2012/06/23

The Devil Loves You

vessapose

Miksi meikata, kun meikit kuitenkin jossain välissä päivää valuvat poskille? Näytän säälittävältä. Olen säälittävä läskikasa joka ahdistuu pienestäkin määrästä ruokaa. Ja nytkin kirjoitan tätä melkein itku kurkussa kun ajattelen tulevan iltapalan kahta leipää ja kaloripommi nutridrinkia. Tämä läski ei tarvitsisi enää yhtään lisää ruokaa. Varsinkin kun söi päivällisellä keiton lisäksi leipänä pasteijan ja siihen perään vielä jälkkäriksi jäätelön. Mustikkapiirakkaa, kermaperunoita, karjalanpiirakoita. Kai sitä vähemmästäkin ahdistuu. Tulen hulluksi ja suunnittelen kotiin lähtöä, mutta sitä en tee. Mutta se ei estä raapimasta käsiäni verille.

Juhannus ei ole ollut helppo, eikä varsinkaan tämä päivä kiitos aamuisen punnituksen. Vaaka näytti 36,7kg, miten kahdessa viikossa on voinut tulla viisi kiloa lisää? Huomaan myös lihoneeni, käteni eivät ole enää yhtä kapeat, saan sormet hauiksen ympäri helposti, mutta enää ei jää ihon ja sormien väliin rakoa. Farkut pysyvät paremmin jalassa kuin kaksi viikkoa sitten ja vatsa on kuin turvonnut ilmapallo. Muutenkin on pakko vertailla itseään toisiin koko ajan, eikä siitä tule kuin paha mieli. Äiti jaksaa muistuttaa, että olen täällä itseni takia, ei sillä väliä miltä toiset näyttävät.

Yritän pidättää kyyneleitä ja onnistun - kaikki on hyvin, en tarvitse hoitajien apua. Olen kyllä harjoitellut, mennyt pyytämään jonkun kehotuksesta tarvittavaa, mutta oma-aloitteisesti en kanslian oveen uskalla koputtaa.

Olen saanut istua ulkona varjossa, pitkähihainen päällä kun muut ottavat aurinkoa lämpimässä päivänpaisteessa. En silti valita, pääsenhän sentään ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta. Tänään kylläkin poikkeuksena satoi, joten käytiin vain aamupäivällä hoitajan kanssa 15 minuutin kävelyllä.

22 kommenttia:

  1. voikun ymmärtäisit itsekkin olevasi aivan liian laiha ): ja tuosta kuvasta ei ainakaan huomaa että olisit saanut edes grammaakaan lisää - päin vastoin ♥

    VastaaPoista
  2. Viis kiloa?
    Voi muru, se ei todellakaan susta näy ulospäin, oot nii hirvittävän laiha ettei viel seuraavatkaa viis kiloa varmaan näy ):
    Ja mitä sitten vaikka näkyisi?
    Jos haluaa parantua, painon on pakko nousta ja siten normalisoitua, ei voi olla terve ja sairaalloosen laiha yhtaikaa. Ja tämä ei todellakaan ole pahalla, nimim. been there done that. :)

    tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. Älä vertaa itseäsi muihin! Tiedän että se on vaikeaa, mutta silti :( Itse olin samalla osastolla helmikuussa, painoindeksillä 26,8. Vertailin jatkuvasti itseäni muihin ja se vain pahensi oloani.

    Paljon tsemppiä sinulle, ihanaa että olet päättänyt olla lähtemättä kotiin kesken hoidon :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä sä kestät siellä,oot vahva, eikä 5 kilon painonnousu näy ainakaan kuvan perusteella. Ja lakkaa vertailemasta! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  5. mä en tiiä mitä ajattelisin. musta on niin ihanaa kun kerrot että painos on noussut, mutta sitten niin surullista miten huonona sun ajatukset on. taistele itses vuoksi. peitä silmät niin et vertaile itteäs muihin. sä oot vahva ja sä selviät, mä ja kaikki muutkin uskotaan suhun. rutkasti onnea matkaan! ♥

    VastaaPoista
  6. Oot aivan ihanan laiha, ja tykkään tuost sun hupparista :> mut älä pien laihuta enää yhtään, muuten tuuli vie sut mennessään.. :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tällaset kommentit tuskin auttaa hänen paranemistaan. X( kun on LIIAN PIENI, ja painoa pitäisi saada LISÄÄ. äh, tuskin tarkoitit pahaa, mutta kommenttis on just tuollasta pro-ana-löpinää......

      Poista
    2. komppaan. nouy ei todellakaan ole ihanan laiha, vaan hengenvaarallisen laiha.
      eikä kommentit jossa ihannoidaan nouyn sairaalloista laihuutta auta paranemaan.
      ainakin itesäni kohtaan tekisi vahvasti päinvastoin.

      itsekin kyllä tajuan kyseisen kommentin, jos on itsekin sairas. mutta kumminkin.

      ja tsempit tyttö sulle sinne. saat lihota vielä ainakin 15 kiloa, etkä ole silloinkaan kuin tosi tosi hoikka/laiha!
      jaksa siellä! kumpa voisit ajatella voittona noi kaikki, mitä oot saanut syötyä!

      Poista
  7. hei HALOO??? ei taida paljon päässä liikkua kun kehutaan todella huonossa kunnossa olevaa ja aivan SAIRAALLOISEN laihaa anorektikkoa "ihanan laihaksi"? en ensinnäkään ymmärrä miten kukaan täysjärkinen voi käyttää sanaa ihana kuvailemaan noin sairasta ja riutunutta olemusta, ja toiseksi jos ei ole täysjärkinen (itsekin anorektikko tms) tuon mielipiteen voi pitää ihan omana tietonaan. tuo kommentti ei varmasti edistä kenenkään paranemista millään tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyydän anteeksi että kadehdin tuota tyttöä. Ja en oo millään tavalla vastuussa hänen parantumisestaan.. ja eiköhän hän näistä muista kommenteista jo ymmärrä et JUMALAUTA NAINEN LIHAA LUIDEN PÄÄLLE.. :>

      Poista
    2. et oo vastuussa, mut et kyllä autakaan häntä paranemaan YHTÄÄN tuollaisilla kommenteilla, pelkään että päin vastoin! pidä tuollaiset ajatukset omana tietonasi. terv. anonyymi nro. 2, joka on huolissaan tästä tytöstä, siitä pysyykö edes ELOSSA.

      Poista
  8. Olisi ihana nähdä sinut vielä terveenä, lukea pari sanaa sinulta, kun olet terve. Jään odottamaan sitä ja toivon, että käytät hoidossaoloaikasi hyödyksi, keskityt vain ja ainoastaan itseesi ja pyydät itsellesi kaiken sen tuen, mitä tarvitset.

    VastaaPoista
  9. Sinulta löytyy sisua paranemiseen, hienoa, että ahdistuksesta huolimatta et ole marssimassa osastolta pois. Se viisi kiloa on pelkkää nestettä ja seuraavassa punnituksessa paino saattaa jo olla tippunut. Painon tähänsastinen nousu ei kyllä näy missään. Olet edelleen henkihieverissä, joten saat nostaa vielä ainakin sen viisitoista kiloa, ennen kuin alat olla elävien kirjoissa. Voimia tasiteluun!

    VastaaPoista
  10. Sä oot kaukana läskikasasta :( olin vuos sitten samalla osastolla ja paino nousi kans nesteistä kahden ekan viikon aikana sen 5 kg, mutta ei enää sen jälkeen vaikka ruokaa tulikin lisää.

    Älä vertaile itseäsi toisiin, kaikki ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän sairaita siellä. Ja hei sormia EI KUULU saada hauiksen ympäri ;)

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kannustuksesta :) Arvostan, että jaksatte kommentoida ja luoda uskoa parampaan. Kyllä tämä vielä hyväksi kääntyy. Välillä oma motivaatio on ihan hukassa ja pariin kertaan olen meinannut kynsillä raapimisen lisäksi tarttua terään, mutta onneksi hoitajan kanssa juttelu ja lääkkeet ovat tehonneet. Vaikka edelleen on vaikea mennä hakemaan apua.

    VastaaPoista
  12. Ihanaa lukea että pärjäilet, vaikka se ei helppoa ole. Voimia ja jaksamisia! Avun hakeminen ei ole merkki heikkoudesta, päin vastoin! Pysy lujana vaikka mieli huutaa vastaan. Olet vieläkin pelottavan pieni, toivottavasti jaksat taistella parempaan päin! :)

    VastaaPoista
  13. Tsemppiä kovasti sinulle! Kyllä sinä vielä paranet, kunhan vain uskot siihen itsekin :)

    VastaaPoista
  14. Paljon voimaa kohdata kaikki omat pahat tuntemukset, pelot ja eteneminen! Todella hienoa, että pysyt osastolla, vaikket siellä tahtoisi olla. Se on jo yksi askel eteenpäin. Kaikki kääntyy vielä hyväksy!

    VastaaPoista
  15. Hei ihana Noora.
    Muistatkohan vielä mua, oltiin osastolla (B1) yhtä aikaa joskus kolmisen vuotta sitten. Olin silloin itsekin ihan hukassa ja huonokuntoinen, oma osastojakso venähti ihan kivan mittaiseksi. Tuolloin suljetulla harrastin vaikka mitä kommervenkkejä, eikä suljettu kyllä jeesannut itseäni lähes yhtään. Harmittaa, etten tutustunut suhun paremmin - lähinnä vain anattiin kilpaa, enkä harmikseni/onnekseni kyllä muistakaan liikaa suljetun ajoista.

    Mulla menee nyt kuitenkin niin hyvin, että uskalsin lukaista tätä sunkin blogiasi. Tulin aika surulliseksi.
    Sä olet hirveän laiha, mutten jaksa mainostaa sitä nyt sulle liikaa. Sen sijaan haluisin muistuttaa sua siitä, mitä kaikkea muuta elämä voi olla. Mua auttoi, kun mun osastokaveri lähetti mulle tekstiviestin joskus kun meni huonosti; "halutaanko me mielummin olla laihoja ja vankina, vai kauniita, sopivan painoisia ja vapaita?"
    Sitä mietin vieläkin, välillä kun läskiahdistaa. Mä toivon, että säkin oppisit käsittelemään noita tunteita muutenkin, kuin laihduttamalla.
    Tiedostan nykyään itse, että painoni alittaessa tietyn lukeman, sairaat ajatukset valtaavat pääni, ja pysyttelen tietoisesti sen lukeman yläpuolella - vaikka joskus tuntuisi siltä, että haluaisi vain olla heikko. Mutta, olen ehkä mielummin jotakin seuraavista; kaunis, haluttava, elämäniloinen, virkeä, voimakas, notkea, tanssija, kekseliäs, oma itseni, omannäköiseni.

    Paljon, paljon, paljon voimia sulle!! Parantuminen kannattaa, nimenomaan sen oman itsen ja sen ilmaisemisen vuoksi. Ja mä koen että sä olet tällä hetkellä oikealla polulla, harha-askeleet sillä polulla ovat sallittuja, eikä itseä saa rankaista niistä. Kaikki kääntyy vielä parhain päin!

    Painonnousu ei tällä hetkellä _oikeasti_ näy susta mihinkään. Jatka taistelua, vaikka välillä epäilyttää. Muista, miksi olet sitä tekemässä!

    ps. Mä haluaisin ehkä jotenkin olla suhun yhteyksissä vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä muistan sut ja aina välillä mietin miten itselläsi menee. Ihanaa, että oot saanu elämästä kiinni, on tainnu mennä hyvin jo pidemmän aikaa? Mä pidin sua kaverina b1-aikoihin, parasta oli ehkä koko osastorumban aikana heurekan retki ;>

      Poista
  16. Sit kun vaakaa näyttää normaalipainoo niin uskon et sun ajatukset ei oo enää nii sairaita. Kun paino nousee niin samalla alat pikkuhiljaa hyväksymään itses ja rakastamaan sun kaunista normaalia naisellista vartaloa! Voimia ja taistele pikkunen! <33

    VastaaPoista