Hangosta junalla kotiin. Alkuviikosta lähtö Jyväskylään mökkeilemään.
En sitänyt veneellä vallitsevaa ahdistusta, joten lähdin yksin kotiin. Nyt olen yksin, mutta en tunne itseäni kovin yksinäiseksi, paitsi iltaisin. Eilenkin kaipasin niin kovasti takaisin perheeni luokse, vaikka vasta olin heidät nähnyt. Otin lääkkeet ja katsoin kaksi jaksoa Greyn Anatomiaa, minkä jälkeen menin jo kymmeneltä nukkumaan.
Ostin typötyhjään jääkaappiimme ruokaa. Aion syödä normaalisti, pitää tämän painon, joka laski vajaa viikon veneellä oleskelun aikana melkein kilon. Vaaka väläyttelee välillä jopa kolmosella alkavaa lukua, mutta eiköhän se korjaannu kun pääsen mummin pöydän ääreen. Pelottaa jo etukäteen ne ruokamäärät mitä joudun syömään, mutta yritän uskotella itselleni, että se on vain hyväksi.
Tehtiin siskon kanssa sopimus, ettei alkoholia ennen kun tuo täyttää 18. Eli ei juomista ennen elokuun puoliväliä. Ehkä mä tällä kannustan mun pientä alaikäistä ja saan samalla itsellenikin jotain järjestystä elämään. Alkoholi kun ei sovi mulle, menee muisti jo pienestä määrästä. Eihän siinä ole ideaa, ettei seuraavana aamuna muista illan hauskoja tapahtumia. Vaikka onhan se vapauttavaa. Saan nyt vain löytää toisen keinon sietää ahdistustani.
hei pieni sä saat syödä mummon pöydän vaikka tyhjäksi, kun oot niin kirppu!
VastaaPoistaälä turhaan mieti saatko, vai. et, sillä sa saat syödä niin paljon kun ikinä vaan on syötävää. (kunhan sitä on tarpeeksi)
kolmosella alkavaa numeroo? vau. kumpa se näyttäis sellasta mullekki.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaelikkä edellisen kommenttiin: ei siinä kolmosella alkavalla numerossa oo mitään ihasteltavaa, ja tuollainen kommentti tuskin auttaa kirjoittajaa, joka yrittää pitää painoaan samassa, ettei kuihtuisi takas osastokuntoon? :/ liian pieni kun on edelleen.
VastaaPoistasamaa mieltä annelen kanssa, ehkä hieman tahdikkuuttaa peliin ennen kuin kirjoittaa tommoisia kommentteja.
VastaaPoistamut eikä noora, ei mitään kolmosella alkavia numeroita mutta ihana kuulla että aiot sentään pitää tuon painon ja kenties pikkuhiljaa uskallat antaa sen jopa nousta. sitten kun tuut mökiltä, tule vierailemaan palatsiin <3 pidetään kerrankin sivistynyt ilta ja katotaan rec 2 !
evu, niinhän mä varmaan saisin kaikkien muiden puolesta syödä niin paljon kun ikinä jaksan, mutta kun toi ääni päässä käskee toisin >:--(
VastaaPoistaAnnele, niin ei enää osastolle kiitos. Syksyllä pitäisi päästä kouluunkin takaisin!
Iines, joo rec kakkonen! Mut mä pelkään sua kun pitää syödä seurassas D:
se on sun sairaus joka pelkää ja on syytä pelätäkkin ! eikä se syöminen mullekkaan niin helppoa ole, trust me... joten nyt loppuu tommoset ininät ja annat sairaudelle kunnolla turpiin.
VastaaPoistaniinhän se menee. et muitten mielestä saa syödä, mut pää kieltää.
VastaaPoistaja komppaan iineksen tota alinta kommenttii.
Voi, isovanhemmat ovat ihanuutta <3
VastaaPoistaPärjäile.