitä syödä? maitolasikin puoliksi täynnä ja iltapala puuttuu....
VastaaPoistaKoska ateriasuunnitelman noudattaminen menee itsellä järjettömäksi oksenteluksi, syömisestä katoaa kaikki rentous ja kalorilaskuri astuu kuvioihin. Pystyn nostamaan painoa myös ilman ateriasuunnitelmaa, kunhan saan ensin ajatukset päässä jonkinmoseen järjestykseen. (Ja kuvasta muuten puuttuu toinen leipä sekä keiton santsaus.)
Poistamiten sulla oikeasti menee?
VastaaPoistaolet laihtunut hurjasti
Kuulumispostausta tulossa. Enkä todellakaan ole laihtunut hurjasti, nyt vain anonyymit lietsotte toinen toisianne.
PoistaKiva postaus :)
VastaaPoistaTää nyt ei liity aiheeseen, mutta ihan muutenvaan kysyisin oletko hyötynyt niistä Auroran jaksoista mitenkään? Itselle lääkäri ehdotti jaksoa siellä, osastolla 7-1. Minkälainen paikka ja onko hoitajat mukavia? Jos viitsit vastata niin suuri kiitos!
VastaaPoistaJa tsemppiä kovasti :)
Jos rehellisiä ollaan, en itse ole saanut Aurorasta minkäänlaista apua. Se on vain paikka, jonne pääsee hetkeksi "säilöön". Olen ollut mainitsemallasi osastolla useammankin kerran hoidossa, ja näin omasta näkökulmasta voin sanoa, että jos et ole itse aktiivisesti kysymässä apua ja pyytämässä sitä tiettyihin tilanteisiin, et sitä juurikaan saa. Riippuu siis omasta voinnista ja siitä, kuinka aktiivisesti ja rehellisesti on osallistumassa omaan hoitoonsa. Syömishäiriön takia Auroraan on täysin turha mennä, mutta jos masennus tms. sitä vaatii, kannattaa kokeilla. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hyötyneet paljonkin jo lyhyistä osastojaksoista.
PoistaOk,näin arvelinkin. Onko kuitenkin paikkana siedettävä, eikö se ole ihan avo-osasto?
VastaaPoistaEdellinen anonyymi olet ilmeisesti. Kyllä on ihan mukava paikka - jos näin voi mistään osastosta sanoa, tosin osa potilaista on ilmeisesti suljetulla päätöksellä ja ovet ovat lukossa. Itsekin jäin tonne "jumiin" muutama vuosi sitten, kun bmi laski hoidon aikana alle pakkohoitorajan...
Poista