Välipalalla meitä oli kolme, muut olivat retkellä kirpputorilla ja retkilupaahan minulla ei vielä ole. Eikä auttanut yhtään, että välipalan annosteli uusi hoitaja, joka laittoi kirsikka-kaurahiutale-rahkaa aivan liikaa, ei siihen kahden desin viivaan asti, mihin kuuluisi, vaan kukkuroilleen yli. Sain kaiken (valittaen) syötyä, mutta sen jälkeen minulle piti puoli tuntia jankuttaa, että en liho ylimääräistä viittä kiloa pienestä määrästä rahkaa. En ole vieläkään varma uskonko. Itkin vielä äidillekin, joka tuli kylään. Illalla päivällisen jälkeen itkin vielä uudestaan läskiä oloani. Ja mitä sain? Kaksi pilleriä, mutten keskustelua. Ei täällä varmaan kukaan halua puhua mun kanssa.
Hakkaan henkarilla jalkojani ja tuijotan mustelmia.
Jotain positiivistakin on tapahtunut: sain vihdoin ulkoiluluvat. Eli kaksi kertaa viisitoista minuuttia hoitajan tai omaisen saattamana. Vähän sateista on ollut, mutta kyllä tuo mieltä piristää.
Eilen katsoimme ikkunasta ilotulituksia, olivat aika näyttäviä, vaikka oikeaa radiokanavaa ei löydettykään, joten musiikki jäi uupumaan.
Painoindeksi 13.66
Ihan kauheasti voimia sinne! ...voi, kunpa sä saisit jotain muuta ajateltavaa kuin sen hlwetin painon :( siihen taitaa olla aika pitkä matka, mutta usko pois! Kyllä sekin päivä vielä koittaa!
VastaaPoistaHalaus <3
Onnittelut ulkoiluluvista, varmasti helpottaa oloa edes vähän. Todella typerää, etteivät hoitajat halua jutella, jos se toisen oloa helpottaisi. Nyt vain vaatimalla vaadit juttutuokioita. Tsemppiä taisteluun, älä anna rahkan kaataa maailmaa! <3
VastaaPoistaikävä temppu toi, että ei sit noudata sitä määrää mikä pitäis olla. :( itekki oisin vetänyt hirveet ahistukset siitä.
VastaaPoistaoon tyytyväinen, että sun määrä on nyt startti. ei sillä puolella oikeen ravitsemusta korjata, ja sit se taas vaan enemmän ylläpitää sairautta..
onnee ulkoiluista! :) siit se lähtee.
Tosi kurjaa, että uusi hoitaja noin mokasi rahkan kanssa kun ei näemmä vielä tunne "talon tapoja". Ymmärrän tosi hyvin ahdistuksesi. Siellä kun kaikki pyörii enemmän tai vähemmän ruoan ympärillä niin näennäisesti pienetkin asiat muuttuvat suurtakin suuremmiksi. En edes yritä "realisoida" sinua siitä kuinka pieni merkitys rahka-episodilla on loppupeleissä, koska tiedän vallan hyvin että se ei muuta ahdistustasi yhtään sen pienemmäksi. Mutta sinä selviät ja se uusikin hoitaja varmaan oppii seuraavaan kertaan miten toimitaan! Hienoa että sait ulkoilut, nauti nyt vaan niistä täysin rinnoin! Ensi viikoksi on tilapäisesti luvattu vähän lämpimämpää säätäkin! Toivottavasti saat pian retkiluvankin. Nyt vaan kovasti tsemppiä ja haleja Sinulle! Olet ajatuksissani! <3
VastaaPoistahoitajan voi olla hankala nähdä tarkkaa ahdistuksesi tasoa ja sen perusteella päättää, hyödytkö juuri tietyllä hetkellä enemmän tarvittavista vai keskustelusta. kerro selkeästi mitä tunnet olevasi vailla, muuten hoitsu joka ei sinua tunne, joutuu kohdallasi arvailemaan ja saatat pettyä. c:
VastaaPoistaMutta painon nousuhan on tavoite...eikö? Mitä nopeammin se nousee sitä vähemmän aikaa joudt kitumaan sen ahdistuksen kanssa. Mutta ymmärrän kyllä sen tunteen, ettei halua liian nopeata nousua. Koettu on. Paaaaljon voimia!
VastaaPoistaToivon että paranet vielä..
VastaaPoistaVielä joku päivä.♥