Yack Yack Yack

Ihanaa välillä rauhoittua pari päivää kotona. Perhe on töissä ja koulussa, nautin siis harvoin koittavasta yksinäisyydestä. Seuranani ovat vain lemmikit, jotka eivät nekään välitä mitä teen. Niitä ei haittaa jos nukun pitkään tai pelleilen syömisieni kanssa. Koiran vien ulos vain jos haluan, minun ei tarvitse tehdä mitään. Tai tarvitsisi, mutta silti lusmuilen enkä tee mitään.

Ehkä tällainen neljän seinän sisällä oleilu on vaarallista. "Erakoidut. Kyllä sun ihmisiä pitää nähdä." Ihmissuhteiden ylläpito vain on niin raskasta. Pelkästään ruokakaupassa käyntikin on välillä liian vaikeaa, tuntemattomia ihmisiä ympärillä ja varmasti he arvioivat minua päässään. Ei meikkiä, päällä paksu talvitakki ja hiukset sekaisin.

Lääkärillä sain käytyä terveyskeskuksessa, en ikinä uskalla peruuttaa aikoja puhelimitse, joten polille tulee aina raahauduttua. Se nainen oli iloinen kun mun paino oli viime käynnistä noussut. Itseä ei niinkään ilahduttanut, mutta olkoon sitten paino tuossa 36,5 lukemassa. (Ilmotan ton nyt, jos myöhemmin _itseä_ huvittaa lukea näitä tekstejä, tää blogi on mulle päiväkirja.) Ei se sitten muuta tehnytkään, käski hakeutua herkästi Haartmanniin tai Auroraan jos yhtään itsetuhoinen tai kipeä olo tulee. Labrat se määräs parin viikon päähän, seuraavaa käyntiä ei sovittu, mutta menee kai ens kuun puolelle. Että tällaista "tiivistä" hoitoa..

Mietin, onko mun mahdollista päästä tästä oksentelukierteestä itse eroon vai tarviinko mä siihen jotain ulkopuolista apua. Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että en syö mitään mikä ei tuu samaa kautta ylös. Ja oksentamisestahan on samalla tullut vaikeaakin, saa kyykkiä siinä vessan reunalla melkein tunnin ennen kuin on jotenkin tyhjä olo. Joo, oon ällöttävä kun tästäkin raportoin.

Huomenna kuitenkin pitkästä aikaa kullan kanssa ja suunnataan varmaan pääsiäisen kunniaksi vähän (paljon!) juhlimaankin. Jonkun verran aina hirvittää alkoholin kalorit, mutta kyllä kaikki silti alas menee. Kai se on normaalia juoda kerran / pari viikossa..?