2017/01/22

Listen To Yourself

Viime viikko on mennyt todella hyvin, ihmettelen itsekin miten olen jaksanut olla näin aktiivinen.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa Sylin kahvihetkessä (jossa nauroin toisten kanssa välillä melkein kyynelet silmissä) ja seuraavina kolmena päivänä kulttuuripajalla. Yleisen kotona luuhaamisen sijaan olen siis jaksanut osallistua varmaan yhtä paljon kuin koko viime syksyn aikana yhteensä.

Älkää välittäkö sotkutukasta 


Tiistaina osallistuin askarteluryhmään ja maalasin ja koristelin pahvisen rasian pajalla, keskiviikkona kiersin kuvisopiskelijan johdolla taidegallerioita ja torstaina otin osaa venyttelyryhmään. Varasin myös ryhmän ohessa huomiseksi maanantaiksi ajan personal trainerille. Jäiks!


En ole elämäni aikana ikinä käynyt kuntosalilla. Sairastuin niin nuorena, ettei ikäisilläni ollut silloin tapana käydä salilla. Nyt, kun normaalipainoon on matkaa vain pari kiloa ja pajan kautta on mahdollista saada ammattilaisen näkemys treenin aloittamiseen, niin pitihän tilaisuuteen tarttua. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan laihduttaa, vaan vahvistaa lihaksia sen verran, että voin taas aloittaa vanhat harrastukseni uudelleen. Ei tenniksen pelaamisessa ole mitään järkeä, jos käsissä ei ole voimaa lyödä palloa edes verkon yli.

Perjantaina käytiin äidin kanssa lounastamassa ja eilen lauantaina oltiin koko perheen voimin vanhempien luona syömässä; Lunakin sai ydinluun tuhottavaksi. Aiemmin päivällä kävin valokuvaamassa Uunisaaressa ja fiilistelemässä pursiseuramme saaressa nauttien vielä jäätymättömän meren aalloista ja talviauringosta.





Mun on ollut iltaisin vaikea rauhoittua ja "vain olla" kotona, joten olen päättänyt pyhittää tämän sunnuntain rentoutumiselle ja Netflixille. Silloin tällöin on ihan ok olla tekemättä mitään.

19 kommenttia:

  1. Oon itsekin kuntoutuja vielä ja mua kiinnostais tietää et mitkä sun tavoitteet on tulevaisuudelle? Oot 25v ni miten koet sen ettei sul oo viä muuta ku peruskoulutodistus eikä mitää työkokemusta? Mua ahistaa jo nyt et ku alan voida paremmin ni siitä seuraa kauhea painostus työelämään ja opiskelemaan. Sit taas mietin et oon "jo" 21v ni oisin vanha alottaa jotai opintoja enää. Sit myös se ettei mulla oo sairastamisen takii kertyny ku parista paikasta työkokemusta... et tavallaan ois helpompi vaan pysyy sairaana ni ois ainaki joku syy.. äh en tiiä oliks tää mitään järkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori että vastaan, vaikka kysyitkin vain Nooran mielipidettä, mutta halusin vain sanoa, että koskaan ei ole "liian vanha" opiskelulle, oli kyseessä sitten vasta ensimmäinen tutkinto / haluaa vaihtaa koulutusalaa vanhemmalla iällä. Itselläni on ainakin niin amiksessa kuin AMK:ssa ollut myös muutamia vanhempia opiskelijoita, eli jo päälle kolmekymppisiä, eikä siinä ole ollut mitään ihmeellistä. Ja tietysti jos ei halua itse tulevaisuudessa opiskella "kakaroiden" joukossa, niin hakee vain ammattikouluun aikuspuolelle / aikuislukioon. Toivon, että pystyt keskittymään kuntoutumiseesi, sairaaksi jääminen ei ole koskaan paras ratkaisu.

      Poista
    2. Mullahan ei ole työkokemusta edes kesätöistä, joten tietysti jo ajatuskin työpaikasta kuulostaa vieraalta ja pelottavalta. Uskon kuitenkin, että parantumisen myötä ajatuksia saa suunnattua myös muualle kuin omaan ahdistukseensa ja löytyy se oma juttu, jonka vuoksi jaksaa ja haluaa opiskella. Joten keskity nyt vain kuntoutumiseen ja etsimään niitä juttuja, joista elämässä nautit (tai olet ennen nauttinut). Opiskelemaan ehtii vielä vaikka viisikymppisenäkin :)

      Poista
    3. Musta tuntuu et mäki oon jo liian vanha menee mihinkään lukioon tai amikseen, vaik oisin vaa 1 v enemmistöä vanhempi :/ Meni koko viime ja sitä edellinen vuosi pilalle tän sh:n takia ja tulevaisuus tuntuu vaa niin toivottomalta, ei mul oo ees kavereita tai mitään... Ihan älytöntä miten sekavaa elämä voikaan olla tällä hetkellä

      Poista
    4. Pakko vastata tänne, että itse opiskelen aikuisopistossa ja luokallani suurin osa opiskelijoista on 30-45 vuotiaita alanvaihtajia. Olen itse 21v. Eli ette todellakaan ole liian vanhoja opiskelemaan! :)

      Poista
    5. Tuntuu vähän, että kyseinen ano haluaisi lietsoa stressiä asiasta ja hakea hyväksyntää sille, että on ok opiskella vähän vanhempanakin. Joten voit huokaista helpotuksesta, kyllä se on. Omassa tiedekunnassani toki suurin osa tullut suoraan lukiosta tai välivuoden jälkeen, mutta ei kukaan ihmettele saati karsasta reilusti vanhempiakin opiskelijoita, heitäkin löytyy. Töitäkin saa, kun on itse aktiivinen eikä nirsoile hommien kanssa liikaa. Tietysti se vaatii duunia päästä työ- ja opiskeluelämään kiinni vuosien sairastelun jälkeen, mutta mahdotonta se ei suinkaan ole. Nooran tuntien ainakin päättäväisyyttä siihen varmasti löytyy.

      Hyvä postaus!
      / L:)

      Poista
    6. Mäkin kävin pari vuotta aikuislukiossa ja vaikka suurin osa oli "lukioikäisiä", niin löytyi myös noita yli kolmekymppisiä opiskelijoita. Vanhojen tanssi -kurssille en enää osallistuisi, mutta muuten ikä ei ole ongelma. Pahimmaksi haasteeksi koen ylppäreiden sähköistymisen, aloitin lukion -08 ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä muutoksia...

      Poista
    7. Mä täytän kohta 20 ja olin lukiossa. Sairastin bulimiaa ja sitten jäin koukkuun huumeisiin, koulu jäi ja en oo ollu koulussa kahteen vuoteen. Oon korviani myöten veloissa, mutta nyt tulee kuukausi ilman kamaa. Tarkotus vaihtaa iltalukioon. Mun faija on reilu 50 ja se meni putkimieskouluun! Koskaan ei oo liian myöhäistä parantua tai opiskella! :) pitää ottaa päivä kerrallaan.

      Poista
    8. Kuukausi on TOSI iso saavutus, toivottavasti oot pystynyt jatkaa samalla linjalla!

      Poista
  2. Hei ihan mahtavaa, kun oot saanu tehtyä kaikkea sulle mielenkiintoista, kuntouttavaakin ehkäpä!

    Tuo kuntosali kuulostaa kivalta. Mä itse rakastan kuntosalia, tykkään voimaharjoittelusta. Toivottavasti pystyt olla ottamatta siitä stressiä tai mitään, sen on tarkoitus olla mukavaa ja kuntouttavaa. ♥

    Nämä kuvatkin on ihania, sulla on kiva touch ottaa kuvia. Persoonallisia, taiteellisia. Tykkään! Paljon haleja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun harrastukset on ennen ollut kaikki liikunnallisia ja oon viime aikoina taas hiljalleen löytänyt liikunnan ilon :) Vielä vuosi sitten ajattelin, että kaikenlainen treeni on pakkoa, mutta riittävä ravinnonsaanti tekee ihmeitä ja mieli muuttuu :--D
      Ja kiitos!

      Poista
    2. Noora, sinä oot kyllä ihan tosi taitava kuvaaja. Tuo viimeinen lintukuva - nam, ottaisin seinälleni.
      Ootkos miettinyt enemmän jotain alan opiskelua...?
      Mitä muuhun tulee, kiva, että oot jaksanut tehdä asioita. Ota iisisti ja rauhassa, etene omassa tahdissasi, kuuntele itseäsi.
      Hienoa, että olet olemassa :)

      Poista
    3. Kyllä mä aina välillä mietin, että yks vaihtoehto ois lähteä opiskelemaan valokuvausta. Tällä hetkellä se on kuitenkin parempi ihan vain harrastuksena. Kuuntelen ja kiitos ♡

      Poista
  3. Yllättävä tuo Pt juttu, minne salille aiot mennä ja kenet palkkaat? Olisi mielenkiintoista tietää lisää kun alalla olen. Ja ehdottomasti kannattaa kertoa omasta sairaudesta. Oletko sitä miettinyt? Ptlle kannattaa olla rehellinen. Ja hyvä pt kyllä kysyy sairauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pajalla pt-opiskelija vetämässä yhtä ryhmää ja varasin siis hänelle yksityisajan. Sairaudesta kerroin ja puhuttiin, joten sain kevyen koko kropan saliohjelman, jolla ois tarkotus vahvistaa lihaksia pikkuhiljaa. Salilla en oo ikinä ennen käynyt, joten ihan hyvä, että joku on vieressä sanomassa miten liikkeet kuuluu tehdä.

      Poista
    2. Ja muista ettei niin, että kroppa ottaa treeniin tarvitsemansa energian lihaksista ja luista! :)

      Poista
  4. Tekeminen; pajat,frendit ym 👍. Hyvä sinä 😆

    VastaaPoista