Paino 34kg, painoindeksi 12.3. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Kukaan ei onneksi ole pelotellut vielä pakkohoidolla, vaikka terveyskeskuksen hoitaja soitti lääkärillekin. Hoitotahot olivat vain huolissaan kuumeestani, joka on nyt jo onneksi laskenut. Enhän ehtinytkään sairastaa kuin viikon.
Minulle määrättiin terveyskeskuksesta uusi terveydenhoitaja, koska koulu loppuu pian ja sitä kautta terveydenhoitajankin tapaamiset siellä päättyvät. Tulee ikävä, sillä olen käynyt samalla kouluterkkarilla seitsemän vuotta, yläasteesta asti. Ihan mukavalta tuo uusikin vaikutti eilen kun kävin ensimmäistä kertaa, toivottavasti alkaisi sujua myös hänen kanssaan. Heti alkajaisiksi meinasin sinne vastaanotolle pyörtyä, hyvä minä!
 |
| zorro-rotta |
Oon niin onnellinen että päivitit, mietin joka päivä ootko enää elossa. Pelkään N ihana ihan hirveästi sun puolestas... mitä käy sun rakkaalle jos kuolet? Sun lemmikille? Sun lahjakkuudelle ja luovuudelle?
VastaaPoistaPliis pyydä että pääset jonnekin, jossa sua tuettaisiin syömään.. Tai sano, kirjoita, jotain sun terkkarille tai vanhemmille. Tiedän että sua ahdistaa, mutta sä pystyt siihen. Ne aiemmat kerrat ei ole silloin hukkaan heitettyjä. Sillä lailla sä et voi kuin voittaa.
Mäkin olen huolissani sinusta...!
VastaaPoistaYhdessä anoreksiasta kertovassa dokkarissa näytettiin pari päivää ennen tytön kuolemaa otettu kuva (kuoli siis anoreksian aiheuttamaan sydämenpysähdykseen) Sinä ole huomattavasti laihempi nyt kuin hän oli kuollessaan. Yritä kulta pieni taistella, sinulla on kuitenkin elämässäsi hyviäkin asioita. Niiden eteen kannattaa taistella, usko pois.
VastaaPoistaJo on kumma, ettei sua kiljuen revitä mihinkään hoitoon.
VastaaPoistaSitä minäkin mietin.
Poistasä tiedät rakas että et oo yksin.
VastaaPoistasulla on vahva tukiverkosto etkä jää yksin jos ja KUN menet osastolle.
me ollaan susta niin huolissaan ja rukoilen että tajuat sun tilanteen ja hyväksyt että tarviit apua.
yksin et pysty alkaa taas syömään, onhan se jo nähty.
rakastan sinua ihan liikaa♥ enkä selviä jos sulle tapahtuisi jotain......
maumau, Zorro on ihanin rakkauspakkaus ♥
Voi ei. Vaikka ei pelotella pakkohoidolla, niin voisit itse tehdä aloitteen ja pyytää päästä sairaalaan joksikin aikaa taas..
VastaaPoistaUmh, asia mulla oli totta :o Kysyisin tässä kivasti, että aijotkos tehdä milloin videopostauksen? Ne ovat niin söpöjä ja ihania, saa hymyn huulille. Muutenkin kiva kuunnella ja katsoa :>
Tiedän, että on helppo huudella niin sanotusti vieraisiin pöytiin ja muutenkin pistellä tälleen anonyymina kommenttia, mutta viimeaikaisten tekstien perusteella haluaisin kysyä sulta yhden kysymyksen: Miksi sä et pyydä päästä hoitoon? Ei tarvi vastata, mutta toivoisin kovasti, että mietit asiaa. Okej, lihomisen pelko, ymmärrän. Mutta, jos katsoo näitä sun tekstejä, niin jotenkin annan ainakin itseni lukea, että haluaisit, että niin kävisi (sairaalloisen pienen painoindeksin julkistaminen, Haartmanin "paskareissu" kuumeen takia...) . Mä en tiedä, mitä hienoa siinä on, että se tulisi pakosta, miksi sitä pitää odottaa? Kunpa voisin olla sun hoitotahoille sanomassa, että älkää kysykö enää, vaan käskekää.
VastaaPoistaHoitoon, sitä sulle toivon.
J
Täysin samaa mieltä J:n kanssa!
PoistaMoni kyselee, miksen mene hoitoon, koska kyllä mulle neloselta varmaan aika pian paikka vapautuisi. Pelkään osastolla vallitsevaa ahdistusta ja jatkuvaa toisiin vertailua. Haluan nostaa painoa mieluummin kotioloissa, vaikkei kukaan uskokaan että siihen pystyn. Haluan huolehtia lemmikeistäni, mitä en osastolla pysty tekemään, otin hamsterin, jotta se pitäisi minut tässä maailmassa. Osastolle en mene niin kauan kuin pärjään kotonakin.
VastaaPoistaPainosi kuitenkin vain laskee kaiken aikaa. En tarkoita pahalla, mutta asia voi olla niinkin, ettet pysty tohon kotona.
PoistaSä et pärjää kotona.
PoistaMutta onko sulla ihan realistinen käsitys siitä, miten kauan oikeasti pärjäät kotona? Ihmetyttää,ettei hoitotahoilta ole tullut sitä pakkohoitolähetettä. Olen tosi huolissani susta, vaikken tunnekaan muuta kuin tän blogin kautta.
VastaaPoistaAnoreksiaan liittyvästä lihomisahdistuksesta ja syömispeloista voi ihan oikeasti toipua, normaalipainon voi hyväksyä jne. Sanon tän kokemuksesta reilun 10 vuoden sh:sta toipuneena. Sulla olis kaikki mahdollisuudet hyvään elämään ilman anoreksiaan, jos vaan uskaltaisit antaa sille kunnon mahdollisuuden. Älä anna tuon sairauden viedä sulta henkeä!
Muakin ihmetyttää miks sua ei oteta hoitoon. Ja se et mikä on se raja et pärjäät kotona, mitä pitää sit tapahtua ettet pärjää? Paino laskee ja oot aika usein kirjottanu satuttaneesi itseäsi, ei kuulosta ulkopuolisesta pärjäämiseltä. Toivon että ymmärtäisit tilanteesi vakavuuden ja saisit intensiivistä ja kunnon hoitoa sekä voittaisit tuon hirveän sairauden! Jaksamisia!
VastaaPoistaSiis 34 kiloa..ihan käsittämätöntä. Haluatko päästä syntymäpainoosi vai mitä? hei nyt järki käteen tyttö ja mene hoitoon. Lähde sitä ahdistusta pakoon sitten vaikka kun painat 43 kiloa.
VastaaPoistaKohta saadaan kuulla, että olet kuollut pois. Ilmeisesti et välitä enää hengestäsikään. Olet jo niin järkyttävän huonossa kunnossa, etten monien muiden tavoin usko, että pärjäisit yksin. Itse painoin 42,9 kg, kun jouduin sairaalassa nenämaha-letkuruokintaan. Eli kymmenisen kiloa enemmän kuin sä. Ei sillä painolla näköjään ole siinä hoitoon ottamisessa niin suurta merkitystä, mutta tuo sinun tilanteesi on jo sellainen, että kuolet jos et hakeudu hoitoon. Ihmiskroppa kestää yllättävän paljon, muttei rajattomasti. Ethän halua mullan alle? Pelasta itsesi, ole kiltti!
VastaaPoistaÄh, se että kaikki nyt painostavat sua hoitoon ei taas kuullosta kivalta. Hyvähän se olisi jos menisit, mutta itsestäni se ainakin tuntuisi vielä vaikeammalta, kun kaikki valittaisivat ja painostaisivat.
VastaaPoistaYritä pienikulta jooko nostaa painoa. Vaikka siellä kotona, aivan missä vain. Tee niinkuin itse parhaaksi näet (:
Joka puolelta tulee joo nyt vain painostusta, vanhemmilta, kavereilta, netissä.. Kotona olen nyt saanut vajaa kilon painoa, kun pikkuhiljaa olen alkanut harjoitella kunnon syömistä. Vielä annokset ovat aika pieniä, mutta kun syö monta kertaa päivässä, niin painokin nousee.
PoistaEniten tässä vain pelottaa, että sorrun ahmimaan...
Et ikinä saa pois lähteä, muuten voisin vain itkeä ♥
VastaaPoistaSiulle on haaste miun blogissa. http://haavehuomisesta.blogspot.com/
VastaaPoistaJa koita saada voimia paranemiseen. Olet todella laiha! Miten kauan kestät? Tsemppiä yrittämiseen kotona, ellet hoitoon tosiaan osastolle halua.