2012/06/26

When It All Falls Apart


Päivät valuvat toistensa ohi, kaikki on samaa harmaata mielialaa. En kestä tätä oloa, en vain kestä. En kehtaa pyytää tarvittavia lääkkeitä joka hetki. En oikeastaan uskalla pyytää niitä ollenkaan, ottaa vain jos joku niitä tarjoaa.

Ahdistukseni kai näkyy aika pahasti ulospäin. Kävelen käytäviä edes takaisin itku silmässä. En voi lopettaa ennen kuin joku minulle asiasta huomauttaa ja saattaa sohvalle istumaan. Onneksi minulla on ihanat omahoitajat, jotka osaavat aika hyvin lukea minua.

Pelkään, että tartutan ahdistukseni muihinkin potilaisiin, joten yritän olla mahdollisimman paljon itsekseni. Perähuoneessa kukaan ei katso kun istun tuolilla ja itken.

Tajusin myös, että oon onnistunu katkasee välit melkeen kaikkiin ihmisiin ympärilläni. Ehkä kun olen saanut hieman voimia kerättyä, voisin alkaa pyytää vieraiksi muitakin kuin vanhempiani ja tyttöystävääni. En kyllä tiedä tulisiko siitä mitään, tänäänkin vain itkin ja raivosin pahaa oloani äidille. Ei kukaan ansaitse sietää sellaista käytöstä. Välipalaksi kun oli suklaa puffet -jäätelö.

Koko päivä on ollut vaikea. Mutta niin taisi olla eilinenkin. Ja sitä edellinen päivä ja sitä edellinen.
Haluaisin vain luvan viillellä.

12 kommenttia:

  1. Voi suaaa :< äh en tosiaan tiedä mitään mitä sanoa.. Toivon vaan niin paljon että sulla eiolisi paha olla. Tai ainakaan noin paha. Haluaisin halata ja lohduttaa, mutten keksi sanoja. Halaus.

    VastaaPoista
  2. Mene ihmeessä puhumaan hoitajille ja pyydä niitä lääkkeitä! Hoitajat on siellä sua varten ja lääkkeet ovat kyynarsauvana tässä tilanteessa. Sun ei tarvitse kärsiä enää enempää. Kaikkea ahdistusta ei tarvitse yksin kantaa. Halirutistus ja voimia!

    VastaaPoista
  3. hae rauhoittavia, pieni, hae. joskus ahdistus yltyy niin pahaksi, ettei siitä muulla selviä. koettu on. hae. ja puhu, oo näkyvillä. lupaathan? et oo taakka kenellekään!
    (tulee hirveän epätoivoinen olo, kun en halua että kuolet. vaikken edes tunne sua, muuta kuin blogin kautta. puhu jollekin pliis. yritä jaksaa, hetkestä toiseen.
    maailman isoin halaus.)

    VastaaPoista
  4. Yritä ystävä rakas jaksaa siellä! Auttaisiko jos pyytäisit lääkäriä laittamaan tarvittavan vähäksi aikaa ihan listalääkkeeksi, päivän pahimpiin ajankohtiin, jolloin Sinun ei tarvitsisi sitä erikseen pyytää? Äläkä ajattele että "tartutat" pahan olosi muihin. Sinulla on oikeus tuntea pahaa oloa ja näyttää se - parempi niin kuin että et näytä ollenkaan pahaa oloasi vaan hautaat sen kaiken sisääsi. Monella on varmaan siellä paha olla, ja kaikilla on siihen oikeus. Toivotan Sinulle ihan mielettömästi tsemppiä ja voimia! Olet ajatuksissani! Hali! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme temestaa siirrettiin listalle, vaikka kuulemma lääkitys jo sitä ennen oli maksimissaan. Oon sit lääketokkurassa kaikki päivät(?), jos siltä tuntuu, pitää kertoa hoitajille.

      Poista
  5. En tunne sua, paitsi näistä teksteistä. Jotenkin vain haluaisin tehdä sulle saman, minkä joillekin ystävilleni olen vuosien varrella tehnyt. Joten teen sen virtuaalisesti: haluan antaa sinulle uimarenkaan, jotta pysyt pinnalla <3

    Helpottaisiko avun pyytämistä yhtään sen tosiasian ajatteleminen, että niille hoitajille, lääkäreille ja muille maksetaan palkkaa nimenomaan siitä, että OVAT SIELLÄ JUURI SINUA VARTEN. Eli ihan samalla tavalla kuin kaupassa voisi periaatteessa ajatella, että en osta mitään, kun kassa rasittuu tai en voi pistää etanapostia, kun postinkantajalle tulee sitten niin paljon kannettavaa - PÖH!

    Ja hei, se on SAIRAALA, PSYKIATRINEN osasto, siellä SAA voida huonosti joskin saa voida hyvinkin, en tarkoita sitä. Mutta jotenkin uskon, että sunkin sisällä on ollut niin pitkään niin vaikeita asioita, että eikö ole loppuviimein hyvä, jos saat vihdoin ja viimein niitä ulos? Ja sitä varten olet sairaalassa, siellä on LUPA purkaa se, mitä arjessa on joutunut pidättämään.

    Ja se Puffet, se on aikas persiistä, muistan kyllä :S Tosin tässä kohtaa, kun oma matka on jo pidemmällä, niin tuntuu surkuhupaisalta, että kesän suurimpiin kriiseihin kuului jäätelö. Mutta en yhtään halua vähätellä ahdistusta, mutta uskon, että se päivä vielä tulee sinullekin, jolloin saat nauraen muistella jäätelökriisiä!

    Ja tän ylipitkän (anteeksi!) kommentoinnin päätteeksi, haluan vielä jättää sulle yhden biisin sanoja:

    "Se on... uskaltaa/ Se on... rakastaa. /Eksyä, etsiä, hakea uutta /Ottaa vanhasta hyvä ja mennä. /Se on vaeltaa /Se on rakentaa /Kokea kipua, alastomuutta /Ilman haaveita lintu ei lennä /Mut se lentää, jos elää /Se lentää, jos elää"

    Lämpöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten ahdistaa kun välillä välipalalle tulee liivatetta sisältäviä vanukkaita / vaahtorahkoja. Minulle pitää keksiä jotain muuta, jotain sellaista missä on enemmän kaloreita, ettei muille tule paha mieli. Ahdistaa.

      Poista
  6. Yritä pliis sanoa hoitajallesi miten vaikeeta sun on pyytää apua, juttelua tai tarvittavia - ehkä siten he ymmärtävät ehdottaa niitä oma-aloitteisesti useammin. Muista että muut potilaat ovat ihan itse vastuussa omista tunteistaan, ja sulla on kaikki oikeus nyt olla siellä omalla laillasi, omana itsenäsi. Et siis todellakaan pahenna muiden oloa tai ole vaivaksi kellekään. Tiedät että itsetuholla on vain ikävät seuraukset, eikä se tuo helpotusta kuin hetkellisesti. Suhun uskotaan että pystyt olemaan ilman, usko itseesi ja pidä kiinni hoidossa olosta, joohan?

    ps. tämä ei ole mikään ihmejuttu, mut mietin sua niin paljon lähipäivinä, että halusin kyhäillä jotain: http://i.imgur.com/B4agK.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan juteltu paljonki mun vaikeesta avun hakemisesta, välillä riittää että odotan kanslian ulkopuolella niin joku tulee juttelemaan.

      Ihana tuo kuva, meni heti taustaksi ;)

      Poista
  7. Jokainen kipu ja tuska tappaa anoreksiaa. Olet oikealla tiellä. Parantumista ei turhaan sanota kokopäiväiseksi työksi. Paljon voimia!!
    Minkänimiset hoitajat sulla on? Olisi kiva tietää keitä siellä on nykyään töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Kia ja Susanna, ihan parhaat hoitajat kyllä. Jokainen kipu tappaa, mutta samalla ristiriitaisella tavalla haluaisin pitää rakkaan ystäväni hengissä. Me vain ei mahduta samaan ruumiiseen.

      Poista
  8. Kia oli mullakin. Se on ihana! Jos jaksat, sano sille terveisiä Susannalta parin vuoden takaa (siltä joka osti sille joulusuklaata :) )

    VastaaPoista