Hei hei, mitä kuuluu?

Tekis mieli tulla inisee, että mieltä painaa jokin selittämätön ahdistus ja koko viikko on mennyt lamaantuneena sen vallassa, mutta en jaksa alkaa miettä ja eritellä asiaa sen enempää. Parempi keskittyä tulevaan ja antaa negatiivisten tunteiden tulla ja mennä.

Syömishäiriöpoliklinikalle oli vihdoin (oikeasti) viimeinen aika. 45 minuutin tapaamisen sijaan siellä vierähti jopa kaksi tuntia, kun lopulta sihteerikin innostui mun kanssa juttelemaan. En tavallaan ihmettele, että ihmiset halusivat kuulla kuulumisiani, olenhan ollut kyseisessä paikassa asiakkaana peräti kuusi vuotta.
Huomenna maanantaina mulla on verkosto, johon vielä myös sh-hoitajani tulee mukaan. Mulla ois vielä läjä loppupalautepapereita täytettävänä sitä ennen, kohta niiden kimppuun.

Vihdoin perjantaina sain itseni liikkeelle näkemään muitakin kun hoitotahoja. Kävin porukoilla syömässä ja maistamassa pistaasi-pullaa (joka maistui marsipaanilta). Siitä suuntasin Kamppiin tapaamaan Iidaa ja siellä vierähtikin yllättäen kolme tuntia. Sain samalla varattua ajan viimeisimmän tauoinnin uudelleenväritystä varten. Kyynärtaipeeseen ja arpien päälle väri tosiaan tarttuu vähän epätasaisesti, minkä takia sain ensi viikolle korjausajan. Onneksi tuo kestää kuulemma vain viitisentoista minuuttia, on meinaa aika kivulias paikka.

Eilen lauantaina kierreltiin Oonan kanssa Itiksessä. Mun ei pitänyt ostaa mitään, mutta kun löytyi kaikkea kivaa..! Oli ihana nähdä pitkästä aikaa toista, jonka kanssa toipuminen on suunnilleen samassa pisteessä. Käytiin Hesessä syömässä pehmikset kinuskikastikkeella, ja yleensä olisin potenut huonoa omaatuntoa kun söin sen vohveleineen päivineen, mutta nyt tuo tuntui täysin luontevalta shoppailun lomassa. Tällainen pieni onnistuminen pistää miettimään, että ei oo ohjat syömishäiriön kanssa kauheen tiukasti omissa käsissä tällä hetkellä..

Tänään aamun löhöilin sohvalla ja luin. Tavoitteena oli päästä käymään ulkona ees hetken ajan, mutta lunta satoi niin kauheasti ettei jaksanut lähteä hankeen tarpomaan. Joonas pistäytyi kahville ja lähdettiin lopulta hänen luokseen pelaamaan Mariokartia.

Kattelin tossa myös lukion neljännen jakson kurssitarjontaa ja mietin pitäiskö suorittaa loppuun ensimmäisessä jaksossa kesken jäänyt äidinkieli. Ja oli tuolla näköjään historiakin K-merkinnällä. En vaan tiedä onko liian suuri harppaus yrittää jatkaa koulua kun elämässä on niin paljon muitakin muuttujia tällä hetkellä. Lisäksi kun sisäinen pieni perfektionistini ei voi suorittaa kursseja rennosti omaksi iloksi, vaan on tavoiteltava kuuta taivaalta. Ja kun en enää ole edes varma, että onko lukio se mun juttu.

Eli ei mulle sen kummempia, päivä kerrallaan.