Perjantaina oli taas visiitti Haartmanin päivystykseen. Polilta olin taas kipittänyt labraan verikokeisiin kontrollikäynnille. Labratätejä oli taas kaksi tökkimässä neuloilla ennen kun saivat vihdoin kämmenselästä yhden putkilollisen verta.
Sen jälkeen pääsin kuitenkin äidin kanssa kasvohoitoon hemmoteltavaksi. Puhelimeen oli tuon noin tunnin kestävän hoidon aikana tullut kahdeksan puhelua. Soitin sitten hoitajalleni takaisin, joka sanoi, että taas olisi edessä reissu sairaalaan. En olisi mennyt, jos äiti ei olisi väkisin minua sinne raahannut. Kaiken lisäksi reissu oli mielestäni täysin turha, pelkkää odottelua ja neuloilla pistelyä.
Viikonlopun olen nysvännyt vain kotona. En ole jaksanut nähdä ketään, poistunut kotoakin vain ruokakauppaan ja ulkoiluttamaan koiraa. Pitäisi ryhdistäytyä, mutta kun ei vain jaksa. Tai oikeammin: ei kiinnosta. Ahdistaa, kun en ole liikkunut, joten olen iltaisin vetänyt taas omaa jumppaa. Tästäkin tavasta luulin jo päässeeni eroon.
Huomenna olisi aika lääkärille. Mistäköhän puhutaan? Jos vaikkapa taas osastosta.
Mielenkiintonen blogi sulla, jota olen nyt jonkin aikaa lueskellut.:)
VastaaPoistaMitkä arvot sulla niin pahasti oli pielessä, että 8x soittelivat perään tunnin aikana? Kalium?
Mut koita pärjätä- vaikka edessä oliskin osastoreissu!
suklaasydän, en mä ees tiedä mitkä arvot pielessä oli tällä kertaa. Muistan vaan, että leukosyytit ainakin.
VastaaPoistamissä päin helsinkiä asut:)?
VastaaPoista