2011/03/14

Nothing But Anger

Sain tietää, että faija lukee tätä. Ja ilmeisesti joku muukin tuttu aikuinen ihminen? Ja mistäköhän tieto tuli, ettei vaan tänään _lääkäriltä_, jolle faija oli viime viikolla soittanut ja antanut myös tämän osoitteen. Ihanasti oon täällä haukkunutkin kaikkia ja sitten yhtäkkiä saanki tietää, että kaikki jotka mun elämästä päättää lukeekin mun päiväkirjaa. Koska päiväkirjana tätä pidän: kitisen ja puran blogiin vihani ja angstini kaikkia kohtaa. Huoh. Ehkä pitäisi miettiä tarkemmin mitä kirjoittaa.

Harkitsin jo koko blogin lopettamista, tai muuttamista vain kutsutuille käyttäjille. Se kuitenkin tarkoittaisi luopumista (uusista) lukijoista, joten ehkä jatkan näin. Kaikki kuitenkin vituttaa tällä hetkellä ja sain ruokapöydässä tänään asian johdosta raivarit, niin että haarukka ja pasta lensivät (kyllä, ihan kirjaimellisesti).

Tämän päivän tapahtumiin kuitenkin.. Kävin lääkärillä juttelemassa, koska Aurorasta ei ole vieläkään soitettu. Eikä toivottavasti soiteta pitkään aikaan, koska en ole edelleenkään haluamassa sinne. Ehkä en mene ollenkaan, en tiedä. Vaikka mut on niin helppo puhua ympäri....

Uhkailtiin Meilahden sisätautiosastolla ja letkuilla, jos en ala syödä enemmän. Taas ehdotettiin toista osastoa, jonne voisin mennä odottamaan luvattua paikkaa, jotta vointi ei putois kotona. Kiltisti kuitenkin lupailin käydä koululla syömässä lounaan ja kotona jotain pientä välipalaksi ennen kuin syödään perheen kanssa yhteinen päivällinen. Ei kuulkaa tuu tapahtumaan.

6 kommenttia:

  1. ouh, ei varmaan hauskaa kuulla, että jotkut ihmiset lukee blogia. itellä toi mun on, ettei perhe ja tälläset tiiä. se onkin paikka, jonne voin laittaa kaunistelematta nekin, mitä en voi muualle laittaa.

    koita syödä niinkuin lupaat! ei oo järkee, että saattaa ittensä huonoon kuntoon. miksi edes tekisit niin? oot ansainnut hyvän elämän, ja hyvän olon. <3 eikö letku-uhkaus saa sua syömään paremmin? :( olisko sit parempi, että oon itsestään riippumattomana letkussa, ja se ei olis sun hallussa ollenkaan. ainakin itestä tuntuu ajatus hirveelle, että olisin letkussa, ja saisin ravintoa, enkä voi ite asialle tehdä mitään. ennemmin hallitsen sen asian ite, ja ite laitan sitä energiaa suuhuni. tosin, ite niin hyvässä normaalipainossa ja ravitsemustilassa, etten voisi koskaan letkuun joutua. mutta tuo tsemppais ainakin itteeni. :)

    VastaaPoista
  2. Kävi sama juttu! Entinen ja nykynen fysioterapeutti (tuntevat toisensa) oli lukenu blogia ja tieto levis eteenpäin.
    Alko ahdistaa muutenkin koko touhu, niin päätin sit alottaa ihan uusiks.

    En voi sanoo muuta ku tsemppiä, toipuminen ja kaikki valinnat suuntaan jos toiseenkin on kuitenkin meidän käsissä... Ois ihana vielä joku päivä kuulla ja nähdä sun voivan hyvin<3

    VastaaPoista
  3. Moi! Kannattaa ehkä kuitenki viel miettii jos muuttasit blogin vaan kutsutuille. Sit voisit kirjottaa just varmasti sen mitä sydämellä on ja yksityisyys säilyis sen verran ku on omasta mielestä hyvä. Mua ainaki ahdistais jos tietäsin jonku hoitotahosta tai äidin/isän lukevan ja se sit väkisinki vaikuttas kirjottamiseen. Just ne lukis jotka itse haluat. Tekisit vaikka jonkun esittelutekstin heh, ja sit vois ne pyytää lukulupaa joita kiinnostas. Harmi et jotenki blogin onnistuu aina löytää ne joiden ei oikeen toivois niin tekevän...

    Kiiu: toivottavasti huomaat tämän. En saanu sun sähköpostia mun paskakoneella näkymään, mut jos sulla on vielä joku uus blogi, niin olisin mielelläni sen lukija... Entistä mielelläni lueskelin.

    VastaaPoista
  4. Hei Sanna, jos pistät mulle sun sähköpostin niin lisään sut lukijaks :) Tai jos haluut laittaa sen meilin kautta, niin kirsikbubbles@gmail.com.

    VastaaPoista
  5. mulla kävi samoin; ystävät menivät kertomaan vanhemmille ja ne sitten lukivat. olin haukkunu blogissa vanhempia ja muitaki..
    tsemppiä ♥

    VastaaPoista
  6. evu, letkuajatus kuulostaa ihan hirveältä, jos sitä kautta tosiaan tungetaan energiaa kroppaan. kyllä mäkin mieluummin suun kautta otan ruokani. oon miettiny, mitä hoitotahot tekis jos en enää suostuisi vaa'alle. ja oon mä yrittänyt kotonakin nyt syödä yrimääräisiä aterioita... tai yhtenä päivänä yritin.

    kiiu, voi kun säkin yrittäisit vielä parantua :<

    sanna, eniten mua hirvittää tuo jos vanhemmat lukevat tekstejäni, ei muilla niin väliä. vedin aikamoiset raivarit asiasta kotona, joten ehkä faijakin jättää mun blogin toistaiseksi rauhaan. muutenkin ajattelin käydä poistamassa sivuhistorian toiselta koneelta, jos blogin osoite ilmestyy sinne uusiksi harkitsen muuttamista yksityiseksi.

    varjo, mäkin taisin mukavasti kutsua lääkäriäni kusipääksi pari postausta sitten.

    VastaaPoista