Mutta tällä hetkellä olen valmis taistelemaan itseni tästä pimeästä kaivosta ylös. Vain minä voin tehdä sen päätöksen, että aion parantua. Toisilta saan tukea, mutta se on vain minusta itsestäni kiinni. Ja minä taistelen mutten tiedä kuinka kauan jaksan...
Koska painoindeksini on alle 13, en saa ulkoiluita tai pääse osallistumaan muihin kuin keksusteluryhmiin. Olen siis lukittuna neljän seinän sisälle ahdistukseni kanssa. Kuuntelen musiikkia ja revin liiman rippeitä käsistäni, niitä joihin en viikkoon saisi koskea.
Paino 35,3kg, painoindeksi 12,69.
Monta vuotta olet sairastanut?
VastaaPoistaTässä kai viidettä vuotta porskutellaan.
Poistatoivon sulle pelkästään hyvää enkä halua nyt mitenkään huomauttaa tai silleesti, mutta jos kirjotat siitä kuinka susta tulee ''sotanorsu'', niin saatat vaan vahvistaa itsessäs sitä ajattelua. minä oon ainakin huomannut useampien kohdalla että mitä useemmin he ihan kirjoittamalla luettelevat omia ongelmiaan tai virheitään, niin se saattaa vaan pahentaa tilannetta. jos jättäisit sotanorsupuheet vain ajatuksiksi? ymmärrän tietenkin anoreksian vakavuuden ja sen että siihen on niin hankala itse vaikuttaa, mutta susta se kaikki kyvä kuitenkin lähtee lopulta eteenpäin! yritä joskus keskittyä positiivisiin puoliin, niitä löytyy satavarmasti jos vähän aivonystyröitä sieltä masennuksen pohjalta ravistelee. :) rutkasti eloa sulle, toivottaen yksi lukija-anonyymisi!
VastaaPoistaEn ole edes ajatellut asiaa tuolta kannalta. Todennäköisesti haukkumiseni pääsevät teksteihin asti jatkossakin, koska kielteiset asiat itseään kohtaan vievät suuren osan ajattelusta.
PoistaTärkeitä oivalluksia, jotta sinä päätät!
VastaaPoistaVälillä mietin, mitä niin pahaa ihmiselle on sattunut, että haluaa pitää itsensä luisena, kovana, katoavana.. Oma vinkkini on, että yrität ajatella vain, että osaat jo sairastaa, siitä ei ole epäilystäkään. Eli osaat varmasti itsesi laihduttaa uudestaan. Joten miksi et kokeilisi kerrankin, mitä taphatuu jos pääsisitkin normipainoon... Varmasti osaat hankkia itsesi uudestaan tuohon tilaan, MUTTA entä jos se toisikin jotain muuta? Ei tuo sinun elämä varmasti itsesikään silmiin kovin auvoisalta näytä..
Ja hei, Barcelonassa on hotelli nimeltään Hesperia, josko tavoittelisitkin sitä seuraavan kesän kohteeksi? Voisi olla kokeilemisen arvoista vaihtaa :) (En saa tätä nyt kirjoitettua sellaiseen muotoon, jossa ei näyttäisi ilkeilyltä, koska se ei ole tarkoitus!)
>i<
Osaan todella jo sairastaa. Eikä minulla pitäisi olla sairaudenkansssa enää mitään saavutettavaa. Nenämahaletkut ja pakkohoito koettu, saan peukalon ja etusormen hauiksen ympärille, olen pyörtynyt kun olen ollut liian vähällä ruoalla yms. Käsiä viillelty ja tikattu. Eiköhän ala jo riittää?
PoistaRIITTÄÄ.
PoistaKatse kohti jotain ihan muuta, se on mahdollista - myös sinulle!
/sama anonyymi J :)
Tosi hieno juttu että pääsit takaisin osastolle :)! Olen niin onnellinen sinun puolesta. Nyt taistelet sitten ihan tosissaan, eikö? <3 :) Paljon tsemppiä ja voimahaleja ja kaikkea!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaYritä päntätä päähäsi sitä mitä kirjoitit juuri ennen osastolle tuloa! Sitä kun halusit parantua. Yritä pitää siitä kiinni. Kerron, että itselläni (vaikken ikinä voi tietää kuinka paha olo sulla on, ja olet niin paljon syvemmällä tässä sairaudessa) oli parempi kausi, olin kuin hieman parantumaan päin, olo oli parempi, iloisempi ja osasin ottaa paremmin kiinni elämästä ja mitä elämässä pitää tehdä, mistä pitää nauttia. Toivon ettet lähde sieltä, toivon että saisit motivaation pysymään sinussa. Toivon niin paljon, enemmän kuin mitään.
VastaaPoistaMinäkin toivon. Olisihan se pikkuhiljaa aika jo päästää irti, astua tuonne tuntemattomaan oikeaan elämään.
PoistaEi ne susta sotanorsua halua tehdä ja tiedät sen varmaan itsekin. Voisitko kuvitella olevasi siellä edes bmi 16 asti? Silloinkin olisit edelleen todella hoikka, alipainonen, mutta turvallisemmilla vesillä. Kauheasti voimia, siellä ei ole kivaa, mutta et menetä mitään siellä ollessasi.<3
VastaaPoistaKyllä mä tiedän, ettei ne halua musta mitään ylipainoista mursua, mutta itsestä vaan tuntuu siltä. Olen täällä sen aikaa, että uskon taas pärjääväni kotona.
PoistaKomppaan Keyta, ei ne sua lihota, auttavat vain paranemisen alkuun. Ihanaa, että pääsit takaisin osastolle, olet nyt turvassa ja parhaassa mahdollisessa ympäristössä, vaikka varmasti paljon ahdistaakin. Sulla on paljon läheisiä, jotka on sun tukena nyt ja kaikkina vaikeina aikoina. Tsemppiä ja voimia!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVieraitakin riittää joka päivälle, joten on ainakin piristystä.
Näin tos yks päivä sun kuvii gallerias (kai) ja aattelin vaan et oot tosi söpö ja nyt randomisti törmään sun blogiin ja melkeen itken silmiä päästä sen takii mitä sä koet. Haluaisin vain halata ;___;
VastaaPoistaGalleriassa olen nimimerkillä NOW
PoistaSaa halata, vaikka virtuaalisesti :)
http://chillout.irc-galleria.net/g/fi-i/01/51/96/36/104944865.jpg?h=838f584a0937fd22cc97a692eee698d9394e7112&t=1347062863
VastaaPoistaKunpa pääsisit edes tähän takaisin!
Tavoitteena olisi. Tuossa kuvassa painan kai 45kg.
PoistaVoimia pikkuinen! Sitä vaaditaan Sinulta nyt enemmän kuin koskaan, mutta Sinä SELVIÄT! Olet ajatuksissani ja lähetän Sinulle sylintäydeltä virtuaalivoimia! Halaus! <3
VastaaPoistaToivottavasti sunki elämä on tällä hetkellä elämisen arvoista, vähän huolettaa, että olet taas pohjalla :<
Poista