2016/12/14

A few food pics

Eräs anonyymi joskus lähiaikoina kysyi, että miksi tietoisesti syön liian vähän ja pidän itseni alipainoisena. Sanotaanko vaikka niin, että se kuuluu sairaudenkuvaan. Itseni kohdalla olen lisäksi huomannut, että liian isot askelet johtavat vielä suurempiin takapakkeihin. Parantuminen vaatii kärsivällisyyttä ja omien mukavuusrajojensa ulkopuolelle astumista, mutta koska mulla ahdistuksenhallintakeinot ei vieläkään ole ihan hanskassa, niin näen paremmaksi edetä pienin askelin.

Kotioloissa olen nykyään vegaani, mutta muualla en ole niin tarkka ruokavaliostani: mummolassa söin ruokakermalla jatkettua sosekeittoa, karjalanpiirakan munavoilla ja Italiassa meni jäätelöä ja pizza ihan normaalilla juustolla. Kokonaisen keitetyn kananmunan syöminen aamupalalla pisti kyllä oksettamaan (ei oksentamaan). Tuntuu pahalta vaatia muilta, että mulle pitäisi tehdä jotain spesiaaliruokaa kun jo lakto-ovovegetaarinen ruokavaliokin tuntuu aiheuttavan liikaa päänvaivaa. Kauppojen kasviproteiinivalikoima onneksi kasvaa koko ajan, mutta miten houkuttelet vannoutuneen lihansyöjän kokeilemaan esimerkiksi nyhtökauraa, kun se jo ennen maistamista leimataan pupunruoaksi?

Mutta nyt näihin kuviin syömistäni aterioista, jotka olen kirjannut terapeutilleni Recovery record -sovellukseen:


Yllä tofu-hapanimeläkastiketta nuudelien kanssa, söin tota muutamana päivänä myös kurkumalla ja kardemummalla maustetun basmatiriisin kanssa; tomaattista papu-linssikiusausta, johon laitoin ihan liikaa valkosipulia; papulasagnettea, jossa oli valkoisia- ja kidneypapuja, tomaattimurskaa ja oluthiivahiutaleista ja ruokakermasta tehty "juusto"kastike; härkis-kaalilaatikkoa tuli kerralla niin paljon, että suosiolla sulloin osan pakasterasioihin.

Alla misokeittoa aka kaupan valmista misotahnaa, jonka sekaan heitin tofua, nuudelia, merilevää ja porkkanaa; pehmeästä tofusta tehtyä "munakokkelia", johon kananmunamaisen maun saa mustasuolalla; sushiburrito, koska sen tekeminen on helpompaa kuin normi-sushin: levärullan sisään vaan riisi ja täytteet ja antaa mennä. Seuraavana päivänä en tosin jaksanut edes rullata aineksia ja söin kaiken erikseen, mutta hyvää oli silti.


Musta on muuton myötä paljastunut tosi laiska kokkaaja, joten oon uskaltanut kokeilla uusia valmisruokia. Vegehamppari vaati lisäksi Ikean kasvispyöryköitä ja leipää, koska eihän tossa oikeasti ole kuin yksi papupihvi parin höttöleivän välissä, vaikka hampurilaisen (iik!) nimeä kantaakin. Toisen kuvan falafel-wrappeja voisin syödä useamminkin, jos eivät olisi niin hintavia. Seitan-makaronilaatikkokin oli hyvää, mutta riisipuuroa en osta toista kertaa. Miksi se on pitänyt tehdä kookosmaitoon?



Välipaloiksi mä syön lähes aina karkkia, keksiä, suolapähkinöitä tai muuta ei-niin-täyttävää. Jogurtti, rahka tai välipalapatukka on kätevä ottaa mukaan, jos pitää syödä vaikka matkalla, terapiassa tai pajalla. Mantelikakkupalan otin Ikeassa kaverin seuraksi ihan ex tempore, vaikka olin jo valmiiksi täynnä kotona syödystä päivällisestä. Hetken jouduin miettimään, sillä moinen ei olisi ollut mahdollista vielä puoli vuottakaan sitten. Jälkeenpäin fiilis oli kuitenkin, että okei, oli hyvää ja himaan päästyä syön iltapalan karsimatta siitä mitään. Normaalia! Vikan kuvan Quest Baria kokeilin testasin kertaa ja jäi myös viimeiseksi kokeiluksi, en tajua miten noita niin hehkutetaan.

Viimeisenä muutama huonolaatuinen kuva Italian-matkalta ja vähän negatiivisempaa tekstiä. Jouduin poikkeamaan normaaleista syömistottumuksista ja se tuotti tietysti ahdistusta. Pari kertaa jäin jopa mieluummin yksin kämpille syömään äidin tekemää ruokaa kuin lähdin muiden kanssa ravintolaan. Silti söin matkan aikana myös jäätelöä ja pitsaa, kuten olin etukäteen suunnitellut. Vaikeinta oli kuitenkin, kun en osannut päättää mitä haluan ja muut olivat jo tilaamassa. Shoppailureissun aikana kun piti löytää jotain nopeaa syötävää ja piti lasin takaa valita valmiista vaihtoehdoista, niin meinasi iskeä paniikki kun vitriinin takana olevissa pikkukylteissä luki vaan vege sitä ja tätä, eikä tietoa mitä kyseinen leipä tai tortilla sisältää. Yhden välipalan jätin myös kokonaan väliin päättämisenvaikeuden takia, mutta onneksi sain silloinkin maistaa pikkusiskojen kaakaoista vähän..


Olisi kiva päättää postaus mukaviin sanoihin, mutta koska pari viimeistä päivää on mennyt lähinnä pönttöä halaillessa, niin jätetään tsemppilauseet myöhemmäksi kun voin niihin taas itsekin samaistua. Käytiin me tänään sentään äitin ja nuoremman siskon kanssa sushilla ja oon asennoitunut syömään vielä ison iltapalan, joten yritystä löytyy.

Tsemppiä kaikille taistelijatovereille! Tykkäättekö tän tyylisistä postauksista, vai jätänkö nää kännykällä otetut ruokakuvat suosiolla pois?

PS. En julkaise tänne kuvia oksennetuista ruoista. Haluan olla rehellinen ja aina ei toipumisen kanssa mene ylämäkeen, joten jos välillä kirjoitan vähän sairaammista ajatuksista, niin antakaa anteeksi älkääkä pliis triggeröitykö niistä.

17 kommenttia:

  1. Hyviä ruokakuvia! Tota seitanmakaronipöperöä olen itekkin syönyt, ja ai että se on hyvää. Ite olen maito-kasvissyöjä kotona, muualla en ole niin tarkka. Eli voin syödä tavallisia lettuja ja lindströminpihvejä ilman valivalia.

    P.S. Teit hyvän valinnan olla julkaisematta oksennettuja ruokia, mun tekee pahaa ajatellakin oksentamista vaikka syy olisi mikä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ois mitään järkeä tulla hehkuttamaan kuinka uskalsi syödä vaikkapa pintin ben&jerry's:iä perjantai-illan kunniaksi, jos seuraavassa hetkessä deletoisi koko saavutuksen.

      Poista
  2. Onko sulla vielä ahmimista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ja turhempaan tuskin voisi tuhlata rahojaan.

      Poista
  3. väkisinkin tulee mieleen kun ruokakuviasi katselee mitkä on sitten mennyt "alas"(jäänyt vatsaan)ja mitkä tullut ylös(oksentanut)koetko että on helpompi syödä riittävästi/monipuolisesti kun kuvaa ateriansa? tosi hyvä että olet fleksaaja, vegaanina ei suositella parantumisvaiheessa liikaa rajoituksia. oletko harkinnut jos olisit nyt lakto ovo kokonaan ja parannettua vegaani(voisi olla ns palkinto/motivaatio)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justhan Noora kirjoitti, ettei laita kuvia niistä ruoista jotka on tullut takaisin ylös... Eli turhaan mietit. :D

      Poista
    2. Kirjoitin keväällä postauksenkin Miksi en ole vegaani, jossa selitin mm. että en jätä kaikkia eläinperäisiä tuotteita niin kauan kun sairastan. Ja mähän olen "kokonaan" lakto-ovo? Juon teen seassa soijamaitoa, koska olen tottunut sen makuun. Ja koska en ole syönyt niin pitkään aikaan esim. raejuustoa, niin sen koostumus ei nykyään miellytä. Miksi väkisin pitäisi alkaa tunkemaan sitä puuron sekaan, kuten pari vuotta sitten, jos nykyään pidän enemmän auringonkukansiemenistä?

      Poista
  4. Hei!
    Vegaaniruokavalio paranemisprosessin ollessa vielä reilusti kesken voi olla hyvinkin vahingoittava seurauksiltaan. En lainkaan epäile, ettetkö osaa jopa pilkuntarkasti koostaa monipuolisen ja täysin kattavan vegaaniruokavalion, mutta liian herkässä vaiheessa ruokavalion/käyttäytymisen vääristymästä (tässä tapauksessa syömishäiriö) ruokavalion tiukkaan rajoittamiseen (täysin vegaaninen ruokavalio) siirtyminen ei anna välttämättä tilaa ruoan eli ravinnon eli välttämättömän pakkomme - polttoaineemme hahmottamiselle.
    Pahimmassa tapauksessa rajoituksesta toiseen siirtyminen ylläpitää epätervettä ruokasuhdetta lopun ikää.
    Olet toisinaan kuvannut, miten maitotuotteista ja kananmunista tulee moraalinen krapula. Joko se tulee myös kasviswokista joka on paistettu voita pannulla käyttäen? Rapeasta maukkaasta syömästäsi myslistä joissa kuulet olleen hunajaa makeutusaineena - mutta söit ne jo. Mitä jos monivitamiinisi d-vitamiini onkin eläinperäistä, ahdistutko? Jollei tilanne vielä ole tämä, se pian voi olla. Ja tämä on pientä verrattuna siihen, että ahdistus voi oikeasti tulla kaikesta "väärästä" ruoasta.

    Tietenkin lämmöllä kehoitan tekemään omaa elämääsi koskevat päätökset itse, mutta yhtä lämpimästi toivon, että et kiirehtisi ruokavaliosi kanssa mihinkään suuntaan. Kuten aijempi tuossa tuumi, mitäpä jos veganismi olisi sinulle kepin päähän porkkana. Haluat sitä todella paljon, eli se eikö olisi oiva kohde tähdätä. Kunhan ensiksi saavutat tasapainon itsesi kanssa niin, että saavutat terveen massan, mieluiten biologisen normaalipainosi aikanaan ja opit syömään ilman turhia jännitteitä tai rajoitteita. Voisiko sitten olla hyvä hetki miettiä, onko veganismi yhä se, mitä tahdot. Jos on, anna mennä vain!

    Joka ikinen päivä menetettynä syömishäiriölle on liikaa. Niin fyysisen kuin psyykkisenkin kehityksen kannalta. Toivon koko sydämestäni, että uskaltaudut yhä rajummin rynnistämään ahdistusta ja pelkoja päin, sen polun kautta et voi eksyä kovin metsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedostan kyllä riskit ja juuri siitä syystä en rajoitakaan kaikkea pois. Eikä mulla iske henkistä krapulaa syömisen jälkeen, vaan vaikeus on syömistilanteessa. Kun sh-osastolla aikoinaan ei saanut olla edes lakto-ovo ja jouduin syömään kanaa, niin oksetti lihan pureskelu ja sen alas saaminen, mutta aterian jälkeen en harkinnutkaan oksentamista sillä en halunnut lihan makua uudestaan suuhun.

      Poista
  5. kuinka pitkä olet nyt ja kuinka pitkä olit blogin alussa??
    ihana blogi sinulla....kiva lukea <3 voimia ja tsemppiä parantumiseen <3 <3 <3
    p.s ei oo pakko vastata mut mikä sun bmi on nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turpa kii saatanan proana

      Poista
    2. Kai mä oon saman pituinen edelleen kuin aloittaessani, ellen sitten luukadon ja lihasheikkouden takia painunut kasaan. Ei mua ole mitattu ikuisuuksiin.

      Poista
    3. okei eli minkä pitunen oot nyt?

      Poista
    4. tai siis minkä pituinen olit tai oot yleensä ollut??

      Poista
    5. Olen aamuisin 166,002 cm pitkä ja iltaisin 165,258 cm. Tolleen silmäarviolta :)

      Poista
  6. Miten sulla nyt menee? Miten joulu meni?

    VastaaPoista
  7. Sun blogi on mahtava. Rehellinen,ei kaunistella asioita ja kuvat suurta plussaa! Rohkeutta laittaa kuvia itsestään myös kaikista pahimmillaan. Myös se , että olet kertonut sun painon ja bmi:n on mun mielestä rehellistä ja rohkeaa. Tovon sulle kaikkea hyvää parantumisen tiellä, pystyt siihen. - Annle

    VastaaPoista