Olo on ollut karmea, ja tuntuu etten saa tarpeeksi tarvittavaa lääkettä. Kun pitää odottaa sitä kauheaa oloa, jotta napin naamaansa voi vetäistä. Yleensä siis itkupotkuraivareiden jälkeen, vaikka välillä olen uskaltanut itsekin pyytää. Pelkään vain, että nuo loppuvat ja illalle ei jää mitään.
Tänään vaihtui ateriasuunnitelma ½-startista starttiin, puolet siis lisää ruokaa. Tuntuu, että henkilökunta yrittää hukuttaa minut ruokaan, leipään, perunoihin ja jäätelöön. Ihme että itken... (eikä siihenkään reagoida, pitäisi koputtaa kanslian oveen sen sijaan, että seisoo siinä oven edessä meikit pitkin poskia)
Minua yritetään kasvattaa aikuiseksi, opettaa ottamaan kontrolli omasta elämästä ja kantaa vastuuta.
En ole vieläkään päässyt ulos, vaikka bmi on ylittänyt jo maagisen 13 rajan. Pitää kysyä lääkäriltä hoitokokouksessa kantaa asiaan. Huonoksi onneksi lääkäri taitaa kuitenkin olla kipeänä kun ei ole töihin päässyt. Istutaan siis sisällä ja puretaan ahdistusta käytäviä edes takaisin kävelyllä. Mikä on tietysti kiellettyä.
Voimia!!<3
VastaaPoistakiitos :>>
PoistaPelottavaa varmaan kun tuo ruoka suurenee niin nopeasti. Ei hoito voi toimia kunnolla noin, että tuputetaan kamalasti ruokaa niin että meinaa kuolla ahdistukseen. Musta olis tärkeämpää että "potilas" ymmärtäisi että ruoka ei ole vihollinen ja sitä saa ja pitää syödä tarpeeksi. Pikku hiljaa ettei joudu aina ahdistuksissa karkaamaan pois..
VastaaPoistaTänään viimeksi itkin silmät päästäni äidille, joka tuli minua katsomaan. Nyt ei pitäisi ruokamäärien vähään aikaan kasvaa, mutta tuo nykyinen määrä on ihan liikaa. Tai no, varmaan kaikki ruoka tuntuu olevan liikaa.
Poistalaihuus ei ole kaunista. se on surullisen rumaa. älä lopeta taistelemista, pysy osastolla vaikka kynsin hampain vaikka kuinka se ahditus, pelko, tuska, stressi ja kaikki negatiivinen tuntemus repisi sua karkuun. kuule mun ja monien muiden sanomaa. älä keskeytä, älä luovuta, älä lähesty kuolemaa enempää. joskus tajuat vielä, kuinka kaunista normaalipaino on.
VastaaPoistaMä pidän itteni täällä, kunnes oikeesti ees jotenki pärjään ulkomaailmassa. Nyt voin myöntää, etten siihen pystyisi.
PoistaVoisiks tehdä postausta niistä sun vanhoista päiväkirjamerkinnöistä? Olis kiva lukee niitä :)
VastaaPoistaVoimia!♥
Päiväkirja unohtu kotiin, mutta kyllä mä vielä niitä teen :))
PoistaJee :)
Poista