2012/04/20

Devil On My Shoulder

Mitä sitten jos painoni onkin kolmekymmentäviisi kiloa ja painoindeksi alle kolmentoista? Onko muka hienoa, että saan kiedottua sormeni hauiksen ympäri? Valehtelen syöväni, vähättelen liikkumisiani ja terveydenhoitaja uskoo. Miksi minä hänelle valehtelen? Hänhän on ollut tukenani yläasteajoilta lähtien. Lähtenyt kanssani sairaalaan, kun vanhempani eivät ole päässeet mukaan. Hän katsoo minua hymy huulillaan ja halaa "ihanaa, että olet uskaltanut lähteä paranemisen tielle!" Mutta kun en oikeasti syönyt sitä puuroa tai kasvissosekeittoa, joista kerroin. Ne olivat valhetta. Tätäkö minä olen tavoitellut kaikki nämä vuodet, elämää luurankona, joka lihoo ja ahdistuu jopa yhdestä omenasta? En minä halunnut tätä elämää. Enkä minä halua enää valehdella, vaan kertoa rehellisesti onnistumisistani.

Sain vihdoin houkuteltua tyttöystäväni meille yöksi. Anteeksi, että olen ollut niin kylmä ihminen. En minä eilenkään ollut ahdistunut, päässä vain tikitti tyhjää, silti minulla oli hyvä olla. Olit ihana, vaikka aamulla minun pitikin lähteä aikaisin. Kiitos, että uskalsit tulla. <3

Lupaan nousta täältä, mutta se vaatii kauheasti töitä. Nytkin arvon uskallanko ottaa iltapalaksi porkkanan -en uskalla. Se lihottaa minua. Kuinka järjettömältä tämä kuulostaakaan jopa omissa korvissani, mutta kiellän itseltäni kaiken ruoan illalla. En voi oksentaa enää iltalääkkeiden jälkeen, mitä jos sorrunkin taas ahmimaan ja lääkkeet on otettu? Sen sijaan, että söisin jotain, juon teetä ja yritän päästä maidon tuomien kaloreiden ahdistuksesta.

Yritän suunnitella aamupalaa itselleni, jos saisin syötyä jotain. En ole enää moneen päivään saanut alas edes puuroa. En minä pysty syömään aamullakaan, en pysty en pysty. Itkettää, miten olen taas ajautunut tähän? Mutta minä vielä yritän ja perkele nousen täältä. Ahdistaa, saisinko vain pysähtyä tähän hetkeen?

13 kommenttia:

  1. Sun blogi on ihana, sairastan itsekin anoreksiaa ja ihailen sun kapeita jalkoja ja painoa ja ymmärrän porkkanankin tuoman ahdistuksen. Lääkäri halusi kokeilla uutta lääkettä ketipinorin tilalle, sivuvaikutuksena painonnousu, ei kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne lääkkeet itsessään lihota, vaan lisää vaan ruokahalua. Ei sen takia kannata jättää lääkeitä kokeilematta. Mullakin taitaa mennä jotain, jossa juuri sama sivuoire, mutta enpä huomaa painossa mitään muutosta, ennemmin se vain laskee.

      Poista
  2. toivottavasti saisit syötyä jotain, näytät niin hirveän pieneltä :(

    voimia :>

    VastaaPoista
  3. voi perhana. tekisi mieli ravistaa rutistaa ja rakastaa samaan aikaan! Oot paljon ajatuksissa.

    VastaaPoista
  4. mieleen hiipii vaan ajatus ja kysymys, että miten sua ei oteta pakkohoitoon minnekään osastolle, psykiatriselle tai somaattiselle, jos kerta painat noin vähän ja et saa syötyä? kun, itekin varmana tiiät et ei kroppas kestä tota enää pitkään.
    toivosin niin kovasti ettet kuole tähän, pikkunen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun osastoasia tulee ajankohtaiseksi (mitä ei toivottavasti tapahdu), ajattelin mennä mieluummin vapaaehtoisesti. Kai mä oon niin hyvä puhumaan, ettei lääkärit näe syytä ottaa hoitoon -_______-

      Poista
  5. ^ aino vei sanat suustani :( ihan ekstrapaljon voimia sulle!

    VastaaPoista
  6. hyvä, et sait syötyy poppareita leffassa! :)
    vaikka se ei paljoo hymyilytä, kun tän postauksen luki..
    hei oikeesti, ei se porkkana lihota!
    koita saada syötyy jotain.
    ei sun keho tota kauaa kestä.
    ite oon varmaan nykyään ylipainonen ja silti tää oireilee ihan ihmeellisesti. en tosin sit tiiä, että mistä ees oon lihonut näin ällöttävän lihavaksi. toivon, vaan, että olisin taas se bmi 16. joka muistaakseni oon ollut alimmillaan, jotta uskaltaisin alkaa syömään oikeesti. tai ees, että uskaltaisin mennä osastolle opettelemaan sitä syömistä. joten sä todellakin oot "tarpeeks" laiha saadakses syödä, tai saadakseks mennä osastolle. ...yritän vaan rohkaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin raja on tullut jo vastaan, tän painosena uskaltaisin mennä osastolle. En vain vielä uskalla kohdata sitä kilo viikossa painonnousua. Siispä yritän kotona, ja oikeesti yritän!

      Poista
  7. Haluisitko sä oikeesti parantua vai et?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kun vaihtelee, kroonikoksi en kyllä halua. Mä nousen vielä täältä.

      Poista
  8. eikö se ole aika sama, että missä ajassa ne kilot tulee takisin? niiden kun on kumminkin tultava. toki tajuun, että ahdistaa viel enempi kun ne tulee nopeesti. mut entä jos se ahsitus alkais sit myös lieventyä aikasemmin.
    tai sit sun vaan pitää miettii, että ootko TODELLA valmis NYT painonnostoon. jos olet niin sehän on sitten ihan sama millä nopeudella ne tulee.
    ja varsinkin jos vaarana on, että voi joutuu letkuihin, niin ainakin mun henkilö kohtaisella kohdalla mättäisin sitä ruokaani itse naamaani, kuin se, että hallitsemattomasti mun mitenkään vaikkuttaakseni vaan valuu nestettä mahaan, etkä sä voi tehdä mitään.. en tiedä miten epäselvästi kirjotan

    VastaaPoista