Beauty Is The Enemy

Olen nyt saanut painoa hilattua melkein kilon ylöspäin. Ei se vielä ole 35kg:ssa, mutta vähän kerrallaan...

Kotona ollessani olen syönyt yhden lämpimän aterian päivässä. Muutenkin kotona syöminen tuntuu tällä hetkellä turvallisimmalta kuin kodin ulkopuolella. Viime yön olin kultani luona ja päivällinen jäi purkilliseen raejuustoa ja vihanneksiin.

Tiedän, ettei ravinnonsaantini ole riittävää, mutta yritän pikkuhiljaa lisätä ruoka-aineita pään sisäiseen ateriasuunnitelmaani. Jos paino ei nouse, pitää syödä lisää. Ja sepäs se vaikeaa onkin, nälkä olisi muttei uskalla ottaa.

Aamupalaksi olen viime viikkona syönyt omenaa ja kahvin kanssa pari desiä maitoa. Puuro jotenkin takkuilee, en uskalla keittää edes annospussia, jossa tiedän olevan tasan 120kcal. Yleensä puuro on ollut yksi turvaruoista, mutta kun pitäisi syödä päivässä muutakin, tuntuu se vaikealta.
Välipalaksi mutustelen raejuustoa, hedelmiä ja viiliä. Tänäänkin kun tulin kaupungilta säntäsin suoraan jääkaapille, koska aamupala oli jäänyt niin pieneksi.
Päivälliseksi söin tänään vain maissia, vaikka pakastimessa olisi ollut sosekeittoa. Näin, koska teki mieli. Viime viikolla söin useampana päivänä soijanakkikeittoa, joka oli hyvääääää, vaikka ahdistikin.
Olen nyt ihastunut pakastemansikoihin, joita syön iltapalaksi. Viiliäkin pakotan itseni syömään, vaikka tuntuu, että se on vain turhia kaloreita. Pitää yrittää turvata kalsiumin saantia, kun kerran luut ovat niin huonossa kunnossa. Osteoporoosille kyytiä!

Enkä ole oksentanut yli viikkoon!

Huomenna on pitkästä aikaa psykiatrinen poli. Siellä varmaankin vain todetaan, että hoitoa ei voida vieläkään aloittaa ja jatkan omalla terveysasemalla. Hoidon uudelleen aloittaminen vaatisi painoindeksi 16:n ja aivan niin pitkällä en vielä ole.