Na Na

Tänään oli psykiatrian poli Kivelässä. Lääkäri oli mukana ja äiti myös. Kerrankin puhuttiin ihan järkeviä, eikä ahdistanu liian tungettelevat kysymykset. Käynnit tuolla laitettiin tauolle, eikä varattu uutta aikaa, koska... tittididii! Pääsen takaisin syömishäiriöpolille. Vanhan hoitajani pitäisi soittaa ensi viikolle minulle tapaamisaika, koska lähete laitettiin kiireisenä. Toiveestani lähetteeseen laitettiin myös, että haluaisin yrittää nostaa painoani ensin avohoidossa. Jos se ei onnistu, niin on kolme vaihtoehtoa: osasto, päiväosasto tai ulos. Nyt kun sain uuden tilaisuuden, en aio heittää sitä hukkaan. Minähän taistelen!

Pyysin B-lausuntoa Kelaan lähetettäväksi, koska tänään loppuu edellinen ja niin ollen en saa kuntoutustukiakaan. Onneksi rahat tulevat takautuvasti, lääkäri vaan ei oikeen tienny, että kuka lausunnon kirjottaa. Yleensä se on mennyt osaston kautta. Mutta ei ole enää mun ongelma, pääasia että saan sen.


Paino taas alle 35 kilon, on taas tullut oksenneltua aika lahjakkaasti. Pelkään, että aineenvaihduntani on aivan sekaisin, eilen vaaka näytti vielä 35,5 kun kävin terveyskeskuksen lääkärillä. Jos vain antaisin itselleni luvan syödä päivällä vähän enemmän niin ei tulisi ahmimisiakaan. Pelottaa siskon ylioppilasjuhlat, tai oikeammin ne tarjoilut, mitä jos otan vähän enkä sitten osaakaan lopettaa syömistä?

Veriarvot on hieman parantunu, jes jes. Vaikka hälyttävässä tilassa kai tässä silti ollaan.

It's Cold Tonight

Takapakkeja on tullut. Vaa'an lukemia en tiedä, mutta pelkään että paino on laskenut. Pelkään myös, että se on noussut. Ensi viikolla minun olisi syytä näyttää lääkärillä, että pystyn nostamaan painoa myös kotona. En tiedä mitä tapahtuu, jos en tähän pysty. Oksentamattomuusputki katkesi ja nyt en ole uskaltanut syödä, koska pelkään, että sotkin aineenvaihduntani kokonaan oksentamalla. Jos paino nouseekin räjähdysmäisesti, kun keho kuvittelee, että se ei saa enää ruokaa ja jokainen hippunenkin on otettava varastoon. Iski vain ahmimiskohtaus ja vedin kaapista kaikki hapankorput ja ostin kaupasta litran jäätelöä. Sen siitä saa kun kituuttaa päivän syömällä liian vähän ja illalla nälkä on huipussaan.

Minun kultani onkin kaikista ihanin. Juttutuokioita selvinpäin ja epäselvinpäin. Mietittiin kuinka hyvin ollaan säästytty riidoilta näiden yhdeksän kuukauden aikana. Ärsyttää vain kun tuo tuhisee söpösti täydessä unessa vieressäni, kun minä en saa millään unta. Nukahdan aina viimeisenä.

Tipaton toukokuu on pitänyt hyvin. Minä alkoholisti join viimeksi vappuna, on ollut oikeastaan mukavaa olla viikonloputkin selvin päin. Ilman kalori-ahdistusta. En ole edes kaivannut baarissa tanssimista. Kesän puistoilua odotan sen sijaan innolla, kunhan on vain tarpeeksi lämmin. Vihaan tätä ainaista kylmyyttä. Palelen, vaikka mittari näyttää 25 astetta lämmintä.

Tämä ilta menee seuraillen Euroviisuja ja ulkoiluttaen hamsteria.

Fight For Your Right

Ahdistaa syöminen. Pelottaa painonnousu. Tänään kun kävin aamulla vaa'alla, se näytti jo tasan 35kg. Hyvä minä? Yhteensä kilo on tullut parissa viikossa.

Leikkelin hieman hiuksia. Leikkaan aina hiukseni itse, kampaajalla en ole käynyt varmaan viiteen vuoteen. Pituudesta yritin olla ottamatta, tällä kertaa vain vähän kerroksia. Lopputulos on, että hiukset näyttävät entistä ohuemmilta. Ei olisi pitänyt niihin saksiin alun perinkään tarttua. Mietin myös, josko kesäksi värjäisin taas punaiset hiukset.

Psykiatrian polilla ne ei selvästikään uskonut muhun ja kamppailuuni syömishäiriötä vastaan. Antoivat uuden ajan parin viikon päähän, kontrollikäynti, katotaan mihin suuntaan paino kehittyy. Kysymyksiä tuli sitä luokkaa, että haluatko tappaa itsesi tällä tavalla aivan itsemurha-aikeissa. En. Rivien välistä luettuna koko 45 minuutin keskustelusta jäi mieleen: "Painoa tuskin saat itse lisää, hoitoon sut pitää laittaa. Ei sulla oo mitään mahdollisuutta saada elämästä kiinni itse." Että kiitos vaan kannustuksesta.
Ehdottivat, josko nyt olisi aika mennä sinne yksityiselle. En vain jaksa taas uusia naamoja ja siellä käynti on kallista, en halua heittää vanhempieni rahoja hukkaan. Haluaisin vain takaisin syömishäiriöpolille ja nuo lupasivat soittaa lääkärille ja keskustella asiasta, jos ymmärsin oikein. Sh-polilta vaan on sanottu aika tiukka ei mun kohdalle. En tiedä miksi, resurssien tuhlausta?

Hain lukiosta erotodistuksen. En vain saanut vielä rehtorin allekirjoitusta paperiin, pitää käydä koululla toistamiseen ensi viikolla. Sitten vain ilmoittautumaan aikuislukioon.

Beauty Is The Enemy

Olen nyt saanut painoa hilattua melkein kilon ylöspäin. Ei se vielä ole 35kg:ssa, mutta vähän kerrallaan...

Kotona ollessani olen syönyt yhden lämpimän aterian päivässä. Muutenkin kotona syöminen tuntuu tällä hetkellä turvallisimmalta kuin kodin ulkopuolella. Viime yön olin kultani luona ja päivällinen jäi purkilliseen raejuustoa ja vihanneksiin.

Tiedän, ettei ravinnonsaantini ole riittävää, mutta yritän pikkuhiljaa lisätä ruoka-aineita pään sisäiseen ateriasuunnitelmaani. Jos paino ei nouse, pitää syödä lisää. Ja sepäs se vaikeaa onkin, nälkä olisi muttei uskalla ottaa.

Aamupalaksi olen viime viikkona syönyt omenaa ja kahvin kanssa pari desiä maitoa. Puuro jotenkin takkuilee, en uskalla keittää edes annospussia, jossa tiedän olevan tasan 120kcal. Yleensä puuro on ollut yksi turvaruoista, mutta kun pitäisi syödä päivässä muutakin, tuntuu se vaikealta.
Välipalaksi mutustelen raejuustoa, hedelmiä ja viiliä. Tänäänkin kun tulin kaupungilta säntäsin suoraan jääkaapille, koska aamupala oli jäänyt niin pieneksi.
Päivälliseksi söin tänään vain maissia, vaikka pakastimessa olisi ollut sosekeittoa. Näin, koska teki mieli. Viime viikolla söin useampana päivänä soijanakkikeittoa, joka oli hyvääääää, vaikka ahdistikin.
Olen nyt ihastunut pakastemansikoihin, joita syön iltapalaksi. Viiliäkin pakotan itseni syömään, vaikka tuntuu, että se on vain turhia kaloreita. Pitää yrittää turvata kalsiumin saantia, kun kerran luut ovat niin huonossa kunnossa. Osteoporoosille kyytiä!

Enkä ole oksentanut yli viikkoon!

Huomenna on pitkästä aikaa psykiatrinen poli. Siellä varmaankin vain todetaan, että hoitoa ei voida vieläkään aloittaa ja jatkan omalla terveysasemalla. Hoidon uudelleen aloittaminen vaatisi painoindeksi 16:n ja aivan niin pitkällä en vielä ole.

The End Where I Begin

Paino 34kg, painoindeksi 12.3. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Kukaan ei onneksi ole pelotellut vielä pakkohoidolla, vaikka terveyskeskuksen hoitaja soitti lääkärillekin. Hoitotahot olivat vain huolissaan kuumeestani, joka on nyt jo onneksi laskenut. Enhän ehtinytkään sairastaa kuin viikon.

Minulle määrättiin terveyskeskuksesta uusi terveydenhoitaja, koska koulu loppuu pian ja sitä kautta terveydenhoitajankin tapaamiset siellä päättyvät. Tulee ikävä, sillä olen käynyt samalla kouluterkkarilla seitsemän vuotta, yläasteesta asti. Ihan mukavalta tuo uusikin vaikutti eilen kun kävin ensimmäistä kertaa, toivottavasti alkaisi sujua myös hänen kanssaan. Heti alkajaisiksi meinasin sinne vastaanotolle pyörtyä, hyvä minä!

zorro-rotta

Sick Of It

Olen ollut nyt kolme päivää kipeänä. Vappu meni railakkaasti, oltiin kullan kanssa puistoilemassa Kaivarissa vappupäivänä juomien ja eväiden kanssa. Aattona aloittelin parhaan kaverini kanssa meillä ja oli tarkoitus lähteä baariin, mutta siitä ei ikinä tullut mitään. Kaksi viime vappua olinkin viettänyt osastolla, joten oli mukavaa päästä juhlimaan kunnolla. Ja ostin myös Angry Birds -ilmapallon, jonka nimesin Anteroksi :)

Vappupäivän jälkeisenä aamuna heräsinkin jo viideltä siihen, että oli vähän kummallinen olo. Epäilin ensin, että darra on iskeny, mutta kaivoin silti kuumemittarin esiin ja mitä se näyttikään - 38,5'C. Lähdettiin sitten tyttöystävän kanssa Haartmanin päivystykseen, kuten terveyskeskuksen lääkäri oli käskenyt kuumeen noustessa. Valkosoluni kun ovat niin matalalla. Haarmanissa kuitenkin sanottiin, että terveyskeskus hoitaa tällaiset asiat ja että päivystys aukeaa vasta kello 16.

Menin sitten kotiin nukkumaan ja lähdimme äidin kanssa puoli viiden aikaan uudestaan kokeilemaan, jos päivystyksestä olisi tällä kertaa jotain apua. Odoteltiin sitten neljä tuntia aikaa lääkärille. Minä palelin ja väsytti ja olin jo valmiina lähtemään pois osastolle oton pelossa. Kuitenkaan, koska tulehdusarvot eivät olleet koholla, totesi lääkäri, että minulla on vain tavallinen flunssa ja uudestaan tarvitsee tulla vasta jos jotain poikkeavaa ilmaantuu. Toisin sanoen melko turha reissu.

Olen täällä kotona vain nukkunut kaikki päivät, 40 asteen kuumeessa. En ole saanut oikein mitään syötyä, vedellyt lääkkeitä ja teetä.