Uusi osastojakso alkoi tänään. Ensimmäiset kyynelet on jo pahan
riisifrutti-mörön takia itketty, muutenkin olen ollut aika kuollut ja
koomassa, jossain oman lasipalloni sisällä, joka vaimentaa kaikki äänet.
Olen vaihtelevasti ahdistunut ja sitten mennäänkin ihan toiseen
ääripäähän niin, ettei mikään tunnu miltään, ei elämäkään elämän
arvoiselta. Tällä hetkelläkin elän vain läheisiäni ajatellen - muuten
olisin todennäköisesti jo haudassa.
Ahdistaa kun väki täällä on minua pienempiä, vaikka tiesin etten voi se kaikista luisevin olla kun näin nopeasti tein päätöksen tulla takaisin. Eikä saisi tuijotella toisia kateellisena, EIKÄ SAAKAAN KILPAILLA siitä kuka on laihin. Me kaikki olemme täällä normalisoimassa painoamme siinä se, ja kaikki oireilevat erilailla.
 |
| värjäilin hiuksia |
Selvisin aamukymmenen nutri-shotista, lounaasta, välipalasta ja päivällisestä kunnialla läpi. Syön ½-starttia, missä ruokamäärät eivät ole mitään suurensuuria, mutta silti ne saavat ahdistuksen nousemaan pintaan. Iltapalan jälkeen voisi mennä aikaisin nukkumaan kun yöunet jäivät viime yöltä hieman lyhyiksi. Ajauduin taas viiltelemään kättä, ja vanhemmat kyyditsivät minut Haartmanniin tikattavaksi. Loppujen lopuksi pelkkä liimaus riitti, mutta aikaa meni reilusti yli puolen yön.
Painoindeksi 12.73, paino 35,3kg.
alfnifnaiehtpafjölakfnlaqw eipä tässä kai muuta.
Voi sinua pienokainen .. Olen tässä jo jonkinaikaa lukenut blogiasi, joka on itseasiassa ainoa laatuaan, ja toivoisin niin kovin että löytäisit parantumisen tien .. Minäkin olen kokenut elämässäni paljon, mutta en samaa kuin sinä. Tiedän kuitenkin, mitä taistelu on, millaista kamppailu on elämän ja kuoleman välillä. Toivon, että löydät tiesi kohti parempaa huomista ♥
VastaaPoistaMä nään jo sieluni silmin miten upeelta toi sun punanen tukka näyttää kun sekin on terve ja ravittu!
VastaaPoistaKuules nyt ihana kulta pieni laiheliini. En tahdo kuulostaa julmalta, mutta olet aivan kaamean laiha. Siitä ei pääse mihinkään. Siihen ei vaikuta se jos jotkut osastolla ovat vielä luisevampia, siksi he siellä osastolla ovatkin. Yritä sulkea silmäsi muiden luilta ja keskity omaan parantumiseen. Ehkä se elämänhalukin palaisi sieltä kun saat aivoillekin vähän ravintoa.
VastaaPoistaToivottavasti jaksat tälläkertaa olla, vaikka sitten hammasta purren, osastolla etkä jätä jaksoa kesken. Voi kun olisi jotain sanoja joilla sulle vois antaa jaksamista. Jos voisin antaisin sulle sellaisen apinanraivon parantua että oksat pois! Oon iloinen siitä että menit osastolla. Sekin on jo hieno juttu. Anteeksi tämä purkautuminen. Toivon vain että sulle kävisi hyvin. <3
Mäkin toivon, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Ei tämä synkistely voi ikuisesti jatkua. Pitää vain totutella ajatukseen, että painon normalisoituminen on _pakko_, jotta pysyn hengissä.
PoistaLopeta jo toi pelleily!!! Etköhän oo saanu jo ihantarpeeks huomiota. Viet joltain sellaiselta osastopaikan joka todella haluaa parantua!! Ja noi sun loputtomat kuvat itsestäsi menee jo yli! Toivottavasti edes tajuat että luultavasti kaikki sun läheiset ja ihmiset jotka sut tietää saattaa lukea näitä sun spedeily kirjoituksiasi.... Kukaan ei ota sua kohta enää tosissaan!!!
VastaaPoistaTurpa kiinni saatanan vatipää. Mikä oikeus sulla on tulla _anonyyminä_ haukkumaan muita? Mistä sä tiedät mitä toinen käy läpi ja kokee, ihmiset on erilaisia, ihmiset kokee asiat eri tavalla. Ja eiköhän ihmiset saa julkaista blogeissaan mitä kuvia ja tekstejä tahansa, jos ei hauku ja solvaa muita. Enkä usko, että näissä haetaan mitään huomiota, päinvastoin.
PoistaTiedän, että moni läheiseni tätä lukee, mutta silti kirjoitan tätä juuri niin kuin itse haluan. Haluan parempina päivänä joskus tulevaisuudessa lukea kuinka huonosti olen voinut - muistuttamassa ettei tähän kannata palata.
PoistaAnonyymin kannattais se turpa pitää tukossa. Kun sairaus vie niin välttämättä se parantumisen halu ei ole päällimmäisenä tunteena vaan jossain siellä sairauden takana ja siitä voi olla vaikea saada kiinni. Ja kuvat voivat olla yksi hätähuuto. Eikä täällä nyt niin hirveästi kuvia ole. Mutta sen sanon et pahaa tekee kahtoo näitä kuvia hyvä nouy kun pääsit ja otit hoitopaikan vastaan. Nyt yritä sieltä narunpäästä ottaa kii mistä lähtis tie kohti parantumista. Se tuntuu pelottavalta, oudolta,vieraalta.. Mutta kun pääset paranemaan huomaat ja älyät että sitä kannattaa tavoitella. Päästä oikean elämän makuun. Pikku hiljaa! Voimia ja halit <3
VastaaPoistaKiitos :>
PoistaNyt tosiaan yritän pysyä täällä ja ottaa päivän kerrallaan. Polku tulee olemaan rankka, mutta aion selviytyä voittajana.
nyt pysy siel osastol, ethän lähde kesken hoidon pois!! tsemppiä! <3
VastaaPoistaVoi kun saisit painoa ylöspäin :( <3 hassuu miettii et olin viel vuosi sit samanpainonen kuin sinä mut nyt oon hups tuplannu painoni :D mut oon miljoonatriljoonaa kertaa onnellisempi. Söisit vaan :/ se on vaikeeta, eikä mitkään sanat auta, ite pitää vaan se päätös tehdä. Tsemppiä ja hali <3
VastaaPoistaKiitos. Kyllä sitä painoa tulee, kunhan vain mieli pysyisi perässä :(
PoistaTsemppiä!
VastaaPoistaJos ei ole muuta aikomusta, ku vaan kritisoida, haukkua ja aiheuttaa toiselle mielipahaa, niin miks ihmeessä pitää lukea sellasta blogia mitä haluaa sitten kommentoida tollasella asenteella. Ei kato kukaan pakota lukemaan!
VastaaPoistaMä en millään jaksa uskoa että kaikki muut on siellä sua 'pienempiä' (eli laihempia)... Ja vaikka oliskin, niin sillä ei oo mitään väliä. Koita vaan keskittyä omaan paranemisees. :/
VastaaPoistaVoi lapsi rakas kun olet laiha, sairaalloisen pieni. Toivottavasti tämä jakso toisi pysyvän muutoksen alun elämääsi.
VastaaPoistaSaisi luvan palata normaaliin elämään, kouluun ja aloittaa jonkun harrastuksen. Ensin vain on kivinen parantumisen tie edessä.
Poistaoon lukenut sun blogia jo jonkun aikaa, toivottavasti jakast olla hoitojakson loppuun. oot älyttömän kaunis nuori nainen mutta tollainen laihuus ei pue ketään. ja olen melko varma, että osastolla olevat muut ajattelevat ihan samoin, omaa laihuuttaan ei näe samalla tavalla kuin muut. voimia ja haleja, uskon että sä pystyt siihen!
VastaaPoista