Purjehdus 2018

Loppukesästä on ollut niin paljon ohjelmaa, etten lopulta ehtinyt veneelle muutamaa päivää pidemmäksi aikaa. Harmittaa, koska purjehtiminen on mulle iso osa kesää samaan tapaan kun mökkeily monelle suomalaiselle.

Aiempia purjehduspostauksia voitte lukea tägillä #purjehdus ja täällä kerron, mistä lomapurjehduksesta oikeastaan on kyse.

Vanhempien loma oli lopuillaan ja pääsin hyppäämään mukaan kyytiin Hangosta. Ajoin siis junalla Hankoon ja tutussa kesäkaupungissa löysin helposti asemalta Itäsatamaan. Jouduin hetken odottelemaan, että porukat pääsevät perille ja he rantautuivat lopulta mantereen puolelle.

Käytiin Bravasissa syömässä hampparit ja kaupassa täydentämässä varastot. Äiti ja isä lähtivät saunomaan ja minä pelaamaan Pokémonia, koska olin jo aamulla kotona käynyt suihkussa ja värjäillyt hiuksia.



Aamupala syötiin auringonpaisteessa ja sitten lähdettin matkaan. Keulapurje ei jostain syystä suostunut avautumaan rullalta, joten mentiin pelkällä isolla.





Tultiin Trelänningenin luonnonsatamaan. Edellisvuotena oltiin samassa paikassa, mutta eri saaressa. Mä jo vähän toiveilin, että oisin päässyt mastoon katsomaan mikä purjeessa on vialla, mutta isä sai sen rullaamaan kannelta käsin.



Kävin pariin otteeseen kiertelemässä kameran kanssa pienellä saarella ja mietin kuinka ihanaa on huomata pieniä yksityiskohtia, jotka monelta muulta jäävät varmasti näkemättä. Yritin kovasti metsästää käärmeitä, mutta löysin vain yhden luodun nahan kiven kolosta. Ehkä ihan hyvä näin, koska meinasin saada sydärin jo pelkästään sen näkemisestä.





Yöllä tuuli nousi ja unet jäivät kevyiksi aallokon takia. Kahden maissa isä kävi kiristämässä puomin sen pitäessä järkyttävää natinaa heiluessaan edes-takaisin.

Seuraavan päivän matkalla nukuinkin kahdet päiväunet. Sain kuitenkin luettua aloittamani kirjan (Stephen Kingin Herääminen) yli puolen välin ja katsottua saaristomaisemia kyllästymiseen asti. Rantautuessa vetelin kuitenkin sen verran sikeitä, etten herännyt, vaikka apua olisi tarvittu... Hyvä minä!




Tultiin Stora Halsöhön, jonne onneksi perjantai-iltana mahduttiin. Varattiin sauna seitsemäksi, mutten uskaltanut käydä uimassa, koska vesi oli "kylmää" ja lahdessa oli vähän sinilevää.

Olisi tehnyt mieli käydä kiertämässä saarta, mutten yksin viitsinyt. Toisaalta en edes kysynyt vanhempia seuraksi, joten turha valittaa.








Aamulla nukuttiin pitkään. Purjehdittiin vaihtelevassa tuulessa ja lopulta päästiin kotisatamaan HSS:lle folkkarien kisareitin läpi. Perillä oli harmaata ja pilvistä, mutta ensimmäistä kertaa mulla ei ollut lomaltapaluuahdistusta.



Ehkä lähden vielä jollekin viikonloppupurjehdukselle ja vaadin ottamaan Lunan mukaan. Mutta näiltä osin tuntuu, että kesä oli tässä ja oli kyllä paras päätös lomalle :)